Ajelehtiva sukupolvi hukkuu ihan kohta, än yy tee nyt

kesäkuu 8, 2009 at 10:46 ap (ilmiöt, kirjat, lyriikka, musiikki) (, , , , , , , , , , , )

…ainakin, jos suomalaisiin poppiyhtyeisiin on uskomista. Vai miltä kuulostavat nämä kappaleiden otsakkeet: Maailmanloppu (Eleonoora Rosenholm), Nämä ajat eivät ole meitä varten (Egotrippi), Kaikki me kuolemme pian (Jarkko Martikainen) ja Ei mun oo hyvä olla yksin (Scandinavian Music Group).

Voin jo kuvitella yleisönosastokirjoituksenkin asian tiimoilta:

Miksei hei vois olla niinku aina kivaa eikä koskaan mitään ahistusta ja miks niinku aina pitää miettiä liikaa, miks ei vois vaan mennä eteenpäin sillei, että oleminen olis sietämättömän kevyttä ja kaikki jotenkin vaan lutviutuis just sillei miten niiden tuleekin, sillee niinku hienon herkästi ja pelkistetyn kivasti! Miks ei vois aina syödä sacherkakkua aamupalaksi ja lorvia jossain Kiasman nurtsilla tai kajaanilaisen halpamarketin parkkipaikalla, miks pitää miettiä, kuinka yksin täällä ollaan, kuinka tänne yksin synnytään ja yksin täältä pois kuollaan, miks ei vois vaan olla hei kivaa kaikilla ja vähän bilemeininkii, hei oikeesti tosi siistii! Miks pitää olla itkua ja parkua asioista, joihin voi kaiken lisäksi itse vaikuttaa! Olisko niinku sillei kivaa, jos kaikilla olis vaan tosi fantsun överin sikaihanan kivaa ja elämä sujuis sillei kivan kivasti sillei omalla painollaan eteenpäin ja meillä vois vaan aina olla kivaa! Miks ei, miks me mietitään maailmanloppua ja miks me ollaan tämmösiä surkuhupaisia itkuporaajia, miks me ei kyetä vaan rentoutumaan ja rakastamaan niinku maailmaa niinku joku se blondi Marilyn, jonka sukunimee en edes muista enää, se hymyili siinä kuvassa sillei, ku sen pyllyn takaa joku laitto tuulettimella ilmaa sillei, että sen hiukset meni tosi nätisti sykkyrälle ja sit se tuuletinkaan ei ollut yhtään niin pelottava ku Twin Peaksissa – miettikää, Marilynilläkin oli aina kivaa kunnes siitä tuli vanha ja kulunut ja sit se kippasikin jo poies, mut hei siihen nyt on aikaa, miks meillä nuorilla ei vaan vois olla aina kivaa, niinku sillei oon miettinyt niinku tiiättekö sillee, et niinku hei oikeesti! Vähän hei väriä elämään niinku, ei aina tartte itkee ja murehtii, voitas vaan olla rentoina ja letkee meininki! Katellaan niitä maailmanloppuja ja eksisten… eksista… eksensi… no jotai kummiski kriisejä sit joskus aikanaan, nyt meillä on niin kivaa että kukaan ei ees tiiä, miten kivaa! T. nimim. PERHONEN69_^

Nyt on kyllä pakko uppoutua lukemaan Milan Kunderan Olemisen sietämätöntä keveyttä. Olen säästellyt kyseistä herkkupalaa jo pidemmän aikaa, mutta nyt tuli sellainen olo, että luen sen yhdeltä istumalta läpi ja kun pääsen loppuun, aloitan sen uudelleen ja jatkan samaa kuviota, kunnes nuoren sukupolven edustajan herkkä sieluni repeytyy kaikesta pakahtumisesta aivan totaalisen rikki. Sitten voinenkin tulla tänne avautumaan, kuinka Kaikki me kuolemme pian on aivan täysin juuri minun elämästäni.

Osoiterakenne Kommentoi

Huonoa huumoria suoraan Suomesta

toukokuu 27, 2009 at 11:00 ap (ilmiöt) (, , , , , , , , )

Minun on nyt pakko hehkuttaa teille erittäin huonon (tai hyvän, kuten itse asian koen) huumorin kukkasta, jonka kaverini löysi jokin aika sitten minulle näytettäväksi.

