Nauttikaahan yhdeksänkymmentäluvun megasuosikki Faith No Moresta pattoneineen, ihmiset! Tänään Kaisaniemen illassa kuullaan Faith No Moren lisäksi myös Waltaria ja CMX:ää, mutta olisikohan mahdollista kuulla myös Lady GaGaa?
Faith No More – Poker Face (Lady GaGan alkuperäinen kappale levyltä The Game, 2008, tämä Faith No Moren:n live tämän vuoden Download Festivalilta)
Kertokaa ihmeessä, mitä siellä kuulitte, sillä minä jäin tällä kertaa kotiin. Onneksi Nick Cave lohduttaa edelleen. (Kesän ukkos- ja sademyrskyjen taustalle suosittelen ehdottomasti Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta -elokuvan soundtrackia, jonka Cave on luonut yhdessä Warren Ellisin kanssa). Esimakua tässä:
Nick Cave & Warren Ellis – What Must Be Done (em. elokuvan soundtrackilta, 2007)
Niinhän siinä sitten kävi, että monessa osassa Suomea ensilumi on laskeutunut karulle kamaralle, ja muuallakin sataa räntää, vettä ja valkoisia yksisarvisia. Ilo lienee lumen osalta väliaikaista, mutta ah sen tuomaa kirkkautta! Kaamoksen keskelläkin voi näköjään fiilistellä kirkkaita ja valoisia päiviä! Sen myötä en voinut olla kaivamatta esiin suosikkejani talviaiheisista kappaleista. (Pahoittelut sinulle, joka taannoisessa gallupissa halusit vähemmän YouTubea blogiini…)
Viime aikoina olen kaivannut vähän kaihoisampaa ja leijailevampaa musiikkia ainaisen räminän ohelle, ja olenkin löytänyt paljon kauniita kappaleita. Kiitos siitä myös ystävilleni, jotka ovat mestareita keksimään kappaleita, joita veikkaavat minunkin arvostavan.
Ja nyt kaikki ikkunalaudoille tuijottamaan hitaasti leijailevia hiutaleita. Muistakaa lämpimät mummon tekemät villasukat sekä kupillinen mustaa kahvia.
Death Cab for Cutie – The Ice is Getting Thinner (levyltä Narrow Stairs, 2008)
Nick Cave and the Bad Seeds ft. PJ Harvey, Anita Lane, Shane MacGowan, Kylie Minogue, Blixa Bargel & Thomas Wydler (levyltä Murder Ballads, 1996. Cover Bob Dylanin alkuperäisestä kappaleesta, joka löytyy herran levyltä Down in the Groove, 1988)
Sarah Brightman – Who Wants to Live Forever? (levyltä Time to Say Goodbye / Timeless, 1997. Cover Queenin alkuperäisestä kappaleesta, joka löytyy yhtyeen levyltä A Kind of Magic, 1986)
ShamRain – Sound of Snow (ep:ltä Deeper into the Night, 2006)
Sia – Breathe Me (levyltä Colour the Small One, 2004)
Ja sitten loppuun vielä Se Kaikista Virallisin Talvikappale:
Amorphis – Black Winter Day (levyltä Tales from the Thousand Lakes, 1994)
Jostain syystä miellän Sofia Coppolan elokuvan Lost in Translation (2003) utuisen tunnelman loistavasti syksyn ja talven taitteeseen lopivaksi. Se on haikeudessaan voittamaton. Sopii etenkin niihin päiviin, kun maa on pienen kuurakerroksen peitossa ja taivas on harmaa, mutta jostain pilvien välistä pilkottaa välillä auringonsäteitä, jotka tekevät kaikesta jotenkin entistä haikeampaa. Tai jotain. (Tämä on toisaalta myös kevätleffa, osittain samasta syystä.)
Näin on näreet! Vielä se kaamosväsymys ja -ahdistus ehtii iskeä, mutta nautitaanhan silti näistä ensilumipäivistä?
Lähes kaikkihan (myös äärettömän monet muusikot ja lyyrikot) tietävät, miltä tuntuu, kun sydän särkyy. Tuo aiheista tuskaisin (tai ainakin korkealla sijalla universaalilla “asiat, jotka herättävät surua, murhetta, ahdistusta, kipua jne.” -listalla) on herättänyt tuntoja niin monissa muusikoissa kautta aikojen, että listaa kaikista ero- ja/tai muista rakkaushuolibiiseistä olisi mahdotonta laatia. Siispä listaan omat suosikkini taikka muuten vaan aiheen tiimoilta mieleen tulleet muutamat veisut (sen enempää selittelemättä, eivätköhän kappaleet puhu puolestaan). Kyynelkanavat auki, sydämet sykkyrälle ja elämä risaiseksi. Jo hetken kuluttua helpottaa.
