Rokkikirjoja kesään! 2.0.
heinäkuu 9, 2009 at 3:04 ip (kirjat, musiikki) (22-pistepirkko, abba, aerosmith, aitoa suomirokkia - poko rekordsin historia, alice cooper, alice cooper golfhirviö - rokkarin 12 askelta golfaddiktiksi, alice echols, andy mccoy, anssi kela, antero tirronen, anthony bozza, anthony kiedis, ari koivunen, ari koivunen - karaokebaareista hevilavoille, ari väntänen, arpikudos, b.b. king, barry miles, ben fong-torres, ben kaila, björk, bob marley, bob marley - mies musiikki & mystiikka, bruce pegg, bruce springsteen, bruce springsteen - pomon tarina, can't stop won't stop – hiphopsukupolven historia, carl-magnus palm, cash. omin sanoin, chris heath, christopher sandford, chuck berry, cyde hyttinen, daniel sugerman, dave marsh, david ritz, deborah curtis, deep purple, didrik søderlind, eläkeläiset, eläkeläiset - suuri suomalainen juopottelukirja, elämäkerrat, elliot tiber, elvis presley, etäinen kosketus - ian curtis ja joy division, everett true, everyday i have the blues – b. b. king omin sanoin, fanitus, feel. robbie williamsin tarina, festariopas, frank zappa, frode grytten, ganes - valokuvia hurriganesista, guns 'n' roses, hanna ylönen, hanoi rocks, hanoi rocks - all those wasted years, harri rinne, heikki hilamaa, helvetin tuli - jerry lee lewisin tarina, henrik schütt, hey ho let's go - ramonesin tarina, hilse - suomipunkin alku ja juuri, honey aaltonen, hoochie coochie man - muddy watersin elämä ja teot, hurriganes, ian curtis, iggy pop, iggy pop - raakaa voimaa, ilkka mattila, ilmiöt, iron maiden, iron maiden - kuvat, it's only rock'n'roll. rolling stones -kitaristin ihmeelliset seikkailut, j-rock, jaakko teppo, jaakko teppo - haaska mies, janis joplin, janis joplin - paratiisin arvet, jarkko tiitinen, jeff chang, jerry bloom, jerry hopkins, jerry lee lewis, jim - no one here gets out alive, jim morrison, jimi hendrix, jimi hendrix - mies musiikki ja totuus, joe ambrose, joel mciver, johnny cash, johnny rotten, jone nikula, josephine yun, jouni hynynen, jouni kesti, joy division, juha hurme, juha inkinen, juho k. juntunen, juice leskinen, juice on (juice off), jukka lindfors, jukka lyytinen, jumalten vasara - saaga led zeppelinistä, jyrki linnankivi, jytinää eestissä. sleepy sleepersien pitkä ja kivinen tie, kaaoksen ruhtinaat - mustan metallin messu, kari kosmos, katriina etholén, kauko röyhkä, keith richards, keith zimmerman, kent zimmerman, kimmo miettinen, kimmo nevalainen, kirjat, kjell starck, koop arponen, kurt cobain, lapinlahden linnut, lapinlahden lintujen tarina, laulava vallankumous, led zeppelin, let it rock! chuck berryn tarina, let's spend the night together – bändäreitä ja takahuoneiden muusia, listat, lou reed, lucy o'brien, mac montandon, madonna, madonna - elämäkerta, mark pytlik, markku halme, markku salo, marko ollila, martti kaukonen, metallica, metallica kuvina, michael monroe, michael moynihan, mick wall, mika saastamoinen, mikko karmila, mira luoti, muddy waters, musameduusan sepalus-akatemia, musiikki, musta ritari ritchie blackmore, natty congo bongo, nick tosches, nightwish, nisse m, nummela - erään albumin anatomia, nuori elvis - viimeinen juna memphisiin, pamela des barres, parasta lapsille - suomipunk 1977-1984, pasi kostiainen, pat gilbert, patrick carr, paula vesala, pauliina tuomola, peter guralnick, pmmp, popeda, popeda – ilikeesti kiitää – vuodet 1977-2008, popmusiikkia 24 tuntia 24 kaupunkia 24 kappaletta 24 tarinaa, punk on kuollut eläköön hardcore!, radiopuhelimet, rainbow, rakkaudesta hulluuteen - uniklubi, rauta-aika. suomimetallin historia 1988-2002, red hot chili peppers, reggae! - jamaikan pop 1959-1997, risto vuorimies, ritchie blackmore, robbie williams, robert gordon, rock-kirjat, rockkuvia, rokatessa roiskuu, ronnie wood, ross halfin, route 69, rumba - 20 vuotta rockin takahuoneessa, run to the hills - iron maiden -elämäkerta, sari tirronen, selluloidi soi! rock'n'roll – ja twist-elokuvat 1953–1963, seppo varjus, sex pistols, sharon lawrence, sir elwoodin hiljaiset värit, slash, slayer, sleepy sleepers, stephen davis, sweet soul music - etelän soulin nousu ja tuho, taking woodstock, the 69 eyes, the clash, the clash - lontoo liekeissä, the doors, the ramones, the rolling stones, the velvet underground, the velvet underground ja lou reed, this is usa – hellsinki rock'n'roll underground '89-'99, timo rautio, tom monte, tom waits, tom waits - takapihan taikuri, tomi palsa, tuuliajolla - suuri rock'n'roll-risteily, uhoa ja unelmia - 60-luvun jälkijäristyksiä, ukonhauta, uniklubi, varjoja varkaita ja vanhoja valokuvia 3, värttinä, vesa kontiainen, viljami puustinen, ville juurikkala, voittajan tarina, w. axl rose, w.a.r. - w. axl rose, walk this way - aerosmithin tarina)
Viime kesänä suosittelin teille rokkiaiheisia kirjoja. Koska tuntuu siltä, että kustannustoiminta tämäntyyppisen kirjallisuuden osalta tuntuu vain lisääntyvän, on myös viime kesän jälkeen julkaistu monta ja monenlaista överiä kirjaa rock-legendojen, -noviisien ja taustavaikuttajien elämästä. Tässä siis lisää rokkikirjoja kesienne iloksi! Tänä kesänä laajensin otantaa myös yleisesti musiikkikirjojen saralle – miltäpä kuulostaisi vaihteen vuoksi vaikkapa Jaakko Tepon tarina? Linkit vievät kustantajan sivulle.
Viime kesän rock-kirjakattauksen voit lukea täältä (joskin noin yhdeksän kertaa suppeampana kuin tämä).
LISÄÄ BÄNDISAAGOJA
- True, Everett: Hey Ho Let’s Go – Ramonesin tarina
- Palm, Carl-Magnus: ABBA
- McIver, Joel: Slayer (ilmestyy elokuussa)
- Gilbert, Pat: The Clash – Lontoo liekeissä
- Fong-Torres, Ben & The Doors: The Doors
- Davis, Stephen & Aerosmith: Walk this way – Aerosmithin tarina
- Davis, Stephen: Jumalten vasara – saaga Led Zeppelinistä
- Wall, Mick: Run to the Hills – Iron Maiden -elämäkerta
(BÄNDI)KUVIA KUMARTELEVILLE
- Halfin, Ross: Metallica kuvina
- Palsa, Tomi: Rockkuvia (ilmestyy syyskuussa)
- Kaila, Ben & Schütt, Henrik & Vuorimies, Risto: Ganes – valokuvia Hurriganesista
- Halfin, Ross: Iron Maiden – Kuvat
URANUURTAJIA JA VAHVOJA PERSOONIA
- Marsh, Dave: Bruce Springsteen – pomon tarina
- O’Brien, Lucy: Madonna – elämäkerta
- Wall, Mick: W.A.R. – W. Axl Rose
- Kiedis, Anthony: Arpikudos (Red Hot Chili Peppers -laulaja)
- Sandford, Christopher: Kurt Cobain
- Slash & Bozza, Anthony: Slash (Guns ‘n’ Roses -kitaristi)
- Bloom, Jerry: Musta ritari Ritchie Blackmore (Deep Purple- ja Rainbow-kitaristi ja -biisintekijä) (ilmestyy elokuussa)
- Echols, Alice: Janis Joplin – paratiisin arvet (ilmestyy elokuussa)
- Lawrence, Sharon: Jimi Hendrix – Mies, musiikki ja totuus
- Sandford, Christopher: Keith Richards (The Rolling Stones -kitaristi ja -biisintekijä)
- Curtis, Deborah: Etäinen kosketus – Ian Curtis ja Joy Division (katso myös blogikirjoitukseni Control-elokuvasta)
- Cooper, Alice: Alice Cooper, golfhirviö – rokkarin 12 askelta golfaddiktiksi
- Guralnick, Peter: Nuori Elvis – Viimeinen juna Memphisiin
- Pytlik, Mark: Björk
- Kosmos, Kari: Bob Marley – Mies, musiikki & mystiikka