Kyseessä on ilmeisesti jonkinlaisen sketsiporukan (Castle Street Productions) toteuttama, kuvitteellisen Suamenleijona-yhtyeen herkkä balladi, Keppana viimeinen.

YouTubeen tyypit ovat kirjoittaneet kappaleesta näin:

“This is the latest music video of a finnish band called “Suamenleijona”. It’s traditional finnish rock and finns are usually very thrilled of this kinda down to earth thing. This song is kinda sappy tough.” (sic)

Ja täytyy sanoa, että olen aivan myyty! Etenkin herkät isänmaaviittaukset sanoituksissa (“meidän kaunis äidinkieli ja uljas isänmaa, kun Jani sut näen, mä vedän sua turpaan”, “nousuhumala ja isänmaa, kohta Jani saa turpaan”) toimivat lähes häikäisevästi! Tällaista huumorinlajia on vaikea pukea sanoiksi, mutta kaltaiseni sarkastis-ironiset paskiaiset ainakin löytävät tästä ja tämänkaltaisista vedoista hyvin, hyvin paljon tarttumapintaa. Tuo englanninkielinen kuvaus kruunaa kaiken.

Kyseessä on todellakin Klamydian, Niskalaukauksen ja kahden pennin “Karjala takas vaikka pullo kerrallaan, öriöri!” -autotallibändin yhteenkietoutunut hybridi, joka jaksaa naurattaa ainakin neljä kertaa. Toimii! Ja ennen kuin huomaakaan, tämän kappaleen kertsi soi päässä kuin Lady Gaga kevään aikana…

Kannattaa katsoa myös porukan muita videoita, ne löydät YouTubesta.

PS. Kappaleen video sisältää oksentamista ja muutakin hämärähköä materiaalia, joten jos tunnet itsesi herkäksi sieluksi, muista, että varoitin asiasta.

Osoiterakenne Kommentoi

Uutta musiikkia isoilta yhtyeiltä + isojen yhtyeiden katoamistemput

elokuu 22, 2008 at 7:43 ip (ilmiöt, musiikki, tapahtumat) (, , , , , , , , , , , )


Metallica – The Day That Never Comes (levyltä Death Magnetic, 2008)

Vihdoinkin se on täällä! Metallican uusin single nimittäin, tämä onkin ensimmäinen laatuaan sitten St. Anger -levyn (2003) sinkkulohkaisujen. Aiemmin pohdiskelin, mitä odottaa tältä laulu- ja soitinyhtyeeltä, ja sittemmin päätin, etten odota siltä mitään. Olinkin tänään varsin yllättynyt, kun eteeni pompsahti linkki uuteen sinkkuun. Hassua, mutta kappale ei olekaan täysi susi. Onhan se ehkä hieman, köh, kliseinen balladi, mutta ihan viihdyttävän oloinen, joskin “hieman” ylipitkä (kesto n. 8 minuuttia). Saapa nähdä, mitä syyskuinen kokopitkä tuo tullessaan. Varmasti ainakin jonkinasteista mediahässäkkää, veikkaan ma.

Uutta julkaisua on tulossa myös koto-Suomen virallisilta höyhenjööteiltä, eli The Rasmukselta. Ensimmäinen sinkku uudelta Black Roses -levyltä (ilm. 26.9.) kuulostaa tältä:


The Rasmus – Living in a World Without You

Videon kuvauksissakin sattui ja tapahtui, ja koto-Suomemme aina valppaat pas- iltapäivälehdet ehtivät jo uutisoida hengenvaarasta… Okei, ikävä tapahtuma, mutta ei tämä oikeasti ihan niin supermegajärkyttävän vaaralliselta näytä, vai?

The Rasmusta en ole bändinä oikeastaan useaan vuoteen ymmärtänyt lainkaan. Joillekin bändeille käy mielestäni ns. “hukkuvan iso” -efekti, eli että kun ne saavuttavat tietynsuuruisen suosion, katoavat ne sinne isoon maailmaansa. Saman ilmiön olen havainnut esim. U2:n ja Coldplayn kohdalla. Enkä siis nyt vertaa The Rasmusta millään muotoa aiempiin, haha. Suomen mittakaavassahan The Rasmus on aika isohko bändi niitettyään mainetta ulkomaillakin.

