Elokuvaelämyksiä II & III: Paris Hilton vastaan Heath Ledgerin Jokeri
Viime aikoina olen katsonut kaksi varsin mieleenpainuvaa elokuvaa, joista molemmat vaikuttivat todella vahvasti minuun elokuvien katsojana ja noin muutenkin. Toisen voisin nimittäin laskea maailman huonoimmaksi elokuvaksi, kun taas toisessa oli parhaimpia näkemiäni roolisuorituksia. Otsikko paljastikin jo jotain, mutta kyseessä ovat siis elokuvat Vannomatta Paris (Pledge This!, 2006) sekä Heath Ledgerin näyttelemä Jokeri elokuvassa Batman – Yön ritari (Batman – The Dark Knight, 2008).
“MY DOG IS A PERVERT. NOW I’M CRAVING SUSHI.”
Ensin julistan Vannomatta Paris -elokuvan maailman huonoimmaksi elokuvatekeleeksi. Miksikö? No, en edes tiedä, mistä aloittaisin. Huonompaa ei vain VOI olla. Tässä vahvasti flopanneessa elokuvassa muuan Paris Hilton “näyttelee” tyhjänpäiväistä blondibimboa, joka johtaa eräänlaista sisarkuntaa trendikkäässä koululaitoksessa.
Ensinnäkin täytyy sanoa, että Paris ei vain osaa näytellä. Tämän ilmeettömämmäksi on enää vaikea mennä, ja Paris on näyttelijänä muutenkin yhtä eloisa kuin laho mänty. Neidin äänensävy ja ilme pysyvät läpi elokuvan täysin samanlaisina, eli aneemisempina kuin… no, aneeminen ihminen. Juoni on niin ohut ja huono, ettei tätä edes halua katsoa “sen täytyy olla niin paska, että se on jo hyvä” -mentaliteetilla, koska siitä ei ole mitään hyötyä: elokuva ei naurata, ei viihdytä, ei herätä ajatuksia eikä myöskään innosta millään tavalla. Vaatteetkaan eivät ole lainkaan muodikkaita (mikä voisi joihinkin ihmisiin vedota ns. viimeisenä oljenkortena), ja harvoin nähtävä dialogikin on maailman tympeimpiä.
Mukaan ympätyt seksikohtaukset ovat noloja ja kökköjä ja satunnaisesti näytetyt, mihinkään liittymättömät tissitkään eivät hetkauttaneet miespuolista ystävääni, jota konsultoin asian tiimoilta. Elokuvaan on myös tungettu todella oksettavia juonenkäänteitä (esimerkiksi koira seksikohtauksessa), ja se on täynnä typeriä ja ikivanhoja ja -kuluneita stereotypioita ja kliseitä, mutta tietenkin sillä tavalla näytettynä, että kohtaukset eivät todellakaan tuo mitään uutta tai oivaltavaa esiin kyseisten asioiden tiimoilta. Pullukka (eli normaalipainoinen) tytteli on ujo ja yksinkertainen nynnyli, Parisin näyttelemän “Victorian” poikaystävä on esitetty aivan liian tyhmänä ja pässinä, jotta se olisi edes etäisesti hauskaa, ja pakollinen etninen vahvistus, eli intialainen typy, on sekin kuvattu sinisilmäisenä ja mitään kokemattomana hempukkana.
Näyttelijäntyö on kaikilla osapuolilla koulun opettajia lukuun ottamatta kautta linjan totaalisen teennäistä ja surkeaa, eikä leffaa pelasta yksikään vitsi, koska mikään niistä ei jaksa naurattaa edes tyhmyydessään (esimerkkinä tämän “arvion” otsikko). American Piet ovat korkeakulttuuria tämän rinnalla, se kertonee jo paljon. En tiedä, mikä on ollut tekijöiden ja etenkin käsikirjoittajien motiivi tämän elokuvan toteutukselle. Paris Hilton ei todellakaan anna itsestään mitenkään hyvää kuvaa tällä elokuvalla, ellei hän väkisin halua kerätä myötähäpeää tuntevia ihmisiä ympärilleen (luulisi muuten, että niitä olisi tarpeeksi ilman tätä elokuvaakin).