- Cash, Johnny & Carr, Patrick: Cash. Omin sanoin
- Tosches, Nick: Helvetin tuli – Jerry Lee Lewisin tarina
- Ambrose, Joe: Iggy Pop – Raakaa voimaa
- Wood, Ronnie: It’s Only Rock’n'Roll. Rolling Stones -kitaristin ihmeelliset seikkailut
- Hopkins, Jerry & Sugerman, Daniel: Jim – No One Here Gets Out Alive
- Zimmerman, Keith & Zimmerman, Kent: Johnny Rotten
- Gordon, Robert: Hoochie Coochie Man – Muddy Watersin elämä ja teot
- King, B. B. & Ritz, David: Everyday I Have The Blues – B. B. King omin sanoin
- Miles, Barry: Frank Zappa
- Pegg, Bruce: Let It Rock! – Chuck Berryn tarina
- Heath, Chris: Feel. Robbie Williamsin tarina
- Montandon, Mac: Tom Waits – Takapihan taikuri
SUOMEN LAHJAT MAAILMALLE…
- Väntänen, Ari & McCoy, Andy & Monroe, Michael: Hanoi Rocks – All Those Wasted Years
- Nevalainen, Kimmo: Värttinä
- Mattila, Ilkka (toim.): Eläkeläiset – Suuri suomalainen juopottelukirja
- Ollila, Marko: Nightwish
- Puustinen, Viljami & 22-Pistepirkko: 22-Pistepirkko
…TAI AINAKIN SUOMELLE
- Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell: Popeda – ilikeesti kiitää – vuodet 1977-2008
- Vesala, Paula & Luoti, Mira & Kostiainen, Pasi & Ylönen, Hanna: PMMP
- Sir Elwoodin hiljaiset värit: Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia 3
- Hurme, Juha: Radiopuhelimet
- Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Lintujen tarina
- Tuomola, Pauliina: Ari Koivunen – Karaokebaareista hevilavoille
- Kontiainen, Vesa & Aaltonen, Honey: Hurriganes
- Rinne, Harri: Juice On (Juice Off)
- Salo, Markku & Lindfors, Jukka: Jytinää Eestissä. Sleepy Sleepersien pitkä ja kivinen tie
- Kaukonen, Martti & Teppo, Jaakko: Jaakko Teppo – Haaska mies
- Tuomola, Pauliina: Voittajan tarina (Koop Arponen)
LEVYNTEON IHANUUDESTA JA KAMALUUDESTA & KIERTUEELLA SATTUU JA TAPAHTUU
- Hynynen, Jouni & Karmila, Mikko: Ukonhauta
- Juntunen, Juho K.: Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily
- Tiitinen, Jarkko: Rakkaudesta hulluuteen – Uniklubi
- Juurikkala, Ville & Linnankivi, Jyrki: Route 69
- Rautio, Timo: Rokatessa roiskuu (jatko-osista lisää linkin takana)
- Kela, Anssi: Nummela – erään albumin anatomia
- Des Barres, Pamela: Let’s Spend the Night Together – Bändäreitä ja takahuoneiden muusia
LAAJEMPIA ILMIÖITÄ POPULAARIMUSIIKIN KENTÄLTÄ
- Chang, Jeff: Can’t stop, Won’t stop – hiphopsukupolven historia
- Miettinen, Kimmo: Hilse – suomipunkin alku ja juuri
- Inkinen, Juha & Etholén, Katriina: Punk on kuollut, eläköön hardcore!
- Echols, Alice: Uhoa ja unelmia – 60-luvun jälkijäristyksiä
- Tiber, Elliot & Monte, Tom: Taking Woodstock (ilmestyy lokakuussa)
- Röyhkä, Kauko: The Velvet Underground ja Lou Reed
- Kontiainen, Vesa: Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia
- Yun, Josephine: J-rock
- Puustinen, Viljami: This is USA – Hellsinki rock’n'roll underground ‘89-’99
- Kosmos, Kari: Natty Congo Bongo
- Hilamaa, Heikki & Varjus, Seppo: Reggae! – Jamaikan pop 1959-1997
- Guralnick, Peter: Sweet Soul Music – Etelän soulin nousu ja tuho
- Halme, Markku: Rumba – 20 vuotta rockin takahuoneessa
- Halme, Markku: Nisse M
- Nikula, Jone: Rauta-aika. Suomimetallin historia 1988–2002
- Moynihan, Michael & Søderlind, Didrik: Kaaoksen ruhtinaat – Mustan metallin messu
- Saastamoinen, Mika: Parasta Lapsille – Suomipunk 1977–1984
- Rinne, Harri: Laulava vallankumous
- Tirronen, Antero & Tirronen, Sari: Selluloidi soi! Rock’n'roll – ja twist-elokuvat 1953–1963
POPMUSIIKKI KAUNOKIRJALLISUUDESSA, esim.
- Grytten, Frode: Popmusiikkia 24 tuntia, 24 kaupunkia, 24 laulua, 24 tarinaa
- Kesti, Jouni: Musameduusan Sepalus-Akatemia
MUUTA OLEELLISTA
- Hyttinen, Cyde: Festariopas
Hyviä ja antoisia lukuhetkiä kaikille!
Top n: Erilaisen rakkauden todistajia
toukokuu 30, 2009 at 12:29 ip (musiikki) (titanic, musiikki, listat, pmmp, stella, sentenced, teemabiisit, stam1na, tuulen viemää, rakkaus, mercyful fate, spiritual front, sielun veljet, ismo alanko, diary of dreams, nylon beat)
(Otsikko mukaelma Stam1na-bändin kappaleen nimestä.)
Rakkautta – kuten tiedämme – on perin monenlaista. Homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus alkavat olla jo yleisesti “ymmärrettyjä” rakastamisen muotoja, ja suuret rakkaustarinat aina Tuulen viemästä Titaniciin ovat kaikille tuttuja. Melodramaattinen mies kohtaa naisen ja vaikeuksien kautta he lopulta saavat toisensa -maailma on vienyt populaarikulttuurin kentällä aina paljon, paljon tilaa, sillä jostain syystä ihmiset rakastavat suuria tunteita (liittyisiköhän tämä aiempaan elossa olemisen tuntemiseen?)
Halusin pureutua tässä postauksessa tuohon “vaikeuksien kautta” -osaan vähän tarkemmin. Päätin, että kaikista kulttuurinmuodoista haluan nostaa esille musiikkikappaleita, joissa käsitellään mitä ihmeellisimpiä rakkauden nousukausia ja taantumia. Varautukaatten siis jälleen YouTube-listaukseen! Tästä aiheesta voisi kaivella ainakin 97 kappaletta lisää, mutta tässä nyt pieni otanta asian tiimoilta.
Rakkaus voi olla paitsi ihanaa jee myös…
…toisena naisena olemista
Stella – Lumottu (levyltä Pelkääjän paikalla, 2006)
…noitaan rakastumista
Mercyful Fate – Melissa (levyltä Melissa, 1983, tämä live vuodelta 1999)
…pohjalta pelastavaa (ja sinne uudelleen upottavaa?)
Sentenced – Sun Won’t Shine (levyltä Down, 1996)
…oikeaa ja väärää yhtä aikaa
Spiritual Front – Love Through Vaseline (levyltä Armageddon Gigolo, 2006, tämä huonolaatuinen live vuodelta 2008)
…pakkomielteistä
Sielun veljet – Rakkaudesta (single vuodelta 1987)
…päällä, poissa, päällä, poissa, jatkuu jatkuu hetkinen hetkinen jatkuu jatkuu, liian hyvää ollakseen totta
PMMP – Ikuinen leikki (levyltä Kuulkaas enot!, 2003)
…liian kuluttavaa
Diary of Dreams – Tears of Joy (levyltä Nekrolog 43, 2007)
…ennakkoluuloista vapautumista
Nylon Beat – Rakastuin mä luuseriin (levyltä Nylon Beat, 1996)
Niinhän se on, että jossain kromosomien ristiaallokossa piilee varmasti sukupuolten välinen ymmärrys toisiaan kohtaan, mutta löydetäänkö sitä koskaan, ja jos niin käy, mitä populaarikulttuurista jää jäljelle? Sotapelit?
Top n: PMMP:n lyriikka
syyskuu 22, 2008 at 1:28 ap (lyriikka, musiikki) (fiilistely, jori sjöroos, kuolema populaarikulttuurissa, listat, lyriikka, mira luoti, paula vesala, pmmp, spekulointi, suosikit, vaikutuksen tehneet, voi tätä surkuhupaisaa eloa, youtubeton postaus)
Vaikka kuuntelenkin suurimmaksi osaksi metallimusiikkia, olen aina pitänyt – ja ihan julkisesti – PMMP:stä. Juuri niistä Paulan ja Miran Molemmista Puolista, joista koko Suomi on tuntunut kohkaavan vähintään kesän 2003 Rusketusraidat-renkutuksen ajan. Pidän myös Sjöroosin Jorista, joka tyttöjen ja bändin poikien taustalla velhoilee tuottajan roolissa. Pidän PMMP:n keikoista, joita olen todistanut noin kuudesti tähän mennessä, ja pidän siitä, että tyttöjen imago on vahva ja sielukas, ja silti niin ihanan kapinoiva ja ilkeä. Ja ne sanoitukset… Ihanaa, että on vielä kunnianhimoisia muusikoita, jotka eivät tyydy sanoituksissaan keskinkertaisuuteen ja onnistuvat välttämään pahimmat kliseet tässä niin vaikeassa kulttuurin alalajissa.
