Hyvää juhannuksenjälkeistä viikonloppua!
Sitä vaan pitää tietenkin vielä ilmoitella, että lähden matkaan huomenna, eli torstaina, ja palaan tiistaina. Blogini hiljenee siis, herranen aika sentään, viideksi päiväksi. Mutta palailkaamme asiaan, ellen ole kupsahtanut Primordialin keikalle.
Hauskaa juhannuksenjälkeistä viikonloppua siis kaikille, pysykää spontaaneina ja seikkailkaa paljon!
Aliisa
Ennakkotunnelmia festareista II: Tuska Open Air 2008
Lähden jo huomenna kohti Helsinkiä, jossa on viikonloppuna Kaisaniemen puistossa tiedossa 11. Tuska Open Air -metallifestari. Tämänkertainen Tuska tulee olemaan neljäs, jonka minä koen. Tässä vähän ennakkotunnelmia kyseisiltä kekkereiltä, joita onkin tullut jo tovi odotettua, eikä vähiten itselleni kerrassaan maittavan kattauksen vuoksi. Tuskassa ajattelin katsella enemmän bändejä kuin Nummessa (3½), ja tämä tosiaan on täten lupaus, jonka pystyn melko vaivattomasti pitämään.
Halusin omistaa tämän postauksen yhdelle viime aikoina minuun eniten vaikuttaneista bändeistä. Tätä keikkaa odotan tällä hetkellä enemmän kuin mitään. Musiikin voimaa; sitä tunnetta, kun bassot pelmahtavat lähestulkoon läpi sydämen eikä hetken ajan ole mitään muuta kuin tunne siitä, että on todellakin elossa. Olen saman tunteen jo kerran kokenut tämän yhtyeen kohdalla, ja toivon, että pääsen kokemaan samanlaisen elämykseen taas tulevana lauantaina kello 19:45-20:45 Tuskan Inferno Stagen yleisössä. Älkää viitsikö sanoa, että olen fanaattinen tämän asian suhteen, sillä tiedän sen hyvin itsekin.
Vuodesta 1992 Primordial-nimellä kulkenut pakanallisesta tunnelmoinnista black metal -vaikuttein ammentava yhtye on vallan upea, mahtava, paras, hieno, ihana, vaikuttava kaikessa maanläheisyydessään. Odotan eniten, eniten, eniten tätä keikkaa, sillä bändin jo kerran livenä todistaneena olen lähestulkoon edelleenkin aivan haltioitunut heidän lavashow’staan (näin bändin alkuvuodesta 2007).
Mielestäni bändin laulaja, A.A. Nemtheanga, on karismaattisimpia metallilaulajia näinä päivinä. Hänen ja koko yhtyeensä omistautumista asialleen, eli Irlannin historialle, irlantilaisille juurille ja syvältä kumpuavalle ideologialle, ei voi kuin ihailla. Yhtyeen musiikki on tinkimätöntä ja vakuuttavan kunnianhimoista. Jos minun täytyisi antaa yksi esimerkki vilpittömästä suhtautumisesta musiikkiin, olisi Primordial sellainen. Näiden herrojen on turha pelätä “myyvän” sielunsa, sen verran suurella intohimolla he toimivat paitsi yksilöinä, myös bändinä.
Arvostan musiikissa kuin musiikissa Tunnetta, ja sitä tästä yhtyeestä taatusti löytyy. Toivon ja odotan, että Tuskan keikka on yhtä upea, lähes hurmoksellinen, kuin aiemmin näkemäni tapaus. Kappaleiden välissä kuultavat tarinat Irlannin kansan kohtaamista vääryyksistä saanevat taas vakavoitumaan, kun taas mielettömän upeat kappaleet, kuten esimerkiksi The Coffin Ships vuoden 2005 The Gathering Wilderness -levyltä ja Empire Falls bändin uusimmalta, To the Nameless Dead -levyltä vuodelta 2007, saavat varmasti haltioitumaan totaalisesti. Suosittelen kaikille.
Esimakua bändin livekunnosta:
Empire Falls (levyltä To the Nameless Dead, 2007, tämä liveversio alkuvuodelta 2008)
Where is the fighting man?
Am I he?
You would trade every truth
For hollow victories
Every empire falls
And the earth to ashes turn
The lands of my birth
Shall be my tomb
(kyseisestä kappaleesta)
Muita Tuskassa toivottavasti näkemiäni bändejä: Kypck (passaa viime keikan jälkeen!), Amon Amarth (odotus täyttyköön), Sotajumala (tuttua ja toimivaa), Behemoth (viimeksi en jaksanut erityisemmin keskittyä, tällä kertaa toivottavasti parempi onni), Ghost Brigade (tuttua ja toimivaa), Morbid Angel (pakollinen legenda), Korpiklaani / Job for a Cowboy (arvon yhä…), Shade Empire, Nile / Týr (tätä tulee myös arvottua aivan tajuttomasti, todella huonosti päällekkäin aikataulutettu) ja toki festarit päättävä Slayer (pakollinen legenda).