MIKSI TÄMÄ ELOKUVA ON TEHTY?? Erikoismaininta vielä elokuvan suomentajalle – leffa ilmestyi Suomessa suoraan dvd:lle (en ihmettele, miksi…), ja sille piti ilmeisesti saada edes kaksi katsojaa, mistä saattaakin johtua elokuvan Suomi-nimi. Pledge This! on siis taipunut muotoon Vannomatta Paris, joka ei juurikaan vastaa elokuvaa (paitsi tietenkin siinä, että sekä elokuva että nimi ovat täysin tyhjiä). Suomentaja on lisäksi varmaan ollut puolinukuksissa leffaa suomentaessaan, sillä esimerkiksi “Fire my design team” -repliikki on suomennettu muotoon “Tulipalo-suunnittelutiimi“. Mi-täh?
En suosittele tätä elokuvaa kenellekään. Jos haluat totaalista aivot narikkaan -ajanvietettä, voit aivan yhtä hyvin katsoa vaikka Ostos-tv:tä, siinäkin on enemmän sisältöä kuin tässä. Jos et usko minua, usko edes Internet Movie Databasen käyttäjiä – leffa on saanut 1,6 tähteä kymmenestä (yli 5000 ääntä) ja on tällä hetkellä 15. huonoimmalla sijalla koko portaalin tilastoissa. Huoh.
Elokuvan traileri:
Ugh, olen puhunut.
“WHY SO SERIOUS?”
Ja sitten siihen aivan totaalisen toisenlaisen reaktion aiheuttaneeseen elokuvaan, tai siis elokuvan hahmoon, eli uusimman Batmanin Jokeriin! Ei sellaista voi olla! Heath Ledger (1979-2008) oli selkeästi lahjakas näyttelijä, joka meni kuolemaan aivan liian aikaisin. Olisin halunnut nähdä häntä lisää samantyyppisissä rooleissa, eli julmana ja auktoriteeteista piittaamattomana psykopaattina, mutta ei voi enää mitään. Jokerin hahmo on kuitenkin hienoimpia hetkeen, siinä riittänee mietittävää vielä pitkään ja toivottavasti monille ihmisille lisäkseni.
Ensin kuitenkin pari sanaa itse elokuvasta. En odottanut kyseiseltä leffalta mitään, sillä en ole suuri sarjakuvafilmatisointien ystävä, ja tämänkin elokuvan menin katsomaan aivan sattumalta. Yllätys olikin melkoinen, kun leffa osoittautui aivan loistavaksi. Sen maailma oli täydellisen synkkä kaikessa apokalyptisyydessään ja kaaoksen tunne oli lähes koko elokuvan ajan läsnä voimakkaasti ja varmalla otteella. Elokuva oli myös yllättävän realistinen, jos ei oteta huomioon kaikenlaisia teknisiä överivempeleitä, joita leffaan oli ympätty useampiakin.
Varmat ja ammattimaiset näyttelijät (Ledgerin lisäksi esimerkiksi Morgan Freeman Batmanin “mentorina” ja Gary Oldman poliisikomentaja Gordonina) suoriutuivat rooleistaan mainiosti tuoden niihin aimo annoksen syvyyttä ja persoonallisuutta. Vaikka elokuvassa ehkä toistettiin kyllästymiseenkin asti muutamia “filosofisia ajatuksia” (esim. Harvey Dentin [Aaron Eckhart] “jokainen on oman onnensa seppä” -kolikkoleikittelyä), se toimi ainakin tähän tyttöön myös teemojensa puolesta, ja tarjosi upeiden toimintakohtaustensa alla myös paljon syvempää ajateltavaa esimerkiksi politiikasta ja moraaliseikoista.
Elokuvan äänimaailma oli huolellisesti rakennettu, erikoistehosteita oli käytetty sopivalla maltillisuudella näyttävyydestä tinkimättä, ihmissuhdekuviot olivat syvempiä kuin voisi kuvitella tällaiselta elokuvalta, ja muutenkin koko paketti oli todella hyvin toteutettu. Kävin katsomassa tämän elokuvan kahdesti elokuvateatterissa, ja toisella kerralla jäin aplodeeraamaan lähes tyhjään saliin. Elokuvasalin vahti katsoi minua hämmentyneesti hymyillen (ja tästähän puhuinkin jo aiemmin puhuessani elokuvateatterin hiljaisista säännöistä). Lopputekstit olivat myöskin melkomoisen pitkät.