Monille PMMP on lähinnä yhtä kuin radiosoitossa kahden kerran jälkeen puhki kuluneet hittisinglet sekä viimeisen päälle poseeratut promokuvat Suosikin kannessa ja ties missä, mutta minulle ja monille kaltaisilleni PMMP on yhtye, joka hämmentää ja viehättää jollain kummallisella tavalla. Älkääkä nyt, kiltit, estäkö minua kohkaamasta sanomalla, että PMMP:n viehätys perustuu varmasti pitkälti tarttuviin kappaleisiin, astetta mietitympiin sanoituksiin, hyvään tuotantoon sekä niihin kirosananomaisiin imagoseikkoihin. Vaikka niin olisikin, niin… Olkoon! Mitä sitten!
PMMP on ennen kaikkea yhtye, joka herättää vahvoja mielipiteitä. Sitä joko rakastetaan tai vihataan, tai siihen muodostetaan viha-rakkaussuhde. Vaikeita ovat nämä asiat, kyllä. Itse tunnustan, että on aikoja, jolloin PMMP ei vain toimi. Aina ei kykene olemaan riehakas ja vahva, ja silloin PMMP tekisi mieli irtisanoa tai ainakin lomauttaa pysyvästi, mutta silti siitä ei koskaan pääse eroon. Levyt ovat niin raikkaita ja kiinnostavia, vaikka sitten viiden kuukauden totaalisen lakon jälkeen kuultuna. Ja kyllä, vaikka sanoituksissa viljelisi miten paljon kuolemaa ja hajanaisuutta tahansa, on niiden pohjavire mielestäni aina kuitenkin suhteellisen vahva ja selviytyvä.
Koska henkilökohtaisesti inhoan Henkilökohtaisesti-kappaletta lähes yhtä paljon kuin Rusketusraitoja, ajattelin tässä postauksessa tuoda ilmoille niitä oikeasti kuulemisen arvoisia kappaleita sekä etenkin lukemisen arvoista lyriikkaa, jota tältä yhtyeeltä on ilmestynyt jo kolmen oman levyn sekä yhden lastenlaululevyn verran. Puuhevonen-levyä en tosin ole suostunut hankkimaan, sillä muistan tunteeni tiettyjä lastenlauluja kohtaan, ja on syitä, miksi ne tunteet kuuluvat nimenomaan lapsuuteen yhdessä näiden kappaleiden kanssa. En ole vielä siinä iässä, että voisin järkevästi tuntea nostalgiaa kyseisiä kappaleita kohtaan, tällä hetkellä vain loukkaantuisin minulle tärkeiden kappaleiden uudelleenversioinneista. Mutta jotta en jäisi tähän jaarittelemaan loppuvuodeksi epäoleellisuuksia, tässä niitä ihania sanoituksia/lyriikanpätkiä niistä ihanista kappaleista. Bongatkaa kappaleet musiikkimuodossaan jostain muualta. PMMP:n kotisivut (vink vink). Voimakkain tunne-elämys kun syntyy sanoitusten ja sävelten yhdessä muodostamasta kokonaisuudesta. Ainakin meilläpäin.
SUOSIKKI NRO n: Kesä -95 (levyltä Kuulkaas enot!, 2003)
Sinä panet aina silmät kii
Mä pidän auki ne
kun tahdon nähdä kaiken
Koko ajan vaan odotan
et tapahtuis jotain
Sun otteesi irtoaa
Oon kiinni ja irrallaan
Oma tulkintani: Ihana kuvaus burn outista, riippumattomuudesta, vapaudesta ja/tai elämysjanoisuudesta.
SUOSIKKI NRO n: Kovemmat kädet (levyltä Kovemmat kädet, 2005)
Kirottu syyllinen
joku kasvoton ihminen
Kuka se teistä on
Ja kenen käsi on tahraton
minne käynkin maailmassa
sinä olet hoitamassa
Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen kajonneet
ja tänään sulaneet lumet
ne pohjalta ojan pojan ovat paljastaneet
Oma tulkintani: Viimeinen rivi. Viimeinen rivi. Viimeinen rivi.
SUOSIKKI NRO n: Poika (Kuulkaas enot!)
Ei ole huolta, ei pimeää
Maan paine uupuu ja häviää
Niin suuri onni!
Ja satuun jää sylissään meriheinää.
Oma tulkintani: Kauneimpia kuolemakuvauksia pitkiin aikoihin!
SUOSIKKI NRO n: Isin pikku tyttö (Kuulkaas enot!)
Päiväkodis piti aina
olla prinsessa
Mieluummin kun oisin ollut
massamurhaaja
9-10-9-10-9-10-9-10
Kato, mulla todistus
on priimatavaraa
Saas nähdä
mihin korkeekouluun lähden hakemaan
OIKIS-LÄÄKIS-OIKIS-LÄÄKIS
OIKIS-LÄÄKIS
Jos kuljen käsi pystyssä
niin se on vahinko
Oon viitannut liikaa
mun kädessä on kuolio
Kato, mulla todistus
on priimatavaraa
Ehkä lähden opiskeleen
PSYKOLOGIAA
Kun opin puhumaan, sanoin:
“En haluu sisaruksia”
Oma tulkintani: Täydellistä.
SUOSIKKI NRO n: Matkalaulu (Kovemmat kädet)
Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen
mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista
eikä tahdokaan
Oma tulkintani: Tätä on hetkessä eläminen, tätä se on.
SUOSIKKI NRO n: Matoja (Kovemmat kädet)
Sanot, että minussa on sisällä
satojen ihmisten mennyt elämä
elävä kuollut ja kuollut elävä
Elämä, on, minussa on elämä
Vika on tietenkin aina minussa
minulla ei ole lainkaan tapoja
nahan alla kihisee vain rumia
torakanalkuja, käärmeenmunia
matoja ja piruja ja matoja
Liekki suutelee jalkapohjaa
sitä palvelen, se mua ohjaa
täysillä eteenpäin
Silloin kun tuli selkää nuolee
niin on juostava, muuten kuolee
Jonnekin taakse jäät, sinne sä taakse jäät
Oma tulkintani: Ok, Isin pikku tyttö ei ole täydellistä nähnytkään, tässä nimittäin jotain vielä täydellisempää, ja täydellistä täydellisempäähän ei voi olla.
SUOSIKKI NRO n: Olkaa yksin ja juoskaa karkuun (Kovemmat kädet)
Epäiletkö milloinkaan
että et jaksaisikaan niellä enempää
Naruasi toivot köydeksi
ja pettymykset riittää, riittää
Oma tulkintani: Kyllä. Ja ei, en ole erityisen surullinen ihminen, vaikka pidänkin tämäntyylisistä kappaleista ja tämänkaltaisista sanoituksista. Olen itse asiassa aikamoinen optimisti (kuka idiootti valvoo tähän aikaan, jos aamulla pitää olla pirteä?)
SUOSIKKI NRO n: Salla tahtoo siivet (Kovemmat kädet)
Kai ehjin siivin
me vielä joskus liidetään
Alhaalla jossain nukkuu kaikki muut
Kukaan ei löydä
pimeyteen meidät merkitään
Saa salaisuuden sysimetsän puut
Oma tulkintani: Kappaleen tunnelma kylmää mieltä kaikella lämmöllään. Miten lastenkin suosima pop-yhtye voikaan tehdä näin ihanan kipeitä sanoituksia? Mahtavaa, tap tap.
SUOSIKKI NRO n: Kiitos (levyltä Leskiäidin tyttäret, 2006)
Monta kertaa näin käy:
kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.
Oma tulkintani: Voi tätä surkuhupaisaa eloa.
SUOSIKKI NRO n: Kesäkaverit (Leskiäidin tyttäret)
–tällaista on ehkä olla nuori:
kerrankin unohtaa kaikki se vakava,
mitä on huomenna ja vittu ikinä.
Oma tulkintani: !!!
SUOSIKKI NRO n: Taiteilia (Leskiäidin tyttäret)
Olet työstänyt matskua,
sitä muistatkin mainostaa.
Onko baskeri kallellaan, mitä, mitä?
Inspiraation lähteenä tietty Brecht
ja sit Nietszcheä,
herran jestas oot tärkeä.
Melkein oma tulkintani: Ihminen on eläimistä julmin. Aahhahaha.
SUOSIKKI NRO n: Tässä elämä on (Leskiäidin tyttäret)
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin. –
Oma tulkintani: Niinpä.
SUOSIKKI NRO n: Kohkausrock (Leskiäidin tyttäret)
Koskaan ei enää tätäkään päivää
kahlata läpi uudestaan,
mutta se häly jää soimaan:
kaikuu, meteli kumisee, raikuu,
ja korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu.
Hän saa vain siinä tapauksessa soittaa,
jos joku tomumajan jättää,
ja tänään puhelin soi.
Oma tulkintani: Tää karuselli on vähän hurja. Alkaa pyörryttää.
SUOSIKKI NRO n: Leskiäidin tyttäret (Leskiäidin tyttäret)
Häviäisin sittenkin, jos nyt luovuttaisin -
tämän kaiken loppuun vien,
ja se olkoon lohtuni viimeinen.
Oma tulkintani: Jep, kaikesta huolimatta. :)
Joko iski ähky? Ei se mitään, niin minullekin, mutta tämän yön pyhitän silti PMMP:lle.