Ymmärtänette kuitenkin pointin, jos sanon, että kun bändeistä tulee niin isoja ja myyviä ja “brändättyjä”, kaikki kosketuspinta niihin tuntuu ainakin itseltäni katoavan. Tuntuu, että “megabändejä” kuuntelevat ne sadattuhannet/miljoonat fanit, mutta musiikkimaailmaa muuten vaan seuraaville, kyseisistä bändeistä vähemmän pitäville henkilöille tällaisten jättibändien kuviot käyvät nopeasti tuntemattomiksi, koska bändien kuviot ovat niin isollaan, että levy-kiertue-levy-tahti nielaisee ne mukanaan epäpyhien epäfanien tavoittamattomiin. Tämä ilmiö on tietenkin myös aivan bändikohtainen ja perustuu täysin omaan subjektiiviseen näkemykseeni, joka tosin on tässä tapauksessa Se Oikea. Usein näitä jättibändejä yhdistää myös musiikin mitäänsanomattomuus… Ja se taas johtuu usein ylituotetusta materiaalista (koska pitäähän sitä nyt varman päälle pelata, ja koska faneille tuntuu maistuvan täysin samanlainen materiaali levystä toiseen…)

Tosin täytyy myöntää, että tämä kappale on melkoisen viekoitteleva:


Coldplay – In My Place (levyltä A Rush of Blood to the Head, 2002)

Ja loppuun vielä pakollinen eh eh -puujalka:

“Everytime I clap my hands a child dies in Africa” -Bono (U2:n laulaja) tarkoituksenaan “herättää ihmiset ajattelemaan” Afrikan köyhyyttä ja nälänhätää
“WELL STOP FUCKING DOING IT THEN!” -tyyppi yleisöstä

Kyseinen huonon huumorin hedelmä on jaksanut naurattaa itseäni jo pitkään, mutta kannattaa silti muistaa, ettei tapaus ole kehyksestään huolimatta totta. Tämän ja muita hassuja huhuja/juoruja oikoo muuan Snopes – Urban Legends Reference Pages.

Osoiterakenne Kommentoi

Yksi televisiohistorian vaivaannuttavimmista kohtauksista?

heinäkuu 28, 2008 at 6:03 ip (tv-sarjat) (, , , , , , , , , , , )

Jos perussaippuasarjojen (kuten esimerkiksi Kauniit ja rohkeat) jaksoja leuka-Ridgeineen, ikinuorine Brookeineen sekä dramaattisine katseineen ei lasketa, voisin veikata, että tämä synnytyskohtaus 90-luvun menestyssarjasta Tohtori tuli kaupunkiin (Doctor Quinn, Medicine Woman, 1993-1998) on yksi vaivaannuttavimmista televisiosarjakohtauksista ikinä. Katsokaa nyt itse (jos kykenette…)!

Okei, sarja on voittanut Emmyjä ja sitä on kiitelty ja hehkutettu kovasti, mutta ööh… Dr. Mike (Jane Seymour) ja Joe Landon esittämä inkkari-Sully menevät tässä kohtauksessa hieman yli äyräiden. Miksi kohtauksen pitää ensinnäkin kestää yli yhdeksän minuuttia? Onko tuota kaikkea ähinää ja puhinaa oikeasti pakko näyttää noin kauan?

En ole synnyttänyt enkä ollut mukana kenenkään muunkaan synnytyksessä, joten en voi sanoa, kuinka realistista tuollainen ääntely oikeasti on, mutta ainakin katsojalle tulee selväksi, että kipeää tekee. Eihän siinä. Se tosin olisi käynyt selväksi paljon vähemmälläkin.

Seuraavaksi päästäänkin ihmettelemään synnytyspaikkana toimivaa ihanan puun edustaa. Melko romanttisessa hengessä tunnutaan näytettävän tuollainen puun katveessa synnyttäminen. En tiedä, mutta voisin veikata, että tuollainen hiekkaisa(kin) maaperä ei välttämättä ole kaikista otollisin erinäisten paikkojen tilaa ajatellen. Mutta mitäs pienistä… Voisi tosin kuvitella, että synnytystä edeltänyttä ähinäpuhina-”realismi”linjaa olisi jatkettu vähän kunnianhimoisemmin itse synnytykseenkin.