Ja sitten takaisin Jokeriin… Harvoin mikään hahmo ihan oikeasti kolistelee ahdistuksensietokykyä noin kovasti! Psykopaattinen hahmo istui Ledgerille kuin sivuvaikutukset lääkeruljanssiin – miestä ei tunnistanut juuri lainkaan maskiensa alta. Mahtava suoritus. Liputtaisin lähestulkoon Oscarin puolesta, tosin en sitten tiedä, josko jokin toinen leffa tulee ja tappaa yhtä hyvillä sivunäyttelijöillä (en tosin usko niin käyvän hetkeen). Tosin Heathihän tämän koko show’n varasti… Christian Bale saattoi lähinnä möristä nololla Batman-äänellään, kun Ledger puolestaan vaikutti ja ahdisti ja sai koko ajan odottamaan lisää Jokeri-kohtauksia.
Ledger oli valmistellut roolinsa kunnioitettavalla huolellisuudella aina huulienlipomismaneerista äänenpainotuksiin saakka. Hahmo kylmäsi toden teolla. Sen lisäksi pisteet maskeeraajille Jokerin realistisen suttuisista maskeista, niistä oli kuminaamaisuus kaukana. Hahmo oli myös täydellinen antisankari – täysin amoraalinen, synkkä, anarkistinen ja julma, mutta silti tavallaan sympatioita herättävä ihmisyyden pimeän puolen ilmentäjä sekä julkiselle vallanpidolle päin naamaa naurava älykäs pahis. Mitä muuta voikaan roolihahmolta toivoa! Ja kyllä, uskon, että hehkuttaisin tätä roolisuoritusta ilman Ledgerin kuolemaakin (jos joku ei siis vielä tiennyt, niin Heath Ledger menehtyi ennen kuin leffa oli saatu tuotettua loppuun). Mies on kaiken hehkutuksensa ansainnut tämän roolin tiimoilta.
Why so seriousss?
Jokeri: You know what (maisk) you know what I noticed? Nobody panics when things go according to plan. Even if the plan is horrifying. If tomorrow I tell the press that like a gang banger (maisk) will get shot, or a truckload of soldiers will be blown up, nobody panics, because it’s all (maisk) part of the plan. But when I say that one (maisk) little old mayor will die (maisk) well then everyone loses their minds!
Suosittelen elokuvaa jokaiselle, sillä se tarjoaa elämyksiä myös muille sarjakuvafilmatisointeja kohtaan ennakkoluuloisille henkilöille. Elokuvan jännitys, romantiikka, musta huumori (esimerkiksi alun bussikohtaus), toiminta, draama ja julkkisgalleria viihdyttävät varmasti jokaista edes jollakin tavalla. Jos et usko minua, kannattaa edes miettiä, millainen elokuva nousee em. IMDb:n parhaat-listalla sijalle yksi ohi ensimmäisen, vuonna 1972 ilmestyneen Kummisedän (tällä hetkellä Batman pitää kolmossijaa). Sivuston käyttäjät pitivät elokuvaa 9.2:n tähden arvoisena kymmenestä. Voiko 230 480 ihmistä olla täysin väärässä? Lisäksi elokuvan lipputulot uhkaavat jo Titanicin (1997) lipputuloennätystä! Okei, vaikkemme tuijottaisi edes näitä listasijoituksia, voin silti suositella elokuvaa kaikille.
Elokuvan traileri (tai ainakin yksi niistä), joka tosin ei tee elokuvalle liiemmin oikeutta:
Ugh, olen edelleen puhunut.
brokk sanoi,
elokuu 15, 2008 at 8:34 ip
Juurikin näin! Olen kyllä täysin samoilla linjoilla kanssani ja voin allekirjoittaa melkeimpä jokaisen ajatuksen, jota käsittelit tekstissäsi. Itse olen myös molemmat kyseisistä elokuvista nähnyt ja aivan paikkaansapitäviähän nuo sinun mielipiteesi ovat kyseisten elokuvien suhteen. Itsekin kirjoitin blogiini tuossa jokunen aika sitten Ledgerin upeasta roolisuorituksesta, kuten moni muukin tuntuu tehneen. Saanen lisätä blogisi linkin sivustolleni, sillä blogisi vaikuttaa kovin lupaavalta ja mielenkiintoiselta. Voisin alkaa aktiivisesti seuraamaan:)
ps. En vaatimuksesta huolimatta laittanut sähköpostiosoitettani näkyviin, sillä en tahdo jaella sitä ympäriinsä. En tosin tiedä näkyykö tuo edes kaikille. Joka tapauksessa sähköposti, jonka laitoin, ei ole käytössä. Voit vastata minulle halutessasi oman blogini kommenttikenttään, jonka osoitteen jo kirjoitinkin tuonne ylemmäs.
yopop sanoi,
elokuu 15, 2008 at 9:10 ip
Kiitos kommentista, brokk. :) Linkin saat toki lisätä blogiisi, se olisi kiva ele. Pitää tutkiskella omaa blogiasi tässä paremmalla ajalla.