Soundtrack-musiikin helmiä (ja huteja)
elokuu 15, 2008 at 6:09 ip (elokuvat, musiikki, tv-sarjat) (acapio racing team, angelo badalamenti, aol, celine dion, clint mansell, donnie darko, fiilistely, flipper & lopaka, gary jules, idols, klaani, kronos quartet, kylmä rinki, listat, meryl cassie, mullan alla, musiikki, salatut elämät, soundtrack-musiikki, spinner.com, titanic, tv-sarjat, twin peaks, unelmien sielunmessu, vaikutuksen tehneet)
Pienen päivitystauon aikana olen koonnut elämäni palasia jälleen yhdeksi toivottavasti toimivaksi kokonaisuudeksi, joten ehkä siitä syystä halusin kirjoittaa soundtrack-biiseistä. Olen aikamoinen leffa- ja tv-sarjamusiikin ystävä. Musiikki muodostaa mielestäni suuren osan eri sarjojen tunnelmasta, tai ainakin syventää sitä merkittävästi. Tässäpä siis muutamia suosikkejani. Lopussa vielä pari EI NÄIN -esimerkkiä. Tämä postaus on omistettu ajoille, jolloin televisiosarjoissakin oli vielä kunnolliset ja pitkät alkutunnarit.
TV-SARJAT
Twin Peaks (1990-1991). Tunnuksen on säveltänyt mahtava Angelo Badalamenti.
Mullan alla (2001-2005)
Kylmä rinki (1997-2003). HUOM! Saattaa järkyttää herkimpiä katsojia.
Klaani (1999-2003). Meryl Cassie – The Dream Must Stay Alive. Klaani oli ihan ykkössarja aikanaan! Se kertoi siis maailmasta, jossa virus oli tappanut kaikki aikuiset ja jossa oli jäljellä enää pelkkiä teinejä (jännissä maskeissa). Nuoret olivat jakautuneet erilaisiin klikkeihin ja ryhmittymiin, sarjan pääosajoukkio asutti muuan ostoskeskusta. Kunpa tätä sarjaa saisi ostettua jostain… Kappale sinällään on vähän kökkelö (lievää nenä-ääntä?), mutta toimii nostalgiannälkään varsin mainiosti. Sen on muuten esittänyt sarjan päänaispahista Ebonya näytellyt Meryl Cassie.
ELOKUVAT
Titanic (1997). Celine Dion – My Heart Will Go On. Tämä kappale ylsi muuten taannoin AOL- & Spinner.com-internet-yhtiöiden kriitikoiden “Huonoimmat kappaleet ikinä” -listan sijalle kymmenen. Olen niiiiiin eri mieltä, mutta se voi toisaalta johtua tunnesiteestäni tätä elokuvaa kohtaan.
Donnie Darko (2001) Gary Jules – Mad World
Unelmien sielunmessu (2000). Clint Mansell & Kronos Quartet – Lux Aeterna
EI NÄIN
Flipper & Lopaka (2001) -piirretyn Suomi-tunnari. Aaaargrhrgrhgr. Onkohan osa Idols-kokelaista hankkinut taitonsa laulamalla näiden Agapio Racing Team -yhtiön dubbaamien kappaleiden päälle? Jos järkytyit, saatat ehkä haluta järkyttyä vielä lisää jonkun tekemän sivun, jolle on koottu näitä helmiä, avulla. Lapset ansaitsevat parempaa.
Salatut elämät (1999-) Tämä joskus ollut pastellijumputi oli järkyttävä verrattuna alkuperäisiinkin (löydät ne YouTubesta, jos haluat.)
Listahan voisi olla aika loputon, joten päätän sen tältä erää tähän. Yritän taas aktivoitua täällä blogistanian ihmemaassakin. Pysykäähän siis linjoilla? :)
Kesäflunssaisen tv-viikko
heinäkuu 16, 2008 at 5:31 ip (musiikki, tv-sarjat, yleiset) (elokuvat, musiikki, suosikit, listat, vaikutuksen tehneet, sinkkuelämää, tv-sarjat, mainonta, kesä, mullan alla, taistelutoverit, yle, sub, pieni talo preerialla, nelonen, mtv3, jim, ihmemies mcgyver, dr. phil, kyllä jeeves hoitaa, hugh laurie, täydelliset naiset, eerikäinen ekolomalla, house, ruma betty, cashmere mafia, sex'n'pop, shield - lain varjolla, pelon merkit, musiikki-tv, demoklubi, armour, meren salaisuudet, simpsonit, kelttimytologiaa, todistettavasti syyllinen, duran duran, skins - liekeissä, gossip girl, penn & teller, dexter, michael c. hall, jeff lindsay, dexterin pimeät unet, poikamiehen valinta - 20 vai 40, saatana saapuu moskovaan, mihail bulgakov, theroux: usa:n vihatuin perhe, louis theroux, heath ledger, westboron baptistikirkko, brokeback mountain, popkult, homoseksuaalisuus, dokumentit, kino rock, tutkiva juttu, ella kanninen, tanssii tähtien kanssa, teho-osasto, criminal minds - fbi-tutkijat, pussycat dolls, rimakauhua ja rakkautta, south park, kid nation, selviytyjät, kärpästen herra, rock-kulttuurin vaihtoehtovuodet, madventures)
En olekaan moneen vuoteen sairastanut kesäflunssaa, mutta tänä kylmänä ja sateisena kesänä se sitten otti ja iski sitkeämpänä kuin aiemmin. Olen tuoreen inkiväärin ja hunajaisen piparminttuteen nauttimisen ohessa lojunut pedissä kaulaliina ystäväni. Ja televisio. Kaikkine uusintoineen…
Päätinkin ihan kuumeeni kunniaksi kerätä tämänhetkisen tv-ohjelmiston pohjalta kesäflunssalaisen ajantappolistan. Jos siis podet voimattomuutta osana flunssaasi, saattanet piristyä näistä ohjelmista – tai sitten et. Tässäpä kuitenkin listaa, edelleen kaikkine uusintoineen:
Maanantai
11.35-12:25, YLE2: Pieni talo preerialla
Klassikkosarjan uusintakierros toimii sopivana lämminhenkisenä aamunaloittajana.
14:50-15:45, Sub: Ihmemies MacGyver
Myöskin klassisen sarjan parissa voit pelata vaikkapa MacGyver-juomapeliä, kun korvaat viinan teellä, vedellä ja muilla flunssarohdoilla (esim. aiemmin mainitsemani tuore inkivääri, yrttipohjaiset Carmolis-tipat, tuore valkosipuli, appelsiinimehu). Sen sijaan yskänlääkettä tai Buranaa ei kannata ottaa mukaan tähän peliin.
17:10-18:05, Nelonen: Dr. Phil
Jos haluat tuntea kuumehorkkasikin keskellä itsesi älykkääksi, kannattaa katsoa kuminaama-Philin itsestäänselvyyksiä ja idioottien epämääräisiä ongelmia pursuilevaa talk show’ta. Jos et tunne tarvetta todistella itsellesi olemustasi, voit vaikka nukkua tämän pätkän ajan. Rauhoittavan puheen ääreen on kiva nukahtaa.
18:30-19:25, YLE1: Kyllä Jeeves hoitaa
Tri Gregory Housen, tai siis Hugh Laurien, aiempi rooli televisiossa sujui mallikkaasti tässä eräänlaisessa komediasarjassa. Kannattaa katsoa.
tai
18:35-19:30, Nelonen: Täydelliset naiset
Suositun draamasaippuakomedian toisen tuotantokauden jaksoja uusintakierroksena.
19:55-20:00, MTV3: Eerikäinen ekolomalla
Voisit olla esimerkiksi karavaanarina, mutta et ole, koska lojut sänkysi pohjalla seuranasi lähinnä television passivoiva kajo. No, sinun ei silti tarvitse tuntea itseäsi huonommaksi ihmiseksi, sillä karavaanarimenoonkin liittyy varsin paljon ympäristölle haitallista ainesta. Sinä sentään kulutat “vain” sähköä, eikös..?
20:00-20:56, MTV3: House
Jos jätit Jeevesin välistä ta haluat nähdä karismaattisen sarkastista menoa ja Hugh Laurieta vähän lisää, katso House. Voit myös lohduttautua sillä, että oma flunssasi tuskin on yhtä hurja kuin sarjassa esitellyt sairaustapaukset.
tai
20:00-21:00, Nelonen: Ruma Betty
Siis ihan hirveen kauheen tosiruma Betty seikkailee amerikkalaisen komediasarjan toisen tuotantokauden jaksoissa edelleen samassa muotitoimituksessa.
21:00, Nelonen: Cashmere Mafia
Tyngäksi ilmeisesti käsikirjoittajien lakon vuoksi jäänyt sarja neljästä uranaisesta ja heidän elämästään, miehistään, cocktaildrinkeistään ja vaatteistaan… New Yorkissa. Kuulostaako tutulta? Musiikkeja myöten vähän turhan Sinkkuelämää-sarjaa kopioiva tekele, ja vieläpä Sinkkuelämän tekijöiltä..!
tai
21:20->, MTV3: Maanantain leffa
21:55-22:55, YLE Teema: Sex’n'Pop
Viisiosainen dokumenttisarja seksuaalisuudesta pop- ja rock-musiikin historiassa.
tai
22:00-23:00, Nelonen: Shield – lain varjolla
Rikosrymistelyä viidenneltä tuotantokaudelta.
23:20-00:15, MTV3: Pelon merkit
Scifijännityssarja Belgiasta!