Ja tuo vauva… Nauhalta värisevät itkut, epäluonnollisen puhdas ja liian isokokoinen vauva sekä Jane Seymourin kahden pennin jeesus -hymy eivät suinkaan tuo kohtaukseen herkkyyttä ja liikuttavuutta, vaan pikemminkin tahatonta koomisuutta ja ällötystä. Kyseessä oli sentään eräänlainen lääkärisarja, kai nyt edes vauva olisi voinut olla vähän autenttisemman oloinen heti synnyttyään! No joo, ehkä ne eritteet ja muu möhnä olisivat rikkoneet sarjan lämminhenkistä tunnelmaa vähän liikaa.

“JUST HOLD ME!” – Dr. Mike Sullylle. Hetken päästä nainen otti miehekkeensä päästä kiinni.

Osoiterakenne Kommentoi

Vinkkejä kotibileiden soittolistan kokoamiseen

heinäkuu 9, 2008 at 10:59 ip (ilmiöt, musiikki, tapahtumat) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Joskus rahat eivät riitä baareihin ja joskus sitä tekee muutenkin mieli pyytää kotinsa täyteen kavereita ja niiden kavereita ja kuvitella hetken ajan olevansa oikeanlainen social butterfly. Eli siis tällainen:


Kim Herold – Social Butterfly (2008) (Huomaa Nelosen Suomen Huippumalli haussa -sarjan finalistinelikko, joka laitettiin esiintymään tähän videoon osana kilpailua)

Kotibileissä on yleensä tapana kaiken ryyp- sosialisoinnin lisäksi myös kuunnella musiikkia. Vaikka musiikki ei olekaan juhlien pääasia, on ihan kiva silti joskus näperrellä tällaisten pikkuasioiden parissa. Ja kyllähän tietty musiikki luo hyvää tunnelmaa, ja samoin jotkut kappaleet voivat puolestaan latistaa kaikkien fiilistä. Olen pähkäillyt, millainen voisi olla mahdollisimman hyvin koottu soittolista bileisiin, joihin kerääntyy hyvin erityylistä porukkaa ja tyyppejä, jotka eivät tunne toisiaan entuudestaan. Tässäpä kokoamani havainnot asian tiimoilta (nämä vinkit koskevat siis yllä kuvaamanlaisiani bileitä, joissa porukka on kaikenkarvaista ja joissa on tarkoitus olla “ihanan kiva” kaikille tasapuolisesti):

Huono soittolista sisältää seuraavanlaisia ominaisuuksia:

- Liian pitkät kappaleet (se 15-minuuttinen Sunn O))):n pöhinäbiisi voi toimia täysin mahtavasti keskellä yötä pimeässä huoneessa, mutta ei välttämättä aukea lukiokaverillesi, jonka elämää ovat aina hallinneet hevoset)

- Liian lyhyet kappaleet (intropimputtelut kuuluvat intropimputteluiksi, mutta jos soittolista on säädetty satunnaiseen järjestykseen, menee Bathoryn intro täysin hukkaan, jos se edeltää Nelly Furtadon Maneateria)

- Omat digitaaliseen muotoon tallennetut laulusi tai kaverisi kellaribändin raakamiksatut demot (kaikella hyvällä kaikkia kohtaan)

- Poliittisesti valveutuneet kappaleet (aina löytyy niitä pässinpäitä, jotka parin boolimaljasen jälkeen haluavat alkaa vääntää jostain ääriasiasta hyvin tiukkaan sävyyn, ja mikäpä olisikaan parempi keino saada ihmisiä keittiöveitsien pariin kuin provosoida musiikin avulla poliittiseen väittelyyn). Ihmiset tulevat luultavasti muutenkin pitämään hauskaa eivätkä taistelemaan siitä, kuka teki mitäkin (väärin), missä ja milloin.

- Musiikittomat “kappaleet” (esimerkiksi Quentin Tarantinon haastattelut Pulp Fiction -soundtrackilla. Jaksoitko muka itsekään kuunnella niitä läpi?)

