Päivän kappale 7.11.2009
Valitettavasti YouTube ei löytänyt kappaletta, mutta se löytyy Spotifystä tämän linkin takaa.
Sturmgeist – Sturmgeist_89 (levyltä Manifesto Futurista, 2009)
Why did you do it
You bloody moron
Put an end to your problems
By killing innocents
Time cannot be turned
But shootings be averted
There is a way out of it
The gun is not that way
We could have protected you
If only you had asked
We could have saved you
But you chose destruction
Sturmgeist 89
Why did you do it
So you selfish bastard
In Hades or Valhalla
I’ll iterate my question
Why did you do it
Now I’ll be their villain
Sturmgeist 77
Because of your murders
The nine lives that you took
Natural selector
What a bunch of bull
Your victims were innocent
You chose them at random
This world is full of garbage
You didn’t make it better
Never will a suicide
Resurrect the victims
We could have protected you
If only you had asked
We could have saved you
But you chose not to believe
Sturmgeist 89
Why did you do it
So you selfish bastard
In Hades or Valhalla
I’ll demand an answer
Why did you do it
Sturmgeist 89
Why did you do it
Sturmgeist89-nimellä internetissä esiintynyt tuusulalainen abiturientti Pekka-Eric Auvinen surmasi kahdeksan lukiotoveriaan sekä itsensä 7.11.2007 Jokelassa. Norjalaisen industrial-vivahteisen black metal -bändi Sturmgeistin laulaja/biisintekijä Cornelius von Jackhelln joutui vastentahtoisesti keskelle kohua, sillä hänen bändiään syytettiin väkivaltaan yllyttämisestä ja jopa Auvisen teosta. Tämä kappale on vo Jackhellnin “avoin kirje” Auviselle koulusurmien jälkeen. Wikipedia-artikkeli Jokelan koulusurmista.
Kaksi vuotta, kaksi koulusurmaa myöhemmin: Onko mikään muuttunut? Vielä viime vuonna jaksettiin laulaa nuorten mielenterveyshoidon puolesta, mutta nyt sillä rintamalla on taas hiljaista. Mielenterveyspalveluista on leikattu entistä enemmän taantuman(kin?) johdosta; luokkakoot, opetussuunnitelma ja muut käytännön asiat ovat pysyneet ennallaan. Aselakiin kyllä ollaan puututtu erittäin innokkaasti, mutta loppujen lopuksi on jälleen kerran unohdettu se, että games don’t make people aggressive, lag does (pelit eivät tee ihmistä aggressiiviseksi, niiden hidastelu kylläkin). Musiikin kuuntelu ei tee kenestäkään koulusurmaajaa eikä aselain muuttaminen paranna yhdenkään koulun tilannetta sieltä, missä tarvetta olisi. Pennuilla menee ihan oikeasti melko huonosti tässä maassa. Miksi? Minkä takia?
Myös työikäisillä, etenkin korkeasti koulutetuilla henkilöillä on koko ajan enemmän ja enemmän burn outeja, masennusta, mielenterveysongelmia ja sairauseläkkeellekin lähtee väkeä kuin U2:n keikalle (eli ihan pipona). Eikö tämän maan pitäisi olla yksi maailman kehittyneimmistä valtioista niin teknologisesti kuin vaikkapa terveydenhoidonkin suhteen?
Vai onko juuri se meidän ongelmamme; kompastumme juuri siihen, että olemme paperilla niin hyvinvoiva valtio, jossa kaikilla pitäisi kaiken järjen mukaan olla ihan ällistyttävän mukavaa ja kivaa ja helppoa ja turvallista? Olemmeko tottuneet liian hyvään, vai onko meiltä viety viimeisetkin ihmisyyden rippeet sen suhteen, että nykyään koneet tekevät puolestamme lähes kaiken ja meidän tehtäväksemme jää enää turhautua ja ahdistua, etenkin silloin, jos huomaamme itsessämme jonkin epänormaalin vian, virheen systeemissä.
Minun kaikennäkevät silmäni näkisivät, että Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapahtumia ei suinkaan sovi pitää kertaluontoisina tragedioina, sillä vaikka aseet kiellettäisiin, kouluihin asennettaisiin viimeisen päälle tasokkaat metallinpaljastimet, hälyttimet ja turvakamerat, ei yksikään meistä olisi turvassa, sillä kun ihmismieli hajoaa tarpeeksi, eivät mitkään lait tai rajoitukset estä väkivaltaa, jos tekijä on tekonsa jo päättänyt toteuttaa. Ja minusta tämä on se kaikista huolestuttavin osuus: Miten on tultu tähän pisteeseen, että niin moni nuori tarvitsisi hoitoa mielenterveysongelmiinsa?