Välttelen seuraavia: Dimmu Borgir (ei iske), Killswitch Engage (ei iske) ja Sonata Arctica (ei todellakaan iske). Pahoittelen, etten perustellut tämän enempää, mutta aika loppuu tästä vuorokaudesta kesken, sillä minun pitää vielä neitimäisesti pakata ja nukkuakin voisi joskus. Sekä tietenkin katsoa Taistelutoverit.
Esiennakkotunnelmia festareista I: Oodeja Tuska Open Airin lokki-invaasiolle
On olemassa sellaisia asioita kuten suuret yleisötapahtumat, jotka järjestetään paikassa, jonne laridae-heimon yksilöt tykkäävät rynniä yhtenä suurena yhteisönä. Nämä kyseiset tirpat nauttivat etenkin siitä, että ihmiset roskaavat suuria hiekkakenttiä kaikella grilliruokalautasista ruoanjämiin. Silloin niiden on helppo tehdä syöksylaskuja pientareille ja viedä jätteet mennessään. Jostain syystä ne ovat niin ahneita, että jäävät mehustelemaan alueelle vielä ruokailunsa jälkeen ja kutsuvat kaverinsa ja sukulaisensa ja kumminkaimansakin mukaan kinkereihin.
Puhun siis tietenkin lokkiystävistämme, jotka olen kokenut tarkkailijan roolistani erittäin päällekäyviksi etenkin Tuska Open Air -festareilla. Itse olen toistaiseksi säästynyt näytteiltä näiden lintusten ruoansulatusjärjestelmän toimivuudesta, mutta veikkaan, että jos merkit pitävät paikkansa ja linnut käyvät vuosi vuodelta aggressiivisemmiksi (lopulta lähestulkoon hitchcockmaisiksi?), saatan minäkin joutua näiden siipeilijöiden uhriksi. Sen vuoksi ajattelinkin koota tähän muutaman lintuaiheisen kappaleen ikään kuin itseäni säästääkseni. Ja huonon huumorin vuoksi myös, tietenkin.
Eli tässä siis oodeja Tuska Open Airin lokki-invaasiolle, ihanat puluseni.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Lintu (levyltä Itku pitkästä ilosta, 2000, tämä liveversio Tuskasta vuodelta 2003)
Tauski – Lintu pieni (levyltä Aikamatkaaja, 2001)
Lynyrd Skynyrd – Free Bird (levyltä (pronounced ‘lĕh-’nérd ’skin-’nérd), 1973.)
Nelly Furtado – I’m Like a Bird (levyltä Whoa Nelly!, 2000)
Never come to mama!
Parhaita paloja tv-peleistä
Jokainen on varmaan viime vuosikymmenen aikana törmännyt jossain tilanteessa televisiokanavien tekstiviestichatteihin ja sittemmin myös erilaisiin tv-tietopeleihin ja juonnettuihin rahapeleihin. Ne ovat myös aivan kävyn tylsää ja typerää seurattavaa hysteerisine juontajineen ja halpoine grafiikkoineen. Tekstiviestichatteja tutkiessa tulee toisinaan sellainen fiilis, että “mikä näitä ihmisiä vaivaa, elämmekö samalla pallolla?” Erilaisista “arvaa kuva ja voita 427 euroa” -peleistä puolestaan tulee vain turhautunut tunne siitä, että ihmiset saattavat kuluttaa kymmeniä euroja tuonne haaveillessaan helposta rahasta, joka ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi niin ilmaista kuin he saattavat luulla.
Tässä kuitenkin pieniä poikkeuksia siihen noloon ylihysteeriseen “SOITTAKAA, JEE KIVAA, ULKONA PAISTAA AURINKO, TOSI JÄNNÄÄ OLLA TÄÄLLÄ STUDIOSSA NÄISSÄ PARATIISITAUSTOISSA, HEHE KIVA JUTTU, JUURI SINÄKIN VOIT VOITTAA TÄMÄN POTIN MIHIN KÄYTTÄISIT SEN MINÄ SÖISIN EKANA JÄÄTELÖÄ JEE!” -menoon. (Ja kyllä, minulla on toisinaan ollut liikaa aikaa.)
Ensin vähän mallia Ruotsin puolelta.
Naisjuontaja oksentaa suorassa lähetyksessä ja alkaa sitten avautua kuukautiskiertonsa vaiheista. Avautua, avautua, avautua…
Tässä oli muuten juontajalla aika hiton huono päivä, haha. Soittajiakaan ei oikein näkynyt. Tässä siis kooste Matkakassa-ohjelman pässeimmistä hetkistä viime kesän eräästä lähetyksestä, ja niitähän riittää. “Onks sulla stringit?”
Niin ikään samaisesta Matkakassa-ohjelmasta tämäkin pätkä. Tekniikka siis meni ja hajosi kesken lähetyksen. Suoran, tietenkin.