23:40-00:30, YLE2: Musiikki-tv: Demoklubi
Ilta on hyvä päättää dokumentteihin toiveikkaista demobändeistä, jotka kisailevat Ylen järjestämässä Demoklubi-kisassa levysopimuksesta, maineesta ja kunniasta. Enää yksi dokumentti jäljellä, kunnes jaksoissa alkaa tapahtua jotain muuta kaikkien bändien esiteltyä itsensä. Oma suosikkini kisassa on lappeenrantalainen heavyrock-yhtye Armour, jota (ja myös muita ehdokkaita) voit äänestää ohjelman nettisivuilta löytyvien ohjeiden avulla (psst, “DK 1” numeroon 17176).
Tiistai
18:00-18:50, YLE Teema: Meren salaisuudet
Jos lukeudut meihin valtamerihysteerikkoihin, saatat kiinnostua näistä ahdistavista dokumenteista merenpinnan tuolta puolen. Käsittelyssä mm. valkohait.
20:30-21:00, Sub: Simpsonit
Jaksaa aina naurattaa, vaikka jaksot muistaisi ulkoa etu- ja takaperin ja vaikka kurkussa kasvaisi niittikaulapantainen kaktus.
tai
20:35-21:00, YLE Teema: Kelttimytologiaa
Kuusiosainen sarja kelttimytologiaan kuuluvista demoneista, hirviöistä ja yliluonnollisista ilmiöistä. Irlantilaista tuotantoa vuodelta 2005. Käsittelyssä mm. lohikäärmeet.
21:00-22:00, MTV3: Todistettavasti syyllinen
Jenkkituotantoa isolla rahalla. Etsivä Lilly Rush tiimeineen tutkii selvittämättömiä rikoksia herkänsävyiseen tyyliin ja lisäksi jaksojen loppukohtauksista voi usein bongata hyviä kappaleita (esimerkiksi eilisen jakson lopuksi kuultu Duran Duranin Save a Prayeriksi paljastunut kappale upposi vallan mainiosti tähän loppukohtauksista ja c-osista viehättyvään persoonaan).
tai
21:00-22:00, Sub: Skins – liekeissä
Brittiläinen nuortensarja, joka on vinoutuneempi kuin mihin jenkkiläiset genreystävänsä (esim. Gossip Girl) ikinä pystyisivät. Oppilaisiinsa haksahtavia opettajia, peräsuoleen upotettuja huumeita, älästömyyttä sisältäviä miestenlehtiä, rötösteleviä hormonihirviöteinejä ja todellista ystävyyttä kaikkine kaverille ei jätetä -piirteineen pulppuileva sarja on varsin vetovoimainen kaikessa epämääräisyydessäänkin.
23:00-23:35, Jim: Penn & Teller
Uusintana Jimiltä näytettävä myyttienmurtamis- ja humpuukintappamissarja, jossa rääväsuu Penn ja mykkä Teller tarttuvat kaikista herkullisimpiin hömppäaiheisiin, kuten laihdutuspillereihin tai taikatemppuihin ja tekevät kaikkensa paljastaakseen ihmisten typeryyden ilmiöiden taustalla. Paljon provosointia, paljon kirosanoja, paljon varaa maissipeltojen pesiytymiseen syvälle nenäonkaloihin… Ah, loistava sarja.
23:50-00:50, Nelonen: Dexter
Uusintana näytettävä sarja sarjamurhaaja-psykopaatti-rikostutkija Dexteristä, jota näyttelee Mullan alla -homo Michael C. Hall. Sarja perustuu Jeff Lindsayn Dexterin pimeät unet -romaaniin, ja sisältää monenlaista mietittävää, sekä tietysti ehkäpä brutaaleimman alkutunnuksen…
Keskiviikko
20:00-21:00, Nelonen: Poikamiehen valinta – 20 vai 40
Turhinta hömppää hetkeeeeeeen. Unelmien poikamies -versio, jossa kolmekymppinen mies joutuu päättämään, haluaako jakaa elämänsä “ikälopun” nelikymppisen vai parikymppisen “vastuuttoman bilehileen” kanssa. Joopa joo.
tai
20:05-21:00, YLE Teema: Saatana saapuu Moskovaan
Viime aikojen hienoimpia uusintoja. Venäläinen absurdi draama Mihail Bulgakovin klassikkokirjan pohjalta. Tyylikästä ja upeaa jälkeä, suosittelen.
21:00-22:00, YLE Teema: Theroux: USA:n vihatuin perhe
Jos sanapari Westboron baptistikirkko herättää sinussa minkäänlaisia mielikuvia, kannattanee tarkistaa tämä ohjelma. Muille tiedoksi: Louis Theroux tutustuu Phelpsin suurperheeseen, joka on siis Westboron äärikristillisen, fanaattisen ja muutenkin jokaisella tavalla äärimmäisen baptistikirkon taustalla. Kertonee varmaan tarpeeksi, että kyseinen kirkko päätti järjestää mielenosoituksen tammikuussa nuorena kuolleen näyttelijä Heath Ledgerin hautajaisissa, koska Ledger oli urallaan näytellyt homoseksuaalia elokuvassa Brokeback Mountain (2005).
22:00-22:40, YLE Teema: Popkult
Loistavin populaarikulttuuriaiheinen keskusteluohjelma, jota olen ikinä seurannut. Viikottain käydään läpi joku populaarikulttuurissa hyvin tyypillinen aihe, josta mielenkiintoiset studiovieraat keskustelevat hyvässä hengessä. Inserteissä nähdään lisää mielenkiintoisia pätkiä kyseiseen aiheeseen liittyvistä populaarikulttuurituotoksista sekä kuullaan mielipiteitä niistä monilta aiheiden pariin vihkiytyneiltä. Lisäksi ohjelmassa viljellään mielenkiintoisia listoja ja muuta hauskaa. Suosittelen ehdottomasti. Aiheina ollut tähän mennessä mm. seksi, rappio ja jumaluudet.
22:35-23:35, YLE1: Taistelutoverit
Parasta realistista sotakuvausta hetkeen. Sarjan tähtikaarti toimii, juoni on upea, erikoistehosteet näyttävät ja tyylikkäät, mutteivät kuitenkaan liian yliampuvat, ja kaikki muutenkin kohdallaan. Olen hehkuttanut sarjaa blogissani aiemminkin pariin otteeseen, jos haluat tutkia asiaa lisää, etsi oikealta löytyvästä aihepilvestä taistelutoverit-tagi.
tai
22:40->, YLE Teema: Kino Rock
Erilaisia rock-elokuvia ja -dokumentteja pitkin historiaa. Kaikenlaisia harvinaisia helmiäkin mahtuu joukkoon.
Torstai
20:30-21:00, YLE Teema: Tutkiva juttu
Erilaisia ajankohtaisia tieteellisiä ilmiöitä tonkiva sarja, jonka puikoissa nähdään Ella Kanninen, Tanssii tähtien kanssa -tanssailustakin tunnettu juontaja. Tulevia aiheita mm. luovuus yhteydessä hulluuteen sekä suomalaisten astronauttihinkuisuus.
21:00-22:00, MTV3: Teho-osasto
Legendaarinen sairaalasarja jaksaa vielä porskuttaa eteenpäin, joskin melko maltillisella liekillä. Omia suosikkisarjojani.
tai
21:00-22:00, Nelonen: Criminal Minds – FBI-tutkijat
Toisen tuotantokauden jaksoja rikossarjasta, jossa pelataan usein aikaa vastaan psykologisen jännityksen turvin.
tai
21:00-22:00, Sub: Pussycat Dolls
Juuri se “emme osaa laulaa, mutta olemme silti tällainen tanssiva tyttöjoukkio, joka pysyy julkisuudessa ‘musiikin’ turvin” -yhtye. Ja nyt he haluavat tuoretta verta riveihinsä. Kiinnostaako? Päättäkää itse.
22:00-23:10, Sub: Rimakauhua ja rakkautta
Ihana sarja parisuhteiden arjesta ja juhlasta. Viimeinen tuotantokausi on juuri alkamaisillaan, ja pian alkavat myös ne eniten itkettävät jaksot melkein koko henkilökohtaisen tv-katsojan historiani aikana. Byääääh! En ala! Ja silti pitää katsoa.
23:20-23:50, MTV3: South Park
Legenda jo syntyessään jatkaa rivoilua ja kipeää huumoriaan toisen tuotantokauden uusinnoilla.
Perjantai
20:00-21:00, Nelonen: Kid Nation
Vähintäänkin kyseenalainen (ja hyvin todennäköisesti vahvasti käsikirjoitettu) tosi-tv-sarja lapsista, jotka laitetaan luomaan yhteiskuntaa Selviytyjät-”tosi-tv-klassikon” hengessä. Itselleni tulee sarjasta mieleen myös eräs Kärpästen herra -kirja…
21:00-21:55, YLE Teema: Rock-kulttuurin vaihtoehtovuodet
Kolmiosainen dokumenttisarja valottaa ilmiöitä rock-sukupolven ajalta. Ja nimenomaan niitä vaihtoehtoisempia juttuja, kuten esimerkiksi tanga-mallisten alushousujen syntymistä… Ja paljon muutakin.
tai
21:00-21:30, Sub: Madventures
No tämä se vasta vaihtoehtokulttuuria onkin, sillä hieman ylivilkkaat miekkoset Suomemme metsistä lähtevät maailmalle selvittämään monenlaisia kummallisuuksia ja käytännössä myös kerjäämään verta nenistään. Viihdyttävää ja paikoitellen myös niin mautonta, että viihdyttää vielä enemmän. Uusintoja.