Niinpä.
Katso myös aiemmin kirjoittamani postaukset tämän aiheen tiimoilta:
Päivän kappale 23.9.2008
Ongelmakatalogi, eli miksi nuoret voivat pahoin (30.9.2008)
Selvitä lempikappaleesi sanoitusten syvin olemus
Nyt se on iisiä ja helppoa ja kätevää, eikä omia aivojakaan tarvitse kauheasti käyttää, jos ei huvita! SongMeanings.net lyö eteemme kokonaisen sivuston, jossa käyttäjät saavat päätellä, spekuloida ja kinastella siitä, mitä le artistét ovat megahiteillään oikeasti tarkoittaneet.
Itsestäänselvyyksien ja kaukaa haettujen spekulointien parissa viettää helposti tylsiä hetkiä. Mitäpä sanotte esimerkiksi Britney Spearsin If U Seek Amy -kappaleen tulkinnoista? Oivaltavaa, eikös?
Britney Spears – If You Seek Amy (levyltä Circus, 2008)
(Kiitos bloggausideasta hyvännäköisille, fiksuille ja ihanille ystävilleni!)
Ajelehtiva sukupolvi hukkuu ihan kohta, än yy tee nyt
…ainakin, jos suomalaisiin poppiyhtyeisiin on uskomista. Vai miltä kuulostavat nämä kappaleiden otsakkeet: Maailmanloppu (Eleonoora Rosenholm), Nämä ajat eivät ole meitä varten (Egotrippi), Kaikki me kuolemme pian (Jarkko Martikainen) ja Ei mun oo hyvä olla yksin (Scandinavian Music Group).
Voin jo kuvitella yleisönosastokirjoituksenkin asian tiimoilta:
Miksei hei vois olla niinku aina kivaa eikä koskaan mitään ahistusta ja miks niinku aina pitää miettiä liikaa, miks ei vois vaan mennä eteenpäin sillei, että oleminen olis sietämättömän kevyttä ja kaikki jotenkin vaan lutviutuis just sillei miten niiden tuleekin, sillee niinku hienon herkästi ja pelkistetyn kivasti! Miks ei vois aina syödä sacherkakkua aamupalaksi ja lorvia jossain Kiasman nurtsilla tai kajaanilaisen halpamarketin parkkipaikalla, miks pitää miettiä, kuinka yksin täällä ollaan, kuinka tänne yksin synnytään ja yksin täältä pois kuollaan, miks ei vois vaan olla hei kivaa kaikilla ja vähän bilemeininkii, hei oikeesti tosi siistii! Miks pitää olla itkua ja parkua asioista, joihin voi kaiken lisäksi itse vaikuttaa! Olisko niinku sillei kivaa, jos kaikilla olis vaan tosi fantsun överin sikaihanan kivaa ja elämä sujuis sillei kivan kivasti sillei omalla painollaan eteenpäin ja meillä vois vaan aina olla kivaa! Miks ei, miks me mietitään maailmanloppua ja miks me ollaan tämmösiä surkuhupaisia itkuporaajia, miks me ei kyetä vaan rentoutumaan ja rakastamaan niinku maailmaa niinku joku se blondi Marilyn, jonka sukunimee en edes muista enää, se hymyili siinä kuvassa sillei, ku sen pyllyn takaa joku laitto tuulettimella ilmaa sillei, että sen hiukset meni tosi nätisti sykkyrälle ja sit se tuuletinkaan ei ollut yhtään niin pelottava ku Twin Peaksissa – miettikää, Marilynilläkin oli aina kivaa kunnes siitä tuli vanha ja kulunut ja sit se kippasikin jo poies, mut hei siihen nyt on aikaa, miks meillä nuorilla ei vaan vois olla aina kivaa, niinku sillei oon miettinyt niinku tiiättekö sillee, et niinku hei oikeesti! Vähän hei väriä elämään niinku, ei aina tartte itkee ja murehtii, voitas vaan olla rentoina ja letkee meininki! Katellaan niitä maailmanloppuja ja eksisten… eksista… eksensi… no jotai kummiski kriisejä sit joskus aikanaan, nyt meillä on niin kivaa että kukaan ei ees tiiä, miten kivaa! T. nimim. PERHONEN69_^
Nyt on kyllä pakko uppoutua lukemaan Milan Kunderan Olemisen sietämätöntä keveyttä. Olen säästellyt kyseistä herkkupalaa jo pidemmän aikaa, mutta nyt tuli sellainen olo, että luen sen yhdeltä istumalta läpi ja kun pääsen loppuun, aloitan sen uudelleen ja jatkan samaa kuviota, kunnes nuoren sukupolven edustajan herkkä sieluni repeytyy kaikesta pakahtumisesta aivan totaalisen rikki. Sitten voinenkin tulla tänne avautumaan, kuinka Kaikki me kuolemme pian on aivan täysin juuri minun elämästäni.
