Hittejä menneiltä vuosikymmeniltä (sekä cover-versioita tältä vuosituhannelta)
Jokin aika sitten kuuntelimme äitini, joka eli teini-ikänsä 60-luvun Suomessa, kanssa YouTubesta ns. ikivihreitä musiikkihelmiä. Etukäteen ajattelin teinimäiseen tapaan(i), että kaikki hänen teiniaikansa suosikit kuulostaisivat omaan korvaani siis ihan nolon lällyiltä, mutta havaitsinkin, että fiilistelin itsekin kappaleita suurella intensiteetillä. Tässä muutamia esiin tulleita helmiä, näissä on oikeasti Tunnelmaa! Jostain syystä muistin myös muutamat hitit 2000-luvun alusta, joissa on hyödynnetty näitä ikivihreitä kappaleita. Niistä alempana.
Petula Clark – Downtown (samannimiseltä levyltä vuodelta 1964, tämä esitys samalta vuodelta Britannian suositusta Top of the Pops -musiikkiohjelmasta)
- Petula Clark (s. 1932) on edelleen elossa ja ilmeisesti yhä aktiivinen urallaan laulajana, näyttelijänä ja säveltäjänä. (lähde)
Carola Standertskjöld – Rakkauden jälkeen (samannimiseltä levyltä vuodelta 1968)
- Carola-nimeä käyttänyt (kuka ihmettelee, miksi sukunimeä ei otettu mukaan taiteilijanimeen?) tummaääninen laulajatar kuoli viisikymppisenä nopeasti edenneeseen Alzheimerin tautiin (lähteenä edellämainittu Wikipedia-linkki).
Don McLean – American Pie (samannimiseltä levyltä vuodelta 1971)
- Paljon huomiota useista populaarikulttuuriviittauksistaan saanut kappale on alunperin omistettu lentoturmassa kuolleelle rock-lupaus Buddy Hollylle, joka kuoli juuri ennen uransa huippua hyvin nuorena. Tässä jonkun kyhäämässä YouTube-pätkässä pyritään avaamaan kappaleen monitulkintaisia sanoituksia. Kappale on muuten pisin Yhdysvaltain singlelistan ykköspaikan lunastanut tekele ilmeisesti koko listan historiassa (lähde). Don McLean on julkaissut tuotantoa aivan viime vuosiin saakka.
The Carpenters – Yesterday Once More (levyltä Now and Then, 1973)
- Upealla alttoäänellä varustettu Karen Carpenter kuoli 1980-luvulla anoreksian aiheuttamaan sydänkohtaukseen. Duon toinen osapuoli, Richard Carpenter, jatkoi sittemmin soolouralla. (lähde)
…ja näitä onkin sitten coveroitu taikka niiden ominaisuuksia hyödynnetty 2000-luvulla muutamaan otteeseen, mm. näin:
Ezkimo featuring Anna Kuoppamäki – Entinen (Ezkimon levyltä Iso E, 2002)
- Ööh, tuota… Jos Carolan kappale oli ajankuva 60-luvun Suomesta ja Ezkimon versio 2000-luvun Suomesta, jossain tosiaan soi, suorastaan helisee, kolisee ja kilisee. Melkoista melodraamaa.
Madonna – American Pie (levyn Music, 2000, kansainvälisen painoksen bonusraita)
- Jotenkin omaan korvaani tämä kuulostaa tosi lössähtäneeltä ja tyhjältä verrattuna alkuperäisen kappaleen merkityksellisyyteen ja vahvaan tunteeseen.
Laurent Voulzy – Yesterday Once More (en osaa ranskaa, joten en löytänyt lisätietoja kappaleesta julkaisuvuotta 2006 lukuun ottamatta. Nainen videolla näyttää kovasti joltakulta irlantilaisen The Corrs -yhtyeen laulajattarelta, mutten mene vannomaan.)
- Melko hämmentävä versiointi. Toisaalta kuulostaa todella täyteläiseltä ja nätiltä, toisaalta taas täysin hengettömältä ja ohuelta. Hmm.
Emma Bunton (Spice Girlsissä Baby Spicena vaikuttanut laulajatar) – Downtown (esitys vuodelta 2006, myöskin Top of the Popsista)
- Vähän nenä-ääntä ilmassa? Vähän tylsää väkisinväännettyä uudelleenlämmittelyä haistettavissa?
Niin ne vuodet vain vierivät. Tämä teksti on omistettu rakkaalle äidilleni, joka taisi omistaa 60-luvulla kellohameen jos toisenkin.
Lurker sanoi,
heinäkuu 23, 2008 at 3:17 ip
Pakko taas kommentoida, koska panit Carpenters-videon viestiin! Ja kuinka näitä kappaleita aikoinaan haukuttiin kaupallisiksi ja pinnallisiksi – mutta niin vain on käynyt, että Yesterday Once More ja monet muut hienot kappaleet soivat yhä radiossa…
Jos haluat kuulla maailman surullisimman kappaleen, se on tässä:
Reija sanoi,
heinäkuu 23, 2008 at 5:59 ip
Näistä jäi viel puuttumaan Ram Jamin Black Betty!
Husky sanoi,
heinäkuu 24, 2008 at 10:59 ip
Kiitos tästä ihanasta nostalgiapostauksesta. Vaikka en olekaan 60-luvun lapsi, olen jotenkin kasvanut näiden kappaleiden kanssa johtuen vanhemmista. Ja täytyy sanoa, että coverit todellakin tuntuvat väljätäneiltä verrattuna alkuperäisiin.
Erityisesti tuo American pie -video laittoi ajattelemaan. En ole koskaan tiennyt että ensinnäkin biisi on noin pitkä ja että sen sisältö on noin monimutkainen ja merkityksellinen. Tuon videon katsoo kerran jos toisenkin.
yopop sanoi,
heinäkuu 25, 2008 at 2:07 am
Kiitos kommenteista!
Lurker, hienoa, että aika on ollut armollinen Carpentersille ja näyttänyt yhtyeen mahdin vakavasti otettavana pop-yhtyeenä. Kuulin itse asiassa eilen ruokakaupassa Yesterday Once Moren, tuli jotensakin hyvä mieli.
Kiitos myös Solitairen linkittämisestä, kieltämättä hyvin surullinen kappale. Jotenkin Karen Carpenterin tulkinnassa on jotain hyvin lakonista, toimii ainakin itselleni.
Reija, pitääkin tutustua tuohon. :)
Husky, kiva, että postaus miellytti. Itsekin olen kuullut noita kappaleita elämäni aikana “jonkin verran”, mutta jotenkin aina ohittanut ne olankohautuksella. Kun kerrankin sitten kuunteli ne kunnolla, löysi niistä paljon, paljon enemmän.
Ja tuo American Pie -tarina on todellakin melkoisen mielenkiintoinen ja hämmentävä. Kappaleesta löytyy symboliikkaa, jonka tutkimiseen saisi kulutettua pitkiäkin toveja. Kappaleesta on tosiaan liikkunut lyhyempiäkin versioita, esim. sellainen, josta saatana-sanan sisältänyt säkeistö on jäänyt kokonaan pois.