Mie en lähe mihinkään!

elokuu 17, 2009 at 10:04 ap (Uncategorized) (, , , , , , , , , , , , , )

Rakkaat aktiiviset ja epäaktiiviset lukijani, näköjään minulla on tapana kadota säännöllisin väliajoin, mutta voin paljastaa salaisuuden: Palaan aina takaisin. Olisikohan nyt aika kertoilla kesästä?

Olen saanut palautetta, että YouTube-videoiden lataaminen hidastaa blogiani tarpeettoman paljon. Tämän vuoksi olenkin päättänyt, että jatkossa turvaudun enemmän suoriin videolinkkauksiin videoiden tekstin sekaan ujuttamisen sijasta. Toivottavasti ratkaisu miellyttää! Kokonaan ette niistä eroon pääse, sillä joskus on vain paljon selkeämpää havainnollistaa heti, mistä on kyse, ja lukeminenkaan ei hidastu, kun ei tarvitse pomppia välilehdeltä toiselle.

Kesääni on olennaisena osana kuulunut Nick Cave yksine maailman hienoimpine rakkauslauluineen (olen edelleen haltioissani Provinssin-keikasta), Spotifyn saloihin tutustuminen (jos et vielä ole kiinni viimeisimmässä mediavempeleessä, Laguuni.netissä on helppo ja selkeä ohjeistus tähänkin maailmaan), elokuvat (Brüno meni överiksi) ja no, ne festarit! Hirveän paljon hienoja keikkoja, monta monituista keskustelua aiheesta musiikki, monta monituista juomaa (liikaa) ja no, lisää keikkoja! Ilosaarirockissa olin pakahtua PMMP-fanityttönä keikanjälkeiseen ilotulitukseen, Jurassic Rockissa puolestani koin elämäni ensimmäisen tylsän PMMP-keikan. Kaikenlaista!

Palataan astialle, dudes and dudettes.

Osoiterakenne Kommentoi

Rokkikirjoja kesään! 2.0.

heinäkuu 9, 2009 at 3:04 ip (kirjat, musiikki) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Viime kesänä suosittelin teille rokkiaiheisia kirjoja. Koska tuntuu siltä, että kustannustoiminta tämäntyyppisen kirjallisuuden osalta tuntuu vain lisääntyvän, on myös viime kesän jälkeen julkaistu monta ja monenlaista överiä kirjaa rock-legendojen, -noviisien ja taustavaikuttajien elämästä. Tässä siis lisää rokkikirjoja kesienne iloksi! Tänä kesänä laajensin otantaa myös yleisesti musiikkikirjojen saralle – miltäpä kuulostaisi vaihteen vuoksi vaikkapa Jaakko Tepon tarina? Linkit vievät kustantajan sivulle.

Viime kesän rock-kirjakattauksen voit lukea täältä (joskin noin yhdeksän kertaa suppeampana kuin tämä).

LISÄÄ BÄNDISAAGOJA

- True, Everett: Hey Ho Let’s Go – Ramonesin tarina
- Palm, Carl-Magnus: ABBA
- McIver, Joel: Slayer (ilmestyy elokuussa)
- Gilbert, Pat: The Clash – Lontoo liekeissä
- Fong-Torres, Ben & The Doors: The Doors
- Davis, Stephen & Aerosmith: Walk this way – Aerosmithin tarina
- Davis, Stephen: Jumalten vasara – saaga Led Zeppelinistä
- Wall, Mick: Run to the Hills – Iron Maiden -elämäkerta

(BÄNDI)KUVIA KUMARTELEVILLE

- Halfin, Ross: Metallica kuvina
- Palsa, Tomi: Rockkuvia (ilmestyy syyskuussa)
- Kaila, Ben & Schütt, Henrik & Vuorimies, Risto: Ganes – valokuvia Hurriganesista
- Halfin, Ross: Iron Maiden – Kuvat