21:55-22:45, YLE Teema: Erilaisia dokumentteja elokuvan ja asian x suhteesta toisiinsa
Tulossa mm. kiusaannuttavat uskonnollisten elokuvien ensi-illat sekä asiaa elokuvista ja ruoasta, sekä niistä yhdessä. Ainakin uskontodokkari on pakkokatsottava täällä päässä.
Lauantai & sunnuntai
Vieläkö muka jaksat sairastaa? Jos olet yhtään nähnyt vaivaa itsesi eteen, lienet jo siinä kunnossa, että osaat etsiä sinua kiinnostavat televisio-ohjelmat täysin omatoimisestikin. :) Tai sen sijaan voit jopa lähteä reippailemaan luontoon (ja kastumaan yllättäviin kaatosadekuuroihin).
Pikaista paranemista kaikille kesäflunssailijoille!
PS. Saa tätä listaa toki hyödyntää, vaikka olisikin täysissä sielun ja ruumiin voimissaan. ;)
Vinkkejä kotibileiden soittolistan kokoamiseen
heinäkuu 9, 2008 at 10:59 ip (ilmiöt, musiikki, tapahtumat) (bathory, coldplay, eminem, ennakko-odotukset, huono huumori, iivo johansson, kim herold, kliseet, listat, mötley crüe, musiikki, nelly furtado, pink, pulp fiction, quentin tarantino, rihanna, ron jeremy, sarkasmi, spekulointi, sunn o))), suomen huippumalli haussa)
Joskus rahat eivät riitä baareihin ja joskus sitä tekee muutenkin mieli pyytää kotinsa täyteen kavereita ja niiden kavereita ja kuvitella hetken ajan olevansa oikeanlainen social butterfly. Eli siis tällainen:
Kim Herold – Social Butterfly (2008) (Huomaa Nelosen Suomen Huippumalli haussa -sarjan finalistinelikko, joka laitettiin esiintymään tähän videoon osana kilpailua)
Kotibileissä on yleensä tapana kaiken ryyp- sosialisoinnin lisäksi myös kuunnella musiikkia. Vaikka musiikki ei olekaan juhlien pääasia, on ihan kiva silti joskus näperrellä tällaisten pikkuasioiden parissa. Ja kyllähän tietty musiikki luo hyvää tunnelmaa, ja samoin jotkut kappaleet voivat puolestaan latistaa kaikkien fiilistä. Olen pähkäillyt, millainen voisi olla mahdollisimman hyvin koottu soittolista bileisiin, joihin kerääntyy hyvin erityylistä porukkaa ja tyyppejä, jotka eivät tunne toisiaan entuudestaan. Tässäpä kokoamani havainnot asian tiimoilta (nämä vinkit koskevat siis yllä kuvaamanlaisiani bileitä, joissa porukka on kaikenkarvaista ja joissa on tarkoitus olla “ihanan kiva” kaikille tasapuolisesti):
Huono soittolista sisältää seuraavanlaisia ominaisuuksia:
- Liian pitkät kappaleet (se 15-minuuttinen Sunn O))):n pöhinäbiisi voi toimia täysin mahtavasti keskellä yötä pimeässä huoneessa, mutta ei välttämättä aukea lukiokaverillesi, jonka elämää ovat aina hallinneet hevoset)
- Liian lyhyet kappaleet (intropimputtelut kuuluvat intropimputteluiksi, mutta jos soittolista on säädetty satunnaiseen järjestykseen, menee Bathoryn intro täysin hukkaan, jos se edeltää Nelly Furtadon Maneateria)
- Omat digitaaliseen muotoon tallennetut laulusi tai kaverisi kellaribändin raakamiksatut demot (kaikella hyvällä kaikkia kohtaan)
- Poliittisesti valveutuneet kappaleet (aina löytyy niitä pässinpäitä, jotka parin boolimaljasen jälkeen haluavat alkaa vääntää jostain ääriasiasta hyvin tiukkaan sävyyn, ja mikäpä olisikaan parempi keino saada ihmisiä keittiöveitsien pariin kuin provosoida musiikin avulla poliittiseen väittelyyn). Ihmiset tulevat luultavasti muutenkin pitämään hauskaa eivätkä taistelemaan siitä, kuka teki mitäkin (väärin), missä ja milloin.
- Musiikittomat “kappaleet” (esimerkiksi Quentin Tarantinon haastattelut Pulp Fiction -soundtrackilla. Jaksoitko muka itsekään kuunnella niitä läpi?)
- Kappaleet, joiden tahdissa saatat itkeä (…tarvitseeko selitellä?)
- Jonkun bändin koko tuotanto (kaikki paitsi sinä tylsistyvät kuoliaaksi.)
Hyvä soittolista:
- Soittolistan tulee sisältää ns. helppoja hittejä, joiden kohdalla joku voi huutaa “apua, eikä, täääää biisi! Kauheeta, mä kuuntelin tätä ku olin 13! Hihi, vähän nostalginen fiilis!”
- Tarpeeksi idioottinolotyhmähuumoria sisältävät biisit sopivat hyvin nousuhumalaa piristämään. Esimerkiksi Iivo Johanssonin Sontsan alla -kappale Rihannan supermegahitistä muokattuna versiona on tällainen kappale. Kannattaa tosin tarkistaa, että kaikilla kuulijoilla on tajua tuontyyliselle huumorille.
- Sopivan hittipituiset biisit (kolme-kuusi minuuttia) pitävät vaihtelua yllä.
- Listan täytyy olla tarpeeksi monipuolinen ja pitkä, jotta jonkun eniten vihaaman bändin voi skipata, eikä siltikään jouduta toistamaan jo kuultuja biisejä (ellei joku erikseen sitä vaadi). Eri musiikkityylien tulee olla sopivasti edustettuna, jottei kukaan pahoita mieltään ja jotta kaikki saavat kuulla potentiaalista lempimusiikkiaan. Coldplay, Eminem ja Mötley Crüe mahtuvat oikeasti samalle listalle… Joo, mahtuvat ne. Jepjep.
- Sisältää muutakin kuin kaikista tavallisimpia ja helpoimpia biisejä. Laita soimaan kappaleita, jotka tuovat sinulle hyviä muistoja mieleen, mutta jotka voivat myös tavoittaa uusia kuulijoita kauttasi. Jos vaikka bongasit Anttilan alelaarista vitosella jonkun männävuosien parin levyn ihmeen yhtyeen, josta viehätyit, mikset haluaisi kertoa siitä myös kavereillesi?
- Jos taas tunnet mustasukkaisuutta bändejä kohtaan, älä laita listalle mitään sellaista, jonka haluat pitää itselläsi. Psst. Et voi oikeasti “omistaa” mitään bändiä, muista se.
- Hyvä soittolista on hyvä, jos päätät niin. Ei kannata hankkia itselleen päänsärkyä yhdestä soittolistasta. Vaikka järjestäisitkin pippalot, et ole vastuussa siitä, että jokainen viihtyy täydellisesti, sillä myös vieraiden luulisi kehittävän itselleen hyvää mieltä. Jos lymyilet koko ajan Ron Jeremyn vehje otsassasi, et ainakaan ole hyvää seuraa.
Pink – Get The Party Started (levyltä M!ssundaztood, 2001)
Elämällisteknisiä asioita
heinäkuu 8, 2008 at 11:25 ap (musiikki, yleiset) (musiikki, listat, pmmp, primordial, arch enemy, marilyn manson, yleiset, biisejä eri tilanteisiin, darkthrone, britney spears, nancy sinatra)
Kävipä niin, että satuin tässä muutamana päivänä puuhastelemaan monia elämällisteknisiä asioita bloggaamisen kustannuksella. Oikeastaan suurin syy on toki se, että epäelämällisteknilliset laitteistoni kokivat muodonmuutoksia ja muuta hauskaa. Nyt olen niin sanotusti taas täällä. Tässäpä sen kunniaksi hieman puuhastelujeni soundtrackia.
Näiden muutamien päivien aikana olen…
…lenkkeillyt
Arch Enemy – Nemesis (levyltä Doomsday Machine, 2005)
…taistellut tietokoneiden kanssa
PMMP – Matoja (levyltä Kovemmat kädet, 2005, tämä liveversio Ylex Popista 2006)
…siivonnut ja tiskannut
Darkthrone – F.O.A.D. (samannimiseltä levyltä vuodelta 2006)
…pohtinut syntyjä syviä
Marilyn Manson – The Nobodies levyltä Holy Wood (In the Shadows of the Valley of Death, 2000. Tämän akustisen version taustoista ei tietoa.
…ja syvempiä
Primordial – Coffin Ships (levyltä The Gathering Wilderness, 2005)
…särkenyt sydämeni (no, en oikeasti, mutta se sopii draaman kaareen)
Britney Spears – Everytime (levyltä In the Zone, 2003)
sekä ostanut kengät
Nancy Sinatra – These Boots Are Made for Walking (samannimiseltä singleltä vuodelta 1966)
Hyvää alkanutta viikkoa!