Kömpelöitä lyriikkasuomennoksia II: Nick Cave and the Bad Seeds ft. Kylie Minogue: Where the Wild Roses Grow
Tätä olen huomannut ihmisten kaipaavan (ainakin hakusanojen perusteella…) Olkaapa hyvät, siis. Aiemmin olen suomentanut Evanescencen My Immortalin.
Vuorossa tällä kertaa siis Nick Cave and the Bad Seedsin, Kylie Minogue kuorrutuksenaan, Where the Wild Roses Grow levyltä Murder Ballads, 1996.
They call me The Wild Rose
But my name was Elisa Day
Why they call me it I do not know
For my name was Elisa Day
He kutsuvat mua villiruusuks’,
mut mun nimi oli Elisa Day
Miks’ ne kutsuu mua sillei, en tiedä
Koska mun nimi oli Elisa Day
From the first day I saw her I knew she was the one
She stared in my eyes and smiled
For her lips were the colour of the roses
That grew down the river, all bloody and wild
When he knocked on my door and entered the room
My trembling subsided in his sure embrace
He would be my first man, and with a careful hand
He wiped at the tears that ran down my face
Ekasta päivästä lähtien tiesin, hän on mulle se oikea
Hän katsoi mua silmiin ja hymyili
Hänen huulensa niiden ruusujen väriset, jotka kasvoivat joen luona niin punaisina ja villeinä
Kun hän koputti mun oveen ja astui sisään
Mun vapinain laantui hänen syleilyssään
Hän olisi eka mieheni mun ja varmalla otteellaan hän pyyhkisi kyyneleet mun poskiltain
(Kertsi:)
They call me The Wild Rose…
On the second day I brought her a flower
She was more beautiful than any woman I’d seen
I said, “Do you know where the wild roses grow
So sweet and scarlet and free?”
On the second day he came with a single red rose
Said: “Will you give me your loss and your sorrow”
I nodded my head, as I lay on the bed
He said, “If I show you the roses, will you follow?”
Toisena päivänä ostin hänelle kukkasen
Hän oli kauniimpi kuin kukaan näkemäni nainen
Kysyin: “Tiedätkö, missä villiruusut kasvavat niin suloisina, tulipunaisina ja vapaina?”
Toisena päivänä hän tuli punaisen ruusun kanssa
Hän kysyi: “Annatko minulle menetyksesi ja surusi?”
Nyökkäsin hänelle, makasin sängyllä
Hän kysyi: “Jos näytän sinulle ruusut, seuraatko minua?”
(Kertsi)
On the third day he took me to the river
He showed me the roses and we kissed
And the last thing I heard was a muttered word
As he knelt (stood smiling) above me with a rock in his fist
On the last day I took her where the wild roses grow
And she lay on the bank, the wind light as a thief
And I kissed her goodbye, said, “All beauty must die”
And lent down and planted a rose between her teeth
Kolmantena päivänä hän vei minut joelle
Hän näytti mulle ruusut ja suutelimme
Viimeinen kuulemani sana oli muminaa
Kun hän seisoi ylläni kivi kädessään
Viimeisenä päivänä vein hänet villiruusujen luo
Hän makasi törmällä, tuulenvire kevyt kuin varkain
Ja suutelin häntä hyvästiksi, sanoin: “Kauneuden täytyy kuolla”
Sitten istahdin alas ja istutin ruusun hänen hampaidensa väliin
(Kertsi)
Päivän kappale
Gary Jules – Mad World (levyltä Trading Snakeoil for Wolftickets, 2001. Alunperin kappaleen on esittänyt Tears for Fears vuonna 1982).