HUOM.Sanoitussivustoja avatessa kannattaa varautua pop-up-mainoksiin. Niitä ei ole jokaisella sivustolla, ja yritinkin valita sellaisia osoitteita, joilla käydessäsi et ole “palkinnon arvoinen” miljoonassadasyhdeksästuhannes kävijä. Mutta tämä kuitenkin tiedoksi.
Nancy Sinatra – Bang Bang (My Baby Shot Me Down) (cover Sonny “Cherin edesmennyt mies” Bonon kirjoittamasta kappaleesta, julkaistu levyllä How Does That Grab You?, 1966). Sanat)
Alice in Chains – Down in a Hole (levyltä Dirt, 1992. Sanat)
Black Sabbath – Solitude (levyltä Master of Reality, 1971. Sanat)
The Gathering – Saturnine (levyltä If Then Else, 2000. Sanat)
Backstreet Boys – Show Me the Meaning of Being Lonely (levyltä Millennium, 1999. Sanat)
Alanis Morrissette – Ironic (levyltä Jagged Little Pill, 1995. Sanat)
“Ainoaa todellista rakkautta on onneton rakkaus. Onnellinen rakkaus on kuin terveen ihmisen sydämentykytys: ihminen ei huomaa sitä.” – Kersti Bergroth.
Kävipä niin, että satuin tässä muutamana päivänä puuhastelemaan monia elämällisteknisiä asioita bloggaamisen kustannuksella. Oikeastaan suurin syy on toki se, että epäelämällisteknilliset laitteistoni kokivat muodonmuutoksia ja muuta hauskaa. Nyt olen niin sanotusti taas täällä. Tässäpä sen kunniaksi hieman puuhastelujeni soundtrackia.
Kesäisin tykkään toisinaan, erityisesti huolettomina päivinä, kuunnella kappaleita, jotka käsittelevät kivoja juttuja, ovat yleisfiilikseltään huolettomia (vaikka sisältäisivätkin jopa jonkun ajatuksen) sekä liikkuvat usein duuriasteikolla ja joita on ennen kaikkea kiva kuunnella vaikkapa kynsiä lakatessa tai rannalla lojuessa.
En kuuntele radiota oikeastaan lainkaan, joten minulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä biisejä radiot tuputtavat kuuntelijoille kesähitteinä, enkä niitä aiokaan tässä pohtia. Luettelemani kappaleet olen kaivanut oman päänsisäisen radioni aikaansaamalta soittolistalta. Tässä osa suosikeistani:
Terassille; ison porukan, jossa kaikki eivät tunne toisiaan, illanviettoon; kaupunkifestareille:
Saxonin And the Bands Played On (levyltä Denim And Leather, 1981)
Epämääräisiin yöpohdiskeluihin:
Sopor Aeternus -bändin We Have A Dog to Exercise (levyltä La Chambre d’Echo – Where the Dead Birds Sing, 2004)
Sadepäiviin, ja etenkin niihin hetkiin, kun on kastunut kaatosateessa tai juossut koko päivän hoitamassa käytännön asioita, jotka eivät ole hoituneet kaikkien paikkojen ollessa auki kesäaukioloaikojen mukaan, eli kiinni:
Bon Jovin It’s My Life (levyltä Crush, 2000) akustisena versiona
Jälleen öisiin (ihmissuhde?)pohdiskeluihin, mahdollisesti myös festareille hoilotettavaksi (tietenkin leirintäalueella jonkun säestäessä menoa mukanaan raahaamalla epävireisellä Landolalla); humalan johdattamiin “vitsi tää on ihan mun elämästä” -hetkiin:
HIMin Gone With the Sin (levyltä Razorblade Romance, 1999)
Reissuun (muistakaa nopeusrajoitukset):
Manowarin Wheels of Fire (levyltä Kings of Metal, 1988)
Urheiluun:
KISSin vokalisti Paul StanleynLive to Win (herran samannimiseltä soolodebyytiltä, 2006)
Lista karkaa taas käsistä, joten lopettelenpa tähän.