Nyt menee tytöllä kovaa. Se on “ansainnut“.
Nelosen yöchat kohtasi monta ikävää sattumusta saman lähetyksen aikana. Viestejä pääsi juontajan myöhästymisen, uuden tekniikan ja teknikon sairaustapauksen vuoksi läpi televisioon ilman mitään sensuuria yhteensä 45 minuutin ajan. (Lähde)
Okei okei okei, ei kiinnosta teidän päiväkahviseurat! Tämä juontaja on hämmentävin hetkeen.
Onneksi voi aina sulkea television. Onneksi.
Liikaa valvoneen mielen herkkiä hetkiä, olkaatten hyvät
Nummirockin viimeinen päivä käynnistyi kohdallani jo toiseksi viimeisenä päivänä (josta lisää tulevassa raportissa ko. tapahtumasta). Mukaan mahtui toki pari puolen tunnin lievähköä nuokkumishetkeäkin, mutta ei niistä sen enempää. Haluan nimittäin jakaa kanssanne kappaleet, jotka soivat päässäni henkilökohtaisen univajeensietokykyni (joka on loppujen lopuksi melko maltillinen) lähestyessä äärirajojaan. Valvoessa mieleen iskeytyivät seuraavat kappaleet suunnilleen seuraavina valvomistunteina:
Valvomista takana 20 h:
Paula Koivuniemi – Kun kuuntelen Tomppaa (samannimiseltä levyltä, 1999; tämä liveversio vuodelta 2006)
Valvomista takana 25 h:
PMMP – Joku raja (levyltä Leskiäidin tyttäret, 2006)
Valvomista takana 28 h:
Mysticum – In Your Grave (levyltä In the Streams of Inferno, 1996)
Valvomista takana 30 h:
Manowar – Heart of Steel (levyltä Kings of Metal, 1988)
Valvomista takana 32 h:
Danny Cavanagh (Anatheman kitaristi, laulaja ja kosketinsoittaja) – Wasted Years (Iron Maiden -cover, alkuperäinen kappale Iron Maidenin levyltä Somewhere in Time, 1986; tämä liveversio tammikuulta 2008)
Kuten saatoittekin jo päätellä, kirjoitan sen Nummirock-raportin vasta, kun olen nukkunut kunnon unet. Silloin ajatuskin kulkee ehkä paremmin. ;) Sitä ennen siis tiedossa lähinnä spontaaneja seikkailuja epämääräisten päähänpistojen maailmassa.
Hyvää juhannusta! (Palaan sunnuntaina)
Hauskaa yöttömän yön juhlaa kaikille, juhlikaahan vakaampina kuin sääennusteet. ;)
Palailen maisemiin sunnuntaina, siihen asti heihei!
Tapaus Marié Digby
Olipa kerran YouTube.com. Sieltä aloitti vuoden 2006 alussa uransa muuan Marié Digby. Hän lähetteli palveluun videoita itsestään ja kitarastaan käsittelemässä hittikappaleita uuteen, herkkään singer / songwriter -balladimuotoon. Rigbyn videoista tuli valtavan suosittuja ja myös hänen omat sävellyksensä (samaa kautta julkituotuina) keräsivät kiitosta yleisöltä.
Ja niinpä sitten kävikin, että Digbylle tarjottiin levytyssopimusta monikansalliselta Hollywood Recordsilta. Nuoren japanilais-irlantilaisen jenkin esikoislevy Unfold julkaistiin tänä vuonna. Tässä jokin aika sitten satuin saamaan ystävältäni linkin Marién YouTube-videoihin, ja tykästyin etenkin tähän herkkään tulkintaan, vaikka kappaleen alku onkin aika haparoiva:
Demoversio Unfold-kappaleesta
Kuulostaako turhan hyvältä ollakseen totta? Sitähän se tietysti onkin, sillä katsokaa, mitä levy-yhtiön sedät tekivät kyseiselle Unfold-biisille:
Levyversio samasta Unfold-kappaleesta
Mitä tapahtui tuon demoversion henkilökohtaisuudesta kumpuavalle, lähestulkoon kyynelehtivälle tulkinnalle?! Levyversion laulu on jotenkin todella tympeää kuunneltavaa, se kuulostaa todella väkinäiseltä. Ja se on niin suuri sääli, sillä tällä kappaleella olisi mielestäni ollut tuollaisella kitara ja laulu -tekniikalla mahtavaa potentiaalia Universaalisti parhaat herkistelybiisit -listalle. Ilmeisesti sanoituksia ei sentään ole menty muuttelemaan, mistä suuri plussa kaikille tahoille. Kyseisen kappaleen sanoitukset kun käsittelevät ilmeisen harvakseltaan lyyrisesti kuvattua perfektionismia ja epävarmuutta koko elämän, ei vain sen suosituimman pojan, osalta.
Onneksi Marién muissa kappaleissa on vielä jonkin verran tunnetta. Harmittaa vaan, että tuo Unfold mentiin pilaamaan. Höh.