Mad World
All around me are familiar faces
Worn out places, worn out faces
Bright and early for their daily races
Going nowhere, going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, no expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow, no tomorrow
And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I’m dying
Are the best I’ve ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It’s a very, very mad world mad world
Children waiting for the day they feel good
Happy Birthday, Happy Birthday
Made to feel the way that every child should
Sit and listen, sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, no one knew me
Hello teacher tell me what’s my lesson
Look right through me, look right through me
And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I’m dying
Are the best I’ve ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It’s a very, very mad world … mad world
Enlarging your world
Mad world
Sanat täältä.
Rakkauskirje lukematta jääneille kirjoille
Rakkaat kirjat, joita en ole koskaan (lukuisista yrityksistä huolimatta) lukenut
Tätä kirjettä on vaikea kirjoittaa, sillä lukeminen oli pitkään lempipuuhaani. Paino sanalla oli, sillä sitten elämän muut kiireet, eli lähinnä joukko tekosyitä, ottivat minusta vallan ja kirjasto, teidät sisällään, jäi vahvasti paitsioon elämässäni. Kukaan ei ollut näyttämässä minulle punaista korttia muusta elämästäni, joten kirjasto jäi entistä kauemmaksi, ja niin kävi myös konkreettisesti, kun muutin kirjaston vierestä kauas pois. Sinne jäivät kaikki 200 nimikettä, jotka olivat lukulistallani, ja sinne jäi myös sydämeni, joka sittemmin on pysynyt sivistymättömänä ja onttona, sillä en ole päässyt lähellenne tuntemaan, kokemaan ja oppimaan syvällisiä asioita elämästä. Kurkistamaan avainromaanien kautta itselleni epätodennäköisiin maailmoihin, jännittämään dekkareiden seuraan, itkemään ja ahdistumaan nykykirjallisuuden brutaalien, ahdistusta ja sekasortoa täynnä olevien suomalaisten kirjailijoiden teosten äärelle, nyhtämään oudoista runoista elämänkatsomustani enkä rakastumaan ihaniin hahmoihin, jotka pitävät päähenkilöstä huolta kaikissa alamäissä. En ole saanut kauttanne tukea rakkauselämän pulmiin, en lohdutusta turhanpäiväisiin itkuihin, en apua pelkoihin, en pakoa todellisuudesta, jota on toisinaan niin vaikea kestää.
Rakkaat lukematta jääneet kirjat, olen pahoillani, sillä olen todella yrittänyt. Olen avannut joitakin teistä moneen kertaan, olen polkenut sateessa kirjastolle ja hipelöinyt teitä varsin hämmentyneenä muistaen tutun lämmön, jota teistä aiemmin huokui. Enkä siltikään ole saanut teitä luettua. En yhtäkään teistä. Olen antanut itseni sulkeutua teiltä, jättänyt teidät hyllyyn mitäänsanomattomien tai jo luettujen teosten sekaan, olen antanut teidän kadota elämästäni, vaikka olette tehneet parhaanne, olleet mahdollisimman hyvin saatavilla ja aina houkutelleet minua puoleenne. Tämä ei johdu teistä, vika on täysin minussa, sillä minä olen nykyään muka niin kiireinen, etten enää ehdi kaivata teitä, vaikka te olette kannatelleet minua aina lapsuudesta viime vuosiin saakka ja paitsi auttaneet minua ymmärtämään ympäröivää todellisuutta, myös antaneet minulle mahdollisuuden unohtaa se hetkeksi seurassanne. Olette jatkuvasti tarjonneet minulle mahdollisuuden laajentaa ymmärrystäni, mutten ole sitä hyödyntänyt. Olen lainannut joitakin teistä ja sitten piilottanut teidät syvälle kirjahyllyni pohjalle, kunnes kirjasto on muistanut minua kirjeellä, jossa on kolkosti lueteltu teidän ISBN-tunnuksenne ja päivämäärä, jolloin minun olisi pitänyt teistä luopua; päästää teidät teitä oikeasti arvostavien ja ymmärtävien käsiin, joiden ote ottaisi teistä kaiken sen irti, mitä lämmöllä ja suurella rakkaudella olette jakamassa.