- Kappaleet, joiden tahdissa saatat itkeä (…tarvitseeko selitellä?)

- Jonkun bändin koko tuotanto (kaikki paitsi sinä tylsistyvät kuoliaaksi.)

Hyvä soittolista:

- Soittolistan tulee sisältää ns. helppoja hittejä, joiden kohdalla joku voi huutaa “apua, eikä, täääää biisi! Kauheeta, mä kuuntelin tätä ku olin 13! Hihi, vähän nostalginen fiilis!”

- Tarpeeksi idioottinolotyhmähuumoria sisältävät biisit sopivat hyvin nousuhumalaa piristämään. Esimerkiksi Iivo Johanssonin Sontsan alla -kappale Rihannan supermegahitistä muokattuna versiona on tällainen kappale. Kannattaa tosin tarkistaa, että kaikilla kuulijoilla on tajua tuontyyliselle huumorille.

- Sopivan hittipituiset biisit (kolme-kuusi minuuttia) pitävät vaihtelua yllä.

- Listan täytyy olla tarpeeksi monipuolinen ja pitkä, jotta jonkun eniten vihaaman bändin voi skipata, eikä siltikään jouduta toistamaan jo kuultuja biisejä (ellei joku erikseen sitä vaadi). Eri musiikkityylien tulee olla sopivasti edustettuna, jottei kukaan pahoita mieltään ja jotta kaikki saavat kuulla potentiaalista lempimusiikkiaan. Coldplay, Eminem ja Mötley Crüe mahtuvat oikeasti samalle listalle… Joo, mahtuvat ne. Jepjep.

- Sisältää muutakin kuin kaikista tavallisimpia ja helpoimpia biisejä. Laita soimaan kappaleita, jotka tuovat sinulle hyviä muistoja mieleen, mutta jotka voivat myös tavoittaa uusia kuulijoita kauttasi. Jos vaikka bongasit Anttilan alelaarista vitosella jonkun männävuosien parin levyn ihmeen yhtyeen, josta viehätyit, mikset haluaisi kertoa siitä myös kavereillesi?

- Jos taas tunnet mustasukkaisuutta bändejä kohtaan, älä laita listalle mitään sellaista, jonka haluat pitää itselläsi. Psst. Et voi oikeasti “omistaa” mitään bändiä, muista se.

- Hyvä soittolista on hyvä, jos päätät niin. Ei kannata hankkia itselleen päänsärkyä yhdestä soittolistasta. Vaikka järjestäisitkin pippalot, et ole vastuussa siitä, että jokainen viihtyy täydellisesti, sillä myös vieraiden luulisi kehittävän itselleen hyvää mieltä. Jos lymyilet koko ajan Ron Jeremyn vehje otsassasi, et ainakaan ole hyvää seuraa.


Pink – Get The Party Started (levyltä M!ssundaztood, 2001)

Osoiterakenne 1 kommentti

Pyhä sukeltaja ja muita korneja lyriikkasuomennoksia

heinäkuu 8, 2008 at 11:52 ap (musiikki) (, , , , , , , , , , , )

Kaikella hyvällä rakasta suomen kieltämme kohtaan: jotkut asiat rock-lyriikassa kuulostavat vain niin paljon paremmilta englanniksi kuin härmäksi esitettyinä. Kun olin pienempi kuin nyt ja kuuntelin kummallista musiikkia (ei siitä sen enempää), tykkäsin suomentaa kappaleet omaksi ilokseni. Sanatarkat käännökset ovat sittemmin naurattaneet valtavasti, vaikka opinkin noilta ajoilta varmasti todella paljon englannin kielen sanastoa. 12-vuotiaalta vaan kun puuttuvat usein ne retoriset taidot, joita tarvitaan lyriikoiden syvempien tasojen ymmärtämiseen… Ja sen kyllä huomasi.