Aliisan levyraati I: YleX:n soittolista A (viikko 23)
kesäkuu 17, 2008 at 12:26 ip (musiikki) (apocalyptica, coldplay, disco ensemble, listat, musiikki, musiikkivideot, paha-nuutti, paramore, posteljoona, radio, soittolistat, stella)
Selkeästi tulevan sadepäivän ratoksi päätin kurkata YleX-radiokanavan soittolistoja, ja koska esimerkiksi A-lista näytti niin epätutulta, päätin tällä tavalla levyraatityyppisesti tutustua joihinkin sen kappaleisiin. Otin mukaan muutamia kappaleita, joita en ole kuullut aiemmin. Eli siis kommentit ihan ensikuuntelun pohjalta. Annan biiseille pisteitä asteikolta 4-10.
Apocalyptica featuring Adam Gontier – I Don’t Care (levyltä Worlds Collide, 2007)
No olihan tämä vähän mitäänsanomaton… Ihan tyylikäs video (joskaan en ihan ymmärtänyt paraatityttöjen mahojen näyttämisen funktiota), ja kappaleessakin oli jonkin verran potentiaalia. Ei kuitenkaan ihan lähtenyt käyntiin missään vaiheessa, mutta voisin hyvin kuvitella tämän soimassa automatkoilla (jos matka kestäisi neljä tuntia, tämänkin kuulisi varmasti neljästi). Vieraileva laulaja oli aika peruskauraa, ei herättänyt tunteita puolesta eikä vastaan. Varmasti Apocalyptican ystäville tämä toimii, ei ollut kuitenkaan millään tasolla huono biisi, en vain syttynyt. 6½.
Stella – Suden silmät (levyltä Löytäjä saa pitää, 2008)
Arrghg, tuossa taustassa on jotain ärsyttävää (rummut). Jotenkin lössähtänyt kappale, ei oikein lähde tämäkään käyntiin. Sanat ovat kyllä tämän kappaleen paras anti. Pidän myös yhtyeen laulajattaren äänestä jonkin verran, vaikka hän vetääkin nenä-äänellä 75% ajasta. Vähän plääh tämä. 6.
Posteljoona featuring Paha-Nuutti – Nakuna
Liian tietoisesti laadittu kesäbiisi makuuni… Tällainen musiikkityyli on sellainen, jota en vain kestä lainkaan. Taustasta tulee lähinnä aggressiivinen fiilis, ja sanat eivät hymyilytä lainkaan, vaikka ilmeisesti tämän olisi tarkoitus olla hauska. Toivottavasti kappale ei jää päähäni. 2.
Coldplay – Violet Hill (levyltä Viva La Vida Or Death And All His Friends, 2008)
Miten Coldplaykin onnistuu kuulostamaan jotenkin niin rähjäiseltä tässä biisissä? Jotenkin Chris Martin kuulostaa pöhöttyneeltä. Tyylikäs video kylläkin, ja ihan kivanoloinen biisi, vähän yritystä edes. Tähänastisista paras kyllä, joten… 7+.
Disco Ensemble – Headphones (levyltä Magic Recoveries, 2008)
Tämähän oli hyvä! Tarttuva ja hyväntuulinen, muttei siltikään turhanpäiväinen. Tykkäsin laulajan tyylistä, ja sanoituksistakin tarttui heti “I put my headphones on” -pätkä takaraivoon asti. Kappale etenee soljuvasti ja vielä lopussa tarjoaa uudenlaisia fiiliksiä. Tykkäsin tosi paljon, vaikka aiemmin tämä bändi on jäänyt mysteeriksi. Voisin kuunnella uudelleen. 9.
Paramore – That’s What You Get (levyltä Late Night Special, 2007)
Tämähän melkein toimi! Tarttuva ralli, ja laulajakin kuulostaa lievästä avrillavignemaisuudestaan huolimatta hyvältä (kiinnitän laulajiin aina eniten huomiota). Tämä saattaisi jopa takertua soimaan päähän. Toimii varmaan niin festareilla, autoillessa kuin tanssittavana tai ihmissuhteita fiilistellessäkin. Positiivinen yllätys, vaikka ennakko-odotukseni tästä bändistä olivat aika karut. 8+.
Tämän pienen otannan perusteella tulokset näyttävät tältä:
1. Disco Ensemble
2. Paramore
3. Coldplay
Että sillei.
Top n: Kesäbiisit eri tilanteisiin
kesäkuu 13, 2008 at 4:47 ip (musiikki) (biisejä eri tilanteisiin, bon jovi, festarit, fiilistely, HIM, hyvä mieli, kesä, listat, manowar, musiikki, paul stanley, pmmp, saxon, sopor aeternus)
Kesäisin tykkään toisinaan, erityisesti huolettomina päivinä, kuunnella kappaleita, jotka käsittelevät kivoja juttuja, ovat yleisfiilikseltään huolettomia (vaikka sisältäisivätkin jopa jonkun ajatuksen) sekä liikkuvat usein duuriasteikolla ja joita on ennen kaikkea kiva kuunnella vaikkapa kynsiä lakatessa tai rannalla lojuessa.
En kuuntele radiota oikeastaan lainkaan, joten minulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä biisejä radiot tuputtavat kuuntelijoille kesähitteinä, enkä niitä aiokaan tässä pohtia. Luettelemani kappaleet olen kaivanut oman päänsisäisen radioni aikaansaamalta soittolistalta. Tässä osa suosikeistani:
Terassille; ison porukan, jossa kaikki eivät tunne toisiaan, illanviettoon; kaupunkifestareille:
PMMP:n Kesäkaverit (levyltä Leskiäidin tyttäret, 2006)
Festareille:
Saxonin And the Bands Played On (levyltä Denim And Leather, 1981)
Epämääräisiin yöpohdiskeluihin:
Sopor Aeternus -bändin We Have A Dog to Exercise (levyltä La Chambre d’Echo – Where the Dead Birds Sing, 2004)
Sadepäiviin, ja etenkin niihin hetkiin, kun on kastunut kaatosateessa tai juossut koko päivän hoitamassa käytännön asioita, jotka eivät ole hoituneet kaikkien paikkojen ollessa auki kesäaukioloaikojen mukaan, eli kiinni:
Bon Jovin It’s My Life (levyltä Crush, 2000) akustisena versiona
Jälleen öisiin (ihmissuhde?)pohdiskeluihin, mahdollisesti myös festareille hoilotettavaksi (tietenkin leirintäalueella jonkun säestäessä menoa mukanaan raahaamalla epävireisellä Landolalla); humalan johdattamiin “vitsi tää on ihan mun elämästä” -hetkiin:
HIMin Gone With the Sin (levyltä Razorblade Romance, 1999)
Reissuun (muistakaa nopeusrajoitukset):
Manowarin Wheels of Fire (levyltä Kings of Metal, 1988)
Urheiluun:
KISSin vokalisti Paul Stanleyn Live to Win (herran samannimiseltä soolodebyytiltä, 2006)
Lista karkaa taas käsistä, joten lopettelenpa tähän.
Top n: “Kaikkien aikojen” suosikkikappaleet
kesäkuu 12, 2008 at 12:56 ip (musiikki) (anathema, fiilistely, johnny cash, katatonia, kylie minogue, listat, lyriikka, motörhead, musiikki, musiikkivideot, mustan kuun lapset, nick cave and the bad seeds, nine inch nails, suosikit, swallow the sun, vaikutuksen tehneet, w.a.s.p.)
Voin kertoa, että lähestulkoon elän musiikista. En välttämättä kuuntele sitä ympärivuorokautisesti, sillä tarvitsen myös hiljaisuutta, mutta musiikki merkitsee minulle äärettömän paljon. Musiikki toimii minulle paitsi rauhoittajana ja energian antajana, myös tunnereaktioiden purkamiskeinona. Jos minulla on ollut huono päivä, saatan laittaa tietyn kappaleen soimaan, jotta saan itkettyä mieltä vaivaavat asiat ulos. Jos taas haluan saada piristystä, laitan soimaan toisen kappaleen. Siivoamiseen, novellien kirjoittamiseen ja lenkkeilyyn löytyy myös tietenkin omat musiikkinsa, samoin elämän pohdiskeluun noin yleisestikin. Ihmissuhdeasioista puhumattakaan…
Historiani musiikin parissa ulottuu aina varhaisimpiin ikävuosiin, jolloin nautin lastenlauluista. Aatsipoppaa vaan. Pyysin myös puhumaan opittuani äitiäni olemaan laulamatta, mikä johtui mahdollisesti hänen epäpuhtaista nuoteistaan… (Anteeksi, äiti.) Peruskoulussa olin myös seitsemän vuotta musiikkiin painottuneella luokalla. Ne alakoulun musiikkitunnit varsinkin olivat aivan loistavaa aikaa.
Musiikkimakuni on suhteellisen laaja, mutta painottuu kuitenkin eniten metallipuolelle. Lempibändejäni ovat Mustan Kuun Lapset, Katatonia, Anathema, Swallow the Sun, Bathory, PMMP ja Moonsorrow, jos mietin pitkäaikaisimpia lempiyhtyeitäni, ja uusimpina “mahdollisesti pitkäaikaisina” suosikkeina voisin mainita bändit Primordial, Armour, Spiritual Front ja W.A.S.P. Lisäksi kuuntelen paljon monia muitakin bändejä, mutta niiden luettelemiseen kuluisi ehkä hiukan turhan paljon aikaa…
Olen aina kokenut musiikin voimakkaasti, enkä voisi kuvitella elämääni ilman sitä. Minuun vetoavat erityisesti tietyt kappaleet, eikä minulla ole pakkomiellettä kuunnella levyjä kokonaisuuksina. Kiinnyn hyvin helposti yksittäisiin kappaleisiin, ja saatan kuunnella niitä tunti- ja jopa päiväkaudet putkeen. Sen vuoksi tätä tekstiä on haasteellista kirjoittaa, sillä elämässäni on ollut valtava määrä tärkeitä kappaleita, joista on vaikea seuloa ne eniten vaikuttaneet, mutta yritän silti.