Miksen minä pysty siihen? Hyvä kysymys, sillä tiedän, että monesta teistä voisi tulla uusia ystäviäni. Olemmeko kasvaneet erillemme? Välitän teistä edelleen, mutta jokainen päivä jokin palo sisälläni sammuu; se, joka on aiemmin pitänyt minut kiinni teissä sekä vanhoissa, jo luetuissa ystävissäni. Voi rakkaat lukemattomat lukemattomat kirjat, kuinka kaipaankaan teitä, kuinka kaipaankaan teihin tutustumista ja sitä, että saisin kertoa teistä kaikille ystävilleni tutustumisemme jälkeen. Siitä, että saisin lukea teitä nuhjuuntumiseen asti bussipysäkillä, kahviloissa, omassa sängyssä, isovanhempien luona… Kunpa toivoisin, että se päivä tulisi vielä, se, jona uskaltaisin taas päästää teidät lähelleni ja pitää teistä jälleen kiinni ja ottaa teidät luettujen kirjojen lähipiiriini. Tällä hetkellä minulla on ikävä kyllä sellainen olo, että päivä ei hetkeen ole tulossa. Yritän raivata teille aikaa, ihanat lukematta jääneet kirjat, mutta mitään pysyvää en voi luvata. Minun on kai yhä vaikeampi sitoutua teihin, sillä mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän minusta tuntuu siltä, että kasvamme erillemme, ja teidän joukkionne vain kasvaa ja kasvaa, enkä sen vuoksi voi edes katsoa listaa teistä enkä niinikään listaa uusista julkaisuista, sillä niistä, tällä erää tuntemattomista, teoksista tulisi vain surullista jatkoa listaanne. Anteeksi, rakkaat lukematta jääneet kirjat, välitän teistä edelleen. Paljon. Yritän ryhdistäytyä, yrittäkää tekin antaa minulle aikaa. Olen niin yksin ilman teitä.
Rakkaudella, Aliisa
Päivän kirjavinkki: Bayard, Pierre: Miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut, Atena kustannus 2008.
Päivän kappale: Anathema – Parisienne Moonlight (levyltä Judgement, 1999)
Sanat Danny Cavanaghin, nappasin ne DarkLyricsistä.
Parisienne Moonlight
I feel I know you
I don’t know how
I don’t know why
I see you feel for me
You cried with me
You would die for me
I know I need you
I want you to
Be free of all the pain
You hold inside
You cannot hide
I know you tried
To be who you couldn’t be
You tried to see inside of me
And now I’m leaving you
I don’t want to go
Away from you
Please try to understand
Take my hand
Be free of all the pain
You hold inside
You cannot hide
I know you tried
To feel…
To feel…
Kömpelöitä lyriikkasuomennoksia I: Evanescence – My Immortal
Edellisessä postauksessa varoittelin jo, että saatan joku kerta laittaa esille näitä nolostuttavia lyriikkasuomennoksia, joita ihmiset tuntuvat kovasti etsivän kerta kerran jälkeen. On ehkä syitä siihen, miksei kukaan peruskouluikäisiä fanityttöjä lukuun ottamatta halua tähän hommaan ryhtyä. Kaikki kunnia runojen suomentajille…
Ensimmäiseksi uhriksi valitsin Evancescencen My Immortalin siitä syystä, että siihen on eniten tunnuttu suomennosta kaipaavan. Suomentamiseni on todella kömpelöä, mutta englantia taitamattomille tästä voi olla iloa. Koomisuus on tahallista, siitä syystä kaikki ‘-merkit ja muu höhöttely. Mutta se selittelystä.
Evanescence – My Immortal (levyltä Fallen, 2003)
I’m so tired of being here
Suppressed by all my childish fears
And if you have to leave
I wish that you would just leave
‘Cause your presence still lingers here
And it won’t leave me alone
Olen niin väsynyt olemaan täällä
Tukahdettuna lapsellisista peloistani
Ja jos sun täytyy mennä
Toivon, että vain menisit
Sun läsnäolos leijuu täällä
Eikä jätä mua rauhaan
These wounds won’t seem to heal
This pain is just too real
There’s just too much that time cannot erase
Haavani eivät tunnu paranevan
Tämä tuska on vain liikaa
On niin paljon asioita, joita aika ei voi parantaa
[Chorus:]
When you cried I’d wipe away all of your tears
When you’d scream I’d fight away all of your fears
And I held your hand through all of these years
But you still have
All of me
Kun sä itkit, mä pyyhin pois sun kyyneleet
Ja kun huusit, mä autoin sut peloistas’ pois
Ja mä pidin kädestäs’ kaikki nää vuodet
Ja silti sä vaikutat kaikkeen minussa
You used to captivate me
By your resonating light
Now I’m bound by the life you left behind
Your face it haunts
My once pleasant dreams
Your voice it chased away
All the sanity in me
Sun oli tapana vangita mut
Mulle sopivalla valollas’ (???????)