Päätinkin nyt ihan oman päiväni ratoksi kokeilla suomentaa joitain pieniä pätkiä erinäisistä kappaleista kokeillakseni, saa(n)ko niistä suomennettua mitään järkevänkuuloista. Tämä toimikoon myös todisteena sille, kuinka englannin kieli antaa paljon anteeksi joissain tapauksissa…

Alice Cooper – Poison (levyltä Trash, 1989)

I want to love you but I better not
Touch (dont touch)
I want to hold you but my senses
Tell me to stop
I want to kiss you but I want it too
Much (too much)
I want to taste you but your lips
Are venomous poison

Mä haluun koskettaa
mut mun ei passaa
Mä haluun halii mut mun aistit käskee lopettaan
Mä haluun pussata, haluun sitä liikaa
Mä haluun maistaa sua mut sun huulet
on myrkyllistä myrkkyy

Britney Spears – …Baby One More Time (samannimiseltä levyltä, 1999)

My loneliness is killing me
I must confess, I still believe
When I’m not with you I lose my mind
Give me a sign
Hit me baby one more time

Mun yksinäisyys tappaa mut
Myönnetäänköön, mä silti uskon
(että) Kun en oo kanssas, sekoan
Anna mulle merkki
Tuu vielä kerran, beibi

Dio – Holy Diver (samannimiseltä levyltä, 1983)

Holy diver you’ve been down too long in the midnight sea
oh what’s becoming of me
Ride the tiger you can see his stripes
but you know he’s clean
oh don’t you see what I mean
Gotta get away holy diver yeah

Pyhä sukeltaja, oot ollut liian kauan keskiyön meressä
Mitä musta tuleekaan
Ratsasta tiikerillä, voit nähdä sen raidat
Mutta tiedät, että se on puhdas
Etkö tajuu, mitä tarkoitan
Täytyy lähtee, pyhä sukeltaja

Ja sitten niitä suomalaisten englanniksi kynäilemiä kappaleita…

The Rasmus – Liquid (levyltä Hell of a Tester, 1998)

I go liquid when you come around,
And I know.
I go solid but don’t get me wrong,
Yes I go.

I love to watch you when you mess around,
With my mind.
I’m pathetic but only this time,
Who knows?

Muutun nesteeksi kun tuut lähelle
Ja tiedän
Eheydyn, mut älä käsitä mua väärin
Niin mä teen

Mä tykkään katsoa ku sä sekoilet ympäriinsä
Mun mieleni kanssa
Oon säälittävä mut vaan tän kerran
Kukapa tietää?

HIM – The Funeral of Hearts (levyltä Love Metal, 2003)

She was the sun
Shining upon
The tomb of your hopes and dreams so frail
He was the moon
Painting you
With it’s glow so vulnerable and pale

Love’s the funeral of hearts
And an ode for cruelty
When angels cry blood
On flowers of evil in bloom

The funeral of hearts
And a plea for mercy
When love is a gun
Separating me from you

Hän oli aurinko, joka paistoi
hentojen toiveidesi ja unelmiesi hautakiven yllä
Hän oli kuu, joka maalasi
sinut niin herkällä ja kalpealla hohteellaan

Rakkaus on (yhtä kuin) sydänten hautajaiset
Ja oodi julmuudelle
Kun enkelit itkevät verta
Pahuuden kukkasille kukoistuksessaan

Sydänten hautajaiset
Ja armonpyyntö
Kun rakkaus on ase
Joka erottaa minut sinusta

…Pakko kyllä sanoa, että Ville Valon kynässä on hyvin herkullista “rakkaus kohtaa kuoleman” -lyijyä. Hänen tekstejään voisi lukea ihan normaaleina runoinakin.

Helpoiten suomen ja englannin “eriarvoisuuden” huomaa lyriikoissa yleensä siten, että suomenkielisiä kohtaan on paaaaljon kriittisempi. Näyttäkääpä minulle englanninkielinen kappale, josta ei löydy jotain näistä sanoista: love, pain, hurt (+ sananparsi hurt myself again), baby, (torn) apart, fire / desire -rimmaukset, mess.

Suomeksi sanoittavia bändejä löytyy moneen junaan, niitä voisin käsitellä omassa postauksessaan tässä joku kerta.