Ensimmäisellä sijalla on itseoikeutetusti Johnny Cashin Hurt levyltä American IV: The Man Comes Around (2002). Kappale on cover Nine Inch Nailsin alkuperäisestä kappaleesta (Trent Reznorin säveltämä ja sanoittama veisu löytyy NIN-levyltä The Downward Spiral, 1994).
Tämä Cashin versio teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo vuosia sitten, ja yhä edelleen se liikuttaa joka kerta sitä kuunnellessani. Alkuperäisversio ei minuun niinkään vetoa (se on liian pihinää makuuni), mutta Cashin persoona ja ääni yhdistettynä akustiseen taustaan sen sijaan vaikuttaa ainakin tähän kuulijaan. Jos kehtaisin, sanoisin, että näin kappale olisi alunperin pitänytkin tehdä…
Cashin olemus tuo kappaleen sanoituksiin uusia vivahteita eikä häntä kuunnellessaan voi kuin vakuuttua siitä, että mies laulaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Myös kappaleen musiikkivideo on liikuttava. (Kyllä, olen aikamoinen itkupilli toisinaan.) Miehen toteava ja rehellinen sävy riisuu kappaleesta kaiken ylimääräisen draamahakuisuuden, ja pelkistettynä tällaiseen muotoon se toimii suurempana elämyksenä kuin useimmat muut kipaleet yhteensä.
Balladilinja jatkuu… W.A.S.P.:in Sleeping (in the Fire) (bändin debyyttilevyltä W.A.S.P., 1984) on järisyttävän hieno kappale, josta vaikutuin myöskin jo vuosia sitten. Kappaleet sanoissa on jotain minuun vahvasti vetoavaa, etenkin kertosäe “the passion and all the pain are one” -toteamuksineen herättää aina suuria tunteita. Mikä Tunne! Mikä Blackie Lawlessin ääni! Mikä kitarasoolo! Oooh! Toimii. Yhä edelleen, aina vaan.
Motörheadin God Was Never On Your Side (levyltä Kiss of Death, 2006) kolahti Cashin biisin tavoin kertalaakista. Tätä onkin tullut sitten viimeisen vuoden aikana kuunneltua “parit” kerrat. Lemmyn ääni on aina Lemmyn ääni, eipä siitäkään muuta voi sanoa, kuin että kokemuksen tuoma varmuus (ja viskin tuoma raspi ;)) vetoavat minuun valtavan paljon. Ja akustinen tausta tietysti myös. Sanoituksissa on myös voimaa, ja Lemmyn tulkinta tekee niistä entistä vaikuttavammat.
Mustan Kuun Lasten vuonna 2003 julkaistulta Kauniinhauta-levyltä löytyvä “balladi” (tuliko tämä teille yllätyksenä edellisten jälkeen?) Augur on ollut jo vuosikaudet minulle erittäin tärkeä biisi. Tämän kanssa olen räpiköinyt teinivuosieni angstien ja nykyvuosieni fiilistelyhetkien läpi, toimii joka kerta. Etenkin “talvi loputon / ota vastaan” -kohta on erittäin voimakas. Muutenkin Mustan Kuun Lapset on jo pitkään ollut kaikista tärkein yhtye minulle huolimatta siitä, että viime aikoina monet muut bändit ovat ottaneet jalansijaa. Tämän kappaleen lisäksi bändin parhaimmistoa edustavat minulle myös esimerkiksi kappaleet Veritanssi, Talviyön tanssiinkutsu sekä Suruntuoja.
Katatonian Evidence (levyltä Viva Emptiness, 2003) kuuluu ehdottomiin suosikki”hitteihini”. Mikä tarina! Katatonian vinoutunut tunnelma vetoaa itseeni kuin bakteerit lävistyshaavaan, myös laulaja Jonas Renksen äänen pelkistetystä vivahteikkuudesta (yrittäkää ymmärtää) pidän valtavasti. Kappaleet ovat tarttuvia ja sanoitukset ajoittaisesta kliseemäisyydestään huolimatta vallan mainiot. Toimii! Tämä Evidence-kappale soi todella usein baareissa, joissa käyn, ja silloin alkaa kyllä kieltämättä laulattaa. Katatonialta voisin mainita kyllä erikseen vielä kymmenen lempparia, mutta paljastettakoon tässä vaikkapa kappaleet Teargas (sydänsurubiisien ehdotonta aatelia), Don’t Tell a Soul (voiko olla upeampaa kuin “please, don’t tell a sooou-u-u-l” -kohta?) ja Deadhouse (se kertosäe, se kertosäe).
Bändiltä Swallow the Sun olisin halunnut laittaa tähän ennemminkin joko kappaleen Silence of the Womb tai Fragile, mutten löytänyt niitä tuubilasta, joten valkkasin sitten tämän “kolmossijalaisen”, kappaleen nimeltä The Morning Never Came, joka löytyy bändin samannimiseltä debyyttialbumilta (2003). Bändin kappaleiden tunnelma on mielestäni jotain hyvin omintakeista, yhtä aikaa rujoa ja herkkää, vinoa ja suoraa, ja tuollainen yhdistelmä tuntuu toimivan minuun hyvin usein. Pidän siitä, miten bändi käyttää koskettimia hyödykseen musiikissaan. Myös monipuoliset vokalisoinnit iskevät, pidän puhtaiden osuuksien ripottelusta örinöiden/korinoiden/yms. väliin, etenkin, kun se kuulostaa täysin luonnolliselta laskelmoidun sijaan. Tässä kappaleessa iskee etenkin sanoituspuoli, ja rakastan noita kitarakuvioita.
Fragile Dreams (levyltä Alternative 4, 1998) on ehkäpä Anatheman suurin “hitti”, ja koska se oli omalla kohdallanikin ensimmäinen kosketus bändiin, valitsin sen tähän. Mitä tuosta voi sanoa? Loistava kappale, loistavat sanat, loistava tunnelma, loistavaa soitintyöskentelyä, loistavat laulut, loistavaa tulkintaa, loistava kokonaisuus. Ei kai siinä sen kummempia… Olen aina mieltänyt Anatheman ja Katatonian “sisaryhtyeiksi”, vaikkei niillä loppujen lopuksi niin paljoa yhteistä ole. Niputan ne kuitenkin tavallaan samaan luokkaan; molempien meno on paikoin todella surumielistä (tai ei oikeastaan paikoin, vaan koko ajan), mutta Katatonian olen aina mieltänyt “julmemmaksi” ja epätoivoisemmaksi, kun taas Anatheman herkemmäksi ja haikeaksi. Tämä saattaa johtua myös soundimaailmasta, jonka miellän Anatheman kohdalla jotenkin “orgaanisemmaksi”. Muita suosikkibiisejäni tältä bändiltä ovat esimerkiksi One Last Goodbye, Better Off Dead (Bad Religion -laina) sekä Are You There?
Nick Cave and the Bad Seeds vierailevana tähtenään tuolloin hyvinkin nuori Kylie Minogue levytti vuonna 1996 Murder Ballads -levylleen tämän maailman ehkäpä hämmentävimmän rakkauslaulun Where the Wild Roses Grow. Miettikää nyt: Herkkä tulkinta kohtaa sanoituksissaan ruusunpunaiset huulet ja lopulta myös hampaisiin istutetut kukat. Nerokasta, sanoisinko. Muuten tutustumiseni Caveen on jäänyt toistaiseksi melko vähäiseksi, vaikka olenkin hypistellyt herran (+ yhtyeidensä) levyjä kaupoissa ties kuinka monesti. Mutta vielä jonain päivänä…
Bathoryn Hammerheart levyltä Twilight of the Gods (1991) koskettaa ja koskettaa aina vaan. Kappaleen on alunperin säveltänyt englantilainen Gustav Holst (1874-1934). En tiedä alkuperäisestä versiosta sen enempää, mutta Bathoryn kappale sen sijaan on yksi mahtipontisimmista kappaleista, joita olen kuullut. Paitsi että biisi assosioituu päässäni wanhan ajan Ruotsiin ja fiilistelyyn rannikolla, se myös herättää tunteita omaan elämään liittyen. Etenkin rivit “For the ones / who stood me near / and you few who were me dear / I ask of thee to have no doubts and no fears”, niissä on sitä jotain. Muita suosikkejani Bathorylta ovat mm. kappaleet One Road to Asa Bay ja Under the Runes.
Voi ei, nyt minulle tuli kyllä vahvasti sellainen tunne, että tämä kirjoitus on yhtä suurta informaatioähkyä. No, koettakaapa kestää, sillä kjäh kjäh, en aio lyhentää tätä. No, kompromissin tein kyllä siinä, etten jatkanut tuota listaa tämän pidemmälle, vaikka kappaleita löytyisi vielä vähintään yhtä suuri määrä. Tuossa nyt kuitenkin niitä vaikuttavimpia.
Toivotan kaikille elämyksellisiä hetkiä musiikin parissa!