Nyt oon sidottuna elämään, jonka jätit taakses’
Sun kasvot vainoaa
Mun kerran ihania unelmiain
Sun äänes työnsi pois
Kaiken järjen minusta
These wounds won’t seem to heal
This pain is just too real
There’s just too much that time cannot erase
Haavani eivät tunnu paranevan
Tämä tuska on vain liikaa
On niin paljon asioita, joita aika ei voi parantaa
[Chorus]
I’ve tried so hard to tell myself that you’re gone
But though you’re still with me
I’ve been alone all along
Oon yrittänyt niin paljon kertoa itselleni, että oot poissa
Mut vaikka ootkin kanssani
Oon ollut koko ajan yksin
Jos bongailette virheitä, olisin halukas kuulemaan niistä. :) Saa myös toivoa suomennettavia biisejä, mikäli siltä tuntuu. Oma vakaa ajatukseni on, että sanatarkka kappaleiden suomentaminen saa lyriikan oikeasti kuulostamaan täysin kömpelöltä ja pöhlältä. Mutta kivaa ajanvietettä silti. Ja nyt loppuu tämä turhanpäiväinen selittely, joo.
Lisää aiheesta “Pyhä sukeltaja ja muita korneja lyriikkasuomennoksia” -postauksessa.
Alkuperäiset lyriikat tarjosi internetin ihmemaa.
Aaliyah kuoli lentoturmassa vuonna 2001 + muita vastauksia hakukoneen kautta blogiini päätyneille
Koska WordPress.com on niin hyvä bloggauspalvelu, näyttää se kaikenlaisia koukuttavia tilastoja blogistanian ihmemaailmasta omaan blogiini tietenkin keskittyen. Näiden statistiikkalistojen seasta näen myös, millaisten Google-hakusanojen takaa ihmiset ovat löytäneet blogiini. Olen nyt niin monta kertaa harmitellut, etteivät ihmiset mitä ilmeisemmin ole löytäneet vastausta joihinkin tarkkoihin kysymyksiinsä, että päätin helpottaa “omantunnontuskiani” (jos hitusen liioitellaan…) ja selvitellä vastauksia hakusanoihinne. Vaikka jouduinkin spekuloimaan ihmisten ajatusten kulkua tätä postausta kootessani, toivon, että näistä on jotain hyötyä edes jollekin. :)
HAKUSANA 1:
“laulajatar, lentoturma 2006″
Ettei hakija sattunut tarkoittamaan Aaliyahia? Kyseinen 22-vuotias r’n'b-tähti ja aloitteleva näyttelijä menehtyi yhdessä kahdeksan muun henkilön kanssa lentoturmassa vuonna 2001, kun kuvausryhmä matkusti liian raskaasti pakatulla pienoislentokoneella, jota ohjannut henkilö oli huumeiden vaikutuksen alaisena. Aaliyahin “tärkeimmäksi” näyttelijäntyöksi jäi Akashan rooli Anne Ricen kirjaan perustuneessa Kadotettujen kuningatar -elokuvassa (2002). Leffaa tähditti myös muun muassa Stuart Townsend, ja sen soundtrackista vastasi Korn-yhtyeen Jonathan Davis. Ps. Täytyy sanoa, että kyseinen leffa on naurettavan surkea. Yliyritystä, yliyritystä. Stuart Townsend on tosin ihanan kalpea ja rokkikohtaukset ovat sinällään ihan kivoja (eli aika huonoja), mutta leffa on vain niin… kökkelö.