Osoiterakenne 2 kommenttia

Mistä on huumorintajumme tehty? Olli Hokkasesta ja kahden kilon siiasta?

heinäkuu 4, 2008 at 6:03 ip (ilmiöt, yleiset) (, , , , , , , , , )

YouTube nostaa toisinaan hämmentäviäkin juttuja suorastaan kaikille tutuiksi ilmiöiksi. Jos muistatte esimerkiksi Kola-Ollin…

Parikymppisen nuorukaisen lievähkösti nolo epäonnistuminen television ennätyskilpailussa johti YouTube-videon räjähdysmäiseen leviämiseen ympäri internetiä ja ihmisten mieliä ja lentävien lauseiden, kuten Ei pysty ja Liian hapokasta syntyyn sekä myöhemmin myös paitoihin, mukeihin, Kola-Ollin haastatteluihin ja ilmeisesti myös miehen työllistäytymiseen elokuvaohjaajana. Myöhemmin mies myös onnistui tavoitteessaan juoda paljon kolajuomaa ihan helvetin nopeasti.

Uusin megahitti taitaa olla jo tämä epämääräisen suuret mittasuhteet vitsinä saanut siikavideo:

Jo lähemmäs 284 000 katselukertaa, ja lisäksi jo mm. Muumi-remix samasta pätkästä:

Mikä näissä oikeasti naurattaa noin älyttömän pitkään ja paljon? Haluaisiko joku vähän selventää? Itsekin tosin olen Ennätystehtaan jaksolle nauranut, sillä mielestäni on vain ihan kirpeän hauskaa, jos suora lähetys menee jotenkin pieleen, sillä on hienoa seurata ruudussa möllöttävien ihmisten totaalista (nauruun) hajoamista sekä tilanteen korjaamisyrityksiä. Mitä se kertookaan minusta? Jaa-a. Sen sijaan siikavideon hauskuutta en vain tajua.

Ps. Taipuuko sana ’siika’ oikeasti otsikonmukaisesti?

Osoiterakenne Kommentoi

Parhaita paloja tv-peleistä

kesäkuu 24, 2008 at 1:41 ap (ilmiöt) (, , , , , )

Jokainen on varmaan viime vuosikymmenen aikana törmännyt jossain tilanteessa televisiokanavien tekstiviestichatteihin ja sittemmin myös erilaisiin tv-tietopeleihin ja juonnettuihin rahapeleihin. Ne ovat myös aivan kävyn tylsää ja typerää seurattavaa hysteerisine juontajineen ja halpoine grafiikkoineen. Tekstiviestichatteja tutkiessa tulee toisinaan sellainen fiilis, että “mikä näitä ihmisiä vaivaa, elämmekö samalla pallolla?” Erilaisista “arvaa kuva ja voita 427 euroa” -peleistä puolestaan tulee vain turhautunut tunne siitä, että ihmiset saattavat kuluttaa kymmeniä euroja tuonne haaveillessaan helposta rahasta, joka ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi niin ilmaista kuin he saattavat luulla.

Tässä kuitenkin pieniä poikkeuksia siihen noloon ylihysteeriseen “SOITTAKAA, JEE KIVAA, ULKONA PAISTAA AURINKO, TOSI JÄNNÄÄ OLLA TÄÄLLÄ STUDIOSSA NÄISSÄ PARATIISITAUSTOISSA, HEHE KIVA JUTTU, JUURI SINÄKIN VOIT VOITTAA TÄMÄN POTIN MIHIN KÄYTTÄISIT SEN MINÄ SÖISIN EKANA JÄÄTELÖÄ JEE!” -menoon. (Ja kyllä, minulla on toisinaan ollut liikaa aikaa.)

Ensin vähän mallia Ruotsin puolelta.

Naisjuontaja oksentaa suorassa lähetyksessä ja alkaa sitten avautua kuukautiskiertonsa vaiheista. Avautua, avautua, avautua…

Tässä oli muuten juontajalla aika hiton huono päivä, haha. Soittajiakaan ei oikein näkynyt. Tässä siis kooste Matkakassa-ohjelman pässeimmistä hetkistä viime kesän eräästä lähetyksestä, ja niitähän riittää. “Onks sulla stringit?”

Niin ikään samaisesta Matkakassa-ohjelmasta tämäkin pätkä. Tekniikka siis meni ja hajosi kesken lähetyksen. Suoran, tietenkin.

Nyt menee tytöllä kovaa. Se on “ansainnut“.

