Kömpelöitä lyriikkasuomennoksia II: Nick Cave and the Bad Seeds ft. Kylie Minogue: Where the Wild Roses Grow
Tätä olen huomannut ihmisten kaipaavan (ainakin hakusanojen perusteella…) Olkaapa hyvät, siis. Aiemmin olen suomentanut Evanescencen My Immortalin.
Vuorossa tällä kertaa siis Nick Cave and the Bad Seedsin, Kylie Minogue kuorrutuksenaan, Where the Wild Roses Grow levyltä Murder Ballads, 1996.
They call me The Wild Rose
But my name was Elisa Day
Why they call me it I do not know
For my name was Elisa Day
He kutsuvat mua villiruusuks’,
mut mun nimi oli Elisa Day
Miks’ ne kutsuu mua sillei, en tiedä
Koska mun nimi oli Elisa Day
From the first day I saw her I knew she was the one
She stared in my eyes and smiled
For her lips were the colour of the roses
That grew down the river, all bloody and wild
When he knocked on my door and entered the room
My trembling subsided in his sure embrace
He would be my first man, and with a careful hand
He wiped at the tears that ran down my face
Ekasta päivästä lähtien tiesin, hän on mulle se oikea
Hän katsoi mua silmiin ja hymyili
Hänen huulensa niiden ruusujen väriset, jotka kasvoivat joen luona niin punaisina ja villeinä
Kun hän koputti mun oveen ja astui sisään
Mun vapinain laantui hänen syleilyssään
Hän olisi eka mieheni mun ja varmalla otteellaan hän pyyhkisi kyyneleet mun poskiltain
(Kertsi:)
They call me The Wild Rose…
On the second day I brought her a flower
She was more beautiful than any woman I’d seen
I said, “Do you know where the wild roses grow
So sweet and scarlet and free?”
On the second day he came with a single red rose
Said: “Will you give me your loss and your sorrow”
I nodded my head, as I lay on the bed
He said, “If I show you the roses, will you follow?”
Toisena päivänä ostin hänelle kukkasen
Hän oli kauniimpi kuin kukaan näkemäni nainen
Kysyin: “Tiedätkö, missä villiruusut kasvavat niin suloisina, tulipunaisina ja vapaina?”
Toisena päivänä hän tuli punaisen ruusun kanssa
Hän kysyi: “Annatko minulle menetyksesi ja surusi?”
Nyökkäsin hänelle, makasin sängyllä
Hän kysyi: “Jos näytän sinulle ruusut, seuraatko minua?”
(Kertsi)
On the third day he took me to the river
He showed me the roses and we kissed
And the last thing I heard was a muttered word
As he knelt (stood smiling) above me with a rock in his fist
On the last day I took her where the wild roses grow
And she lay on the bank, the wind light as a thief
And I kissed her goodbye, said, “All beauty must die”
And lent down and planted a rose between her teeth
Kolmantena päivänä hän vei minut joelle
Hän näytti mulle ruusut ja suutelimme
Viimeinen kuulemani sana oli muminaa
Kun hän seisoi ylläni kivi kädessään
Viimeisenä päivänä vein hänet villiruusujen luo
Hän makasi törmällä, tuulenvire kevyt kuin varkain
Ja suutelin häntä hyvästiksi, sanoin: “Kauneuden täytyy kuolla”
Sitten istahdin alas ja istutin ruusun hänen hampaidensa väliin
(Kertsi)