Tässä Aaliyahin Rock the Boat -musiikkivideo, jonka kuvauksiin lentoturmakin liittyi. Kappale löytyy vuonna 2001 julkaistulta levyltä nimeltä Aaliyah:
HAKUSANA 2:
“house of rock bret jes poison“
Rokkarille morsian -sarjan englanninkielinen nimi oli Rock of Love, House of Rock oli puolestaan brittiläinen satiirinen animaatiosarja edesmenneistä rokkareista. Jos hakija mietti, onko Rokkarille morsian -sarjan rokkari Bret Michaels (Poison-yhtyeestä) vielä yhdessä sarjan voittaneen Jesin kanssa, vastaus on, että ei. Jesillä ei kuulemma ollut tarpeeksi tunteita Bretiä kohtaan. Sarjasta nähdään Suomessa vielä tulevana sunnuntaina reunion-jakso, jossa Bret ja naikkoset käyvät läpi sarjan kulkua talk show -hengessä. Sarjasta ollaan pykätty myös toinen tuotantokausi, ja ilmeisesti vielä kolmattakin ainakin suunnitellaan kovasti. Nämä tiedot kertonevat omaa kieltään löytyneistä tyttöystävistä.
Pieneksi triviatiedoksi, jonka bongasin sarjaa käsitteleestä Wikipedia-artikkelista (HUOM! SPOILEREITA!), voisin mainita, että Rokkarille morsian -sarjan kuvauspaikkana toiminutta taloa on aiemmin käytetty America’s Next Top Model (Huippumalli haussa) -sarjan viidennen tuotantokauden kulisseina.
Lue lisää Rokkarille morsian -sarjasta täältä. HUOM! SPOILEREITA!
Lue lisää House of Rock -animaatiosarjasta täältä.
House of Rock on myös rokkibaari Kouvolassa.
HAKUSANA 3:
“suomennos [kappaleen nimi]“
Kovasti ihmiset tuntuvat etsivän suomennoksia erinäisiin kappaleisiin. Koska olen itse ihan hirmuisen innostunut sekä suomen että englannin kielistä, ajattelin, että voisin suomennella iloksenne joitain kappaleita joskus, sillä se on oikeasti aika hauskaa hommaa (olenko omituinen?) ja lisäksi kartuttaa mukavasti sanavarastoa molempien kielten kohdalla, sillä jotkut ilmaukset suomentuvat sanatarkkoina niiiin tyhmiksi, että jonkinlaisiin toimenpiteisiin on päädyttävä. Saattaa siis olla, että kokoan tänne jossain vaiheessa suomentamiani kappaleita. :)
HAKUSANA 4:
“riitasointuja-sarjan tunnari”
Tätä on etsitty monesti, myös kakkosjakson laulukohtausten kappaleita on haettu. Yritin eräs päivä tutkia ja tonkia niitä intterwebsien ihmemaasta, mutta täytyy sanoa, että se oli äärimmäisen vaikeaa (itse asiassa kyseinen toimenpide vei aikaa niin paljon, että jouduin jättämään homman kesken yöunien puskiessa päälle.) En siis löytänyt mitään tietoa sarjan teemabiisistä sen enempää kuin itse sarjassa soineista kappaleistakaan, vaikka kuinka selailin läpi Wikipediat, Googlet ja IMDb:t.
Suosittelenkin ihmisille, jotka haluavat tunnistaa kappaleita, seuraavanlaista toimintaa: Kun bongaatte jonkun kivan kappaleen, yrittäkää painaa siitä sanoituksia, tai ainakin niiden osia, mieleenne. Google kyllä tunnistaa suhteellisen helposti hakemanne, jos laitatte hakusanaksi vaikkapa pätkän “i am social butterfly lyrics“. Silloin eteenne pälkähtää vaihtoehtoja, joista voitte bongata vaikkapa juuri tuon Kim Heroldin tänä vuonna julkaistun Social Butterfly -sinkun, joka muuten on edelleen yhtä ärsyttävä:
Sanoituksia hakiessa kannattaa aina ensin koittaa laittaa perään englanninkielistä lyrics-sanaa suomiväännösten, kuten “sanoitus”, “sanat”, “lyriikat” sijasta, etenkin englanninkielisten kappaleiden kohdalla.
Hyviä lyriikkasivustoja ovat mielestäni esimerkiksi suomenkielinen Lirama sekä metallisanoituksia kokoava DarkLyrics.