Nelosen yöchat kohtasi monta ikävää sattumusta saman lähetyksen aikana. Viestejä pääsi juontajan myöhästymisen, uuden tekniikan ja teknikon sairaustapauksen vuoksi läpi televisioon ilman mitään sensuuria yhteensä 45 minuutin ajan. (Lähde)

Okei okei okei, ei kiinnosta teidän päiväkahviseurat! Tämä juontaja on hämmentävin hetkeen.

Onneksi voi aina sulkea television. Onneksi.

Osoiterakenne Kommentoi

Generoi oma Anssi Kela -nimesi! + muita puujalkoja

kesäkuu 17, 2008 at 6:26 ip (yleiset) (, , , , )

Jos joltain on tämä mauttoman huumorin helmi päässyt vilahtamaan ohi, kannattaa ehdottomasti testata Anssi Kela -nimigeneraattori. Oma Anssi Kela -nimeni on Aliisa Kela. Hah hah haa!

Jos kärsit tarpeettoman suuresta tylsyydestä ja tiedät nippelitietoa eri metallibändeistä, kannattaa testata Hevivitsit v2 -sivustoa, jolle on kerätty metallimediaportaali Imperiumi.netin keskustelupalstan (eli messulaudan) käyttäjiltä metalliaiheisia puujalkavitsejä.

“Ei siis hai?” vaan kaikille!

Osoiterakenne 2 kommenttia

Mistä uusi lyhenne RMJ-festivaalille?

kesäkuu 17, 2008 at 2:03 ap (tapahtumat, yleiset) (, , , )

Kuten varmasti moni tarkkasilmäinen on jo huomannutkin, Suomen suurimpiin kesärientoihin lukeutuva Raumanmeren juhannus (RMJ) -festivaali on kymmenentenä vuotenaan siirretty kokonaan Raumalta Porin Kirjurinluodolle. Festivaalin nimi pysyy kuitenkin RMJ:nä, ja koska minulla on tällä hetkellä melko tylsää, päätin keksiä uusia nimiehdotuksia kyseisille kekkereille, jotta nimen lyhenne pysyisi vielä järkevänä.

Tässä muutama “eh, eh” -ideani:

Raumalta Maallistuneet Juhlijat
Tämä nimi olisi hyvin perinnetietoinen (Rauma mainittu), mutta sisältäisi myös pilkettä silmäkulmassa ja tietenkin pientä kettuilua entistä isännöitsijäpaikkaa kohtaan.

Ruumiit Mielellään Jossain muualla
Koska festareilla, etenkin veden ääressä (tai 20 km:n päässä, mutta kuitenkin), saattaa toisinaan tapahtua ex tempore -kuolemisia, olisi Sedun jengiltä varsin ystävällinen veto muistuttaa jo festarin nimessä, että paikan päällä saa (ja tavallaan pitääkin…) pitää huolta itsestään ja kanssajuhlijoistaan. Onhan festivaalin edustajisto jo kunnostautunut kehottamalla ihmisiä tulemaan juhlinkeihin julkisilla kulkuvälineillä, kuten esimerkiksi lentokoneella. Lisää Hyvä Ihminen -pisteitä jaossa!

Rempseän Mielen Juhlahumua
Kaikista kliseisin ja mitäänsanomattomin viritelmä, toimisi ainakin 200 ihmiseen koko festareiden oletetusta kävijämäärästä (110 000 henkilöä, lähde HS.fi)

Rahastetaan Melkein-Julkkiksia
Kiinnostaako oma sisäänkäyntikaista ja “ilmainen” kana-caesarsalaatti? Omat vippibaarit ja tietenkin näkyvyys päälavalle? Normaalin kolmen päivän lipun maksaessa 95 euroa, pääset kätevästi 175 euron hinnalla kokemaan “luxusta”… Varmuuden vuoksi asiasta kannattaa mainita jo festarin nimessä, jotta kaikki halukkaat saavat tiedon vippimahdollisuuksistaan.

Raumanmeretön Juhannus
Hihihi hihi hehhe ehhehe, vähänkö olisi nokkela, hihi hihi hhehehe.

Parempien juttujen tiistaita kaikille!

Osoiterakenne 1 kommentti