Pitäisikin varmaan säätää asetuksia tässä blogissa siten, että ilman sähköpostiosoitteen luovuttamistakin voisi jättää kommentteja.
Heath Ledger tuntuu tosiaan olevan tämän hetken kuuminta kamaa… En tosin ihmettele asiaa yhtään.
brokk sanoi,
elokuu 15, 2008 at 10:42 ip
Eipä mittään:) Lisäilin nyt sinun blogisi tuohon “Kiinnostavia blogeja” sivuelementtiin. Pääsen sitten itse siitä aina helposti lueskelemaan uusia postauksiasi ja muutkin uteliaat pääsevät siitä sivuillesi, jos tahtovat.
Itse olen vasta heinäkuusta asti bloggaillut, joten omassa blogissani ei vielä mitään sen kummempaa ole, lukuunottamatta joitakin mielipidepostauksia ja sellaista perus arkilöpinää. Mutta siitä vain lueskelemaan, kunhan ehdit. Niin ja itse tosiaan myös lukeudun metallimusiikin ystäviin, joten pieni Tuska-festarien postauskin löytyy sivuiltani, jos sellainen kiinnostaa. Hui, nythän tämä menee jo ihan kamalaksi mainostukseksi.
Minulta saattaapi tässä myöhemminkin sitten tulla vielä kommenttia, jos et pistä pahaksesi. Pyrin joku päivä lueskelemaan oikein kunnolla nuo sinun postauksesi läpi ja kommentoin sitten minua kiinnostavia aiheita, jos jotakin järkevää kommentoitavaa keksin:)
yopop sanoi,
elokuu 16, 2008 at 1:26 am
Noniin, hienoa. :)
Bloggaaminen on todella koukuttavaa puuhaa, jotenkin tarve avautumiseen kasvaa kirjoitusmäärän myötä… Metallimusiikin ystävälle tiedoksi, että minäkin olen kirjoitellut Tuska-festarista jonkin verran, pitääkin tarkastaa myös oma aihetta sivuava juttusi. :)
Kiitos paljon linkin lisäämisestä! Ja kommentit ovat toki aina tervetulleita. Pyrin lukemaan ne ja vastaamaan myös jokaiseen, jos kommentissa vain suinkin on jotain vastattavaa.
MerGirl sanoi,
elokuu 19, 2008 at 7:26 ip
Vähänkö nauratti tuo Balen Batman ääni! Olihan sillä ensimmäisessäkin sama, mutta nyt se meni välillä niin yli! Vixenin kanssa repeiltiin täysin väärissä kohdissa!
Heath oli tosiaan loistava Jokeri, mulla on vaan joitakin lapsuuden sympatioita Jack Nicholsoniin ja sen aikaisiin Batmaneihin eli ekaan ja tokaan. Yön Ritari on ensinnäkin aivan liian pitkä, laivakohtauksen ymmärrän, mutta silti se on turha.
Ton Parisin “leffan” voisi katsoakin, kuulostaa hyvältä =)
yopop sanoi,
elokuu 19, 2008 at 8:07 ip
MerGirl, joo, Batmanin ääni pilasi monta herkkää ja vakavaa kohtaa, haha. Tuli itsekin hymisteltyä (etenkin toisella katsomiskerralla) aivan väärissä kohdissa.
En vieläkään ole pudonnut Batman-hehkutusmaailmastani, joten en tällä hetkellä osaa sanoa mitään leffan pituudesta tai muustakaan. Tai no, laivakohtausta olisi voinut ehkä tiivistää jonkin verran ja jättää alleviivaamisen vähän vähemmäksi…
Parisin leffa kannattaa kaikesta huonoudestaan huolimatta vilkaista, tietääpähän sitten ainakin, miten leffaa ei kannata tehdä. ;) Jos sitä tietoa johonkin sattuisi tarvitsemaan.