Spontaaneja seikkailuja populaarikulttuuriviidakossa

Selkeästi tulevan sadepäivän ratoksi päätin kurkata YleX-radiokanavan soittolistoja, ja koska esimerkiksi A-lista näytti niin epätutulta, päätin tällä tavalla levyraatityyppisesti tutustua joihinkin sen kappaleisiin. Otin mukaan muutamia kappaleita, joita en ole kuullut aiemmin. Eli siis kommentit ihan ensikuuntelun pohjalta. Annan biiseille pisteitä asteikolta 4-10.

Apocalyptica featuring Adam Gontier – I Don’t Care (levyltä Worlds Collide, 2007)

No olihan tämä vähän mitäänsanomaton… Ihan tyylikäs video (joskaan en ihan ymmärtänyt paraatityttöjen mahojen näyttämisen funktiota), ja kappaleessakin oli jonkin verran potentiaalia. Ei kuitenkaan ihan lähtenyt käyntiin missään vaiheessa, mutta voisin hyvin kuvitella tämän soimassa automatkoilla (jos matka kestäisi neljä tuntia, tämänkin kuulisi varmasti neljästi). Vieraileva laulaja oli aika peruskauraa, ei herättänyt tunteita puolesta eikä vastaan. Varmasti Apocalyptican ystäville tämä toimii, ei ollut kuitenkaan millään tasolla huono biisi, en vain syttynyt. 6½.

Stella – Suden silmät (levyltä Löytäjä saa pitää, 2008)

Arrghg, tuossa taustassa on jotain ärsyttävää (rummut). Jotenkin lössähtänyt kappale, ei oikein lähde tämäkään käyntiin. Sanat ovat kyllä tämän kappaleen paras anti. Pidän myös yhtyeen laulajattaren äänestä jonkin verran, vaikka hän vetääkin nenä-äänellä 75% ajasta. Vähän plääh tämä. 6.

Posteljoona featuring Paha-Nuutti – Nakuna

Liian tietoisesti laadittu kesäbiisi makuuni… Tällainen musiikkityyli on sellainen, jota en vain kestä lainkaan. Taustasta tulee lähinnä aggressiivinen fiilis, ja sanat eivät hymyilytä lainkaan, vaikka ilmeisesti tämän olisi tarkoitus olla hauska. Toivottavasti kappale ei jää päähäni. 2.

Coldplay – Violet Hill (levyltä Viva La Vida Or Death And All His Friends, 2008)

Miten Coldplaykin onnistuu kuulostamaan jotenkin niin rähjäiseltä tässä biisissä? Jotenkin Chris Martin kuulostaa pöhöttyneeltä. Tyylikäs video kylläkin, ja ihan kivanoloinen biisi, vähän yritystä edes. Tähänastisista paras kyllä, joten… 7+.

Disco Ensemble – Headphones (levyltä Magic Recoveries, 2008)

Tämähän oli hyvä! Tarttuva ja hyväntuulinen, muttei siltikään turhanpäiväinen. Tykkäsin laulajan tyylistä, ja sanoituksistakin tarttui heti “I put my headphones on” -pätkä takaraivoon asti. Kappale etenee soljuvasti ja vielä lopussa tarjoaa uudenlaisia fiiliksiä. Tykkäsin tosi paljon, vaikka aiemmin tämä bändi on jäänyt mysteeriksi. Voisin kuunnella uudelleen. 9.

Paramore – That’s What You Get (levyltä Late Night Special, 2007)

Tämähän melkein toimi! Tarttuva ralli, ja laulajakin kuulostaa lievästä avrillavignemaisuudestaan huolimatta hyvältä (kiinnitän laulajiin aina eniten huomiota). Tämä saattaisi jopa takertua soimaan päähän. Toimii varmaan niin festareilla, autoillessa kuin tanssittavana tai ihmissuhteita fiilistellessäkin. Positiivinen yllätys, vaikka ennakko-odotukseni tästä bändistä olivat aika karut. 8+.

Tämän pienen otannan perusteella tulokset näyttävät tältä:

1. Disco Ensemble
2. Paramore
3. Coldplay

Että sillei.