HAKUSANA 5:
“[sarjan/leffan nimi], juonipaljastuksia”
Ensinnäkin kannan jälleen korteni kekoon asian tiimoilta ja sanon, että en ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tietää suosikkisarjojensa (tai muidenkaan) tulevia tapahtumia etukäteen – sehän vie pohjan sarjojen, ja etenkin leffojen, seuraamiselta, jos tietää jo etukäteen, että nuo menevät kohta panemaan ja sitten tuo nainen jättää tuon miehen tuon uuden komean miessivuosahahmon vuoksi, vai olenko ymmärtänyt jotain ihan väärin? Taidan kuulua niihin ihmisiin, jotka vahtaavat suosikkisarjojaan vähän turhankin intensiivisesti ja “tosissaan”… Mutta noh, asiaan.
Juonipaljastuksia englanninkielisten sarjojen/leffojen osalta kannattaa etsiä esimerkiksi IMDb:stä, niiden virallisilta sivuilta tahi erilaisilta fanisivuilta. Googlea kannattaa myös hyödyntää syöttämällä hakukenttään sarjan englanninkielisen nimen lisäksi myös esimerkiksi seuraavia sanoja “plot“, “screenplay“, “series“, “spoilers“. Näihin tosin vaaditaan yleensä myös, että lukija kykenee lukemaan ja ymmärtämään engelskaa.
Kaikille spoilaamisesta kiinnostuneille voisin suositella Threadless.comin Spoilt-paitaa, jonka hurmaava etumus aiheuttanee varmasti monenlaisia reaktioita tietyissä ihmisissä. Paino sanalla voisin, sillä paita on tällä hetkellä loppuunmyyty. Linkin takaa pääsee kuitenkin tutkimaan paitsi paidan painatusta, myös niitä satoja muita loistavia printtejä, joita kyseinen jenkkipulju myy dollarin kurssia huomioon ottamattakin varsin edukkaasti. Shopatkaa ja laittakaa Suomessa satamaan jatkuvasti enemmän (tämän piti olla viittaus lentokonerahtaamiseen, mutta se taisi ontua melko paljon).
Ps. Päivän kappale:
Manowar – Warriors of the World United (levyltä Warriors of the World, 2002)
Rihannan sateenvarjon alleko tunkua..?
Rihanna feat. Jay-Z – Umbrella (levyltä Good Girl Gone Bad, 2007)
Kuka olisikaan arvannut, että Umbrella-kappaleesta, joka huhujen mukaan kiersi monella eri poptähdellä ennen kuin vihdoin muuan Rihanna suostui sen esittämään, tuli niin hillitön hitti? Aiemmassa postauksessani mainitsinkin jo tästä Iivo Johanssonin Sontsan alla -versiosta:
Mutta sattumalta havaitsin, että Iivon versio ei suinkaan ole ainoa laatuaan, sillä Umbrellaa on coveroinut mm. niinkin tasokkaana pidetty yhtye kuin brittiläinen Manic Street Preachers. Tältä vuodelta oleva cover on itse asiassa loistava! Biisistä paljastuu ihan uusia puolia, ja sitä voi näiden maanisten katusaarnaajien käsittelemänä jopa kuunnella! Hurjaa! Mitähän ihmettä ovat miehet miettineet tätä väsätessään..? Kokeilkaa, miten toimii teihin:
Toisaalta ilmassa on myös toisenlaista yrittelijää, kun pienemmät ja persoonattomammat rokkibänditkin haluavat saada huomiota suht. helpolla tavalla (kappale loppuu himpsusti kesken tässä videossa):
Vanilla Sky Italiasta.
Sitten on myös niitä “vähän suurempia” ja oman polkunsa löytäneitä bändejä, jotka varmasti tekevät pilaa tämäntyylisistä kappaleista ihan siitä syystä, että he voivat tehdä niin.
Linkin Park (2008, live)
…Nyt herää enää kysymys, miksi koko oletettavasti aivan hitsinpimpulan suuri yleisö osaa koko kappaleen ulkoa? Tosin niin osaan kyllä minäkin, että tuota, haenpa takkini (tai no, pitäisikö sanoa, että sateenvarjoni…) Sinällään nämä hittibiisit on rakennettu varsin toimiviksi, sillä sanat jäävät päähän aika helposti, kun samoja fraaseja toistellaan jatkuvalla syötöllä ja kappaleessa on niinkin syvällistä sanomaa kuin elaa elaa e-e-e.
Tänään ei tarvita sateenvarjoa, aurinko paistaa niin vallattoman kauniisti! Sen kunniaksi voisinkin hankkiutua mahdollisimman kauas kaikenlaisista aparaateista…