URANUURTAJIA JA VAHVOJA PERSOONIA

- Marsh, Dave: Bruce Springsteen – pomon tarina
- O’Brien, Lucy: Madonna – elämäkerta
- Wall, Mick: W.A.R. – W. Axl Rose
- Kiedis, Anthony: Arpikudos (Red Hot Chili Peppers -laulaja)
- Sandford, Christopher: Kurt Cobain
- Slash & Bozza, Anthony: Slash (Guns ‘n’ Roses -kitaristi)
- Bloom, Jerry: Musta ritari Ritchie Blackmore (Deep Purple- ja Rainbow-kitaristi ja -biisintekijä) (ilmestyy elokuussa)
- Echols, Alice: Janis Joplin – paratiisin arvet (ilmestyy elokuussa)
- Lawrence, Sharon: Jimi Hendrix – Mies, musiikki ja totuus
- Sandford, Christopher: Keith Richards (The Rolling Stones -kitaristi ja -biisintekijä)
- Curtis, Deborah: Etäinen kosketus – Ian Curtis ja Joy Division (katso myös blogikirjoitukseni Control-elokuvasta)
- Cooper, Alice: Alice Cooper, golfhirviö – rokkarin 12 askelta golfaddiktiksi
- Guralnick, Peter: Nuori Elvis – Viimeinen juna Memphisiin
- Pytlik, Mark: Björk
- Kosmos, Kari: Bob Marley – Mies, musiikki & mystiikka
- Cash, Johnny & Carr, Patrick: Cash. Omin sanoin
- Tosches, Nick: Helvetin tuli – Jerry Lee Lewisin tarina
- Ambrose, Joe: Iggy Pop – Raakaa voimaa
- Wood, Ronnie: It’s Only Rock’n'Roll. Rolling Stones -kitaristin ihmeelliset seikkailut
- Hopkins, Jerry & Sugerman, Daniel: Jim – No One Here Gets Out Alive
- Zimmerman, Keith & Zimmerman, Kent: Johnny Rotten
- Gordon, Robert: Hoochie Coochie Man – Muddy Watersin elämä ja teot
- King, B. B. & Ritz, David: Everyday I Have The Blues – B. B. King omin sanoin
- Miles, Barry: Frank Zappa
- Pegg, Bruce: Let It Rock! – Chuck Berryn tarina
- Heath, Chris: Feel. Robbie Williamsin tarina
- Montandon, Mac: Tom Waits – Takapihan taikuri

SUOMEN LAHJAT MAAILMALLE…

- Väntänen, Ari & McCoy, Andy & Monroe, Michael: Hanoi Rocks – All Those Wasted Years
- Nevalainen, Kimmo: Värttinä
- Mattila, Ilkka (toim.): Eläkeläiset – Suuri suomalainen juopottelukirja
- Ollila, Marko: Nightwish
- Puustinen, Viljami & 22-Pistepirkko: 22-Pistepirkko

…TAI AINAKIN SUOMELLE

- Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell: Popeda – ilikeesti kiitää – vuodet 1977-2008
- Vesala, Paula & Luoti, Mira & Kostiainen, Pasi & Ylönen, Hanna: PMMP
- Sir Elwoodin hiljaiset värit: Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia 3
- Hurme, Juha: Radiopuhelimet
- Lyytinen, Jukka: Lapinlahden Lintujen tarina
- Tuomola, Pauliina: Ari Koivunen – Karaokebaareista hevilavoille
- Kontiainen, Vesa & Aaltonen, Honey: Hurriganes
- Rinne, Harri: Juice On (Juice Off)
- Salo, Markku & Lindfors, Jukka: Jytinää Eestissä. Sleepy Sleepersien pitkä ja kivinen tie
- Kaukonen, Martti & Teppo, Jaakko: Jaakko Teppo – Haaska mies
- Tuomola, Pauliina: Voittajan tarina (Koop Arponen)

LEVYNTEON IHANUUDESTA JA KAMALUUDESTA & KIERTUEELLA SATTUU JA TAPAHTUU

- Hynynen, Jouni & Karmila, Mikko: Ukonhauta
- Juntunen, Juho K.: Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily
- Tiitinen, Jarkko: Rakkaudesta hulluuteen – Uniklubi
- Juurikkala, Ville & Linnankivi, Jyrki: Route 69
- Rautio, Timo: Rokatessa roiskuu (jatko-osista lisää linkin takana)
- Kela, Anssi: Nummela – erään albumin anatomia
- Des Barres, Pamela: Let’s Spend the Night Together – Bändäreitä ja takahuoneiden muusia

LAAJEMPIA ILMIÖITÄ POPULAARIMUSIIKIN KENTÄLTÄ

- Chang, Jeff: Can’t stop, Won’t stop – hiphopsukupolven historia
- Miettinen, Kimmo: Hilse – suomipunkin alku ja juuri
- Inkinen, Juha & Etholén, Katriina: Punk on kuollut, eläköön hardcore!
- Echols, Alice: Uhoa ja unelmia – 60-luvun jälkijäristyksiä
- Tiber, Elliot & Monte, Tom: Taking Woodstock (ilmestyy lokakuussa)
- Röyhkä, Kauko: The Velvet Underground ja Lou Reed
- Kontiainen, Vesa: Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia
- Yun, Josephine: J-rock
- Puustinen, Viljami: This is USA – Hellsinki rock’n'roll underground ‘89-’99
- Kosmos, Kari: Natty Congo Bongo
- Hilamaa, Heikki & Varjus, Seppo: Reggae! – Jamaikan pop 1959-1997
- Guralnick, Peter: Sweet Soul Music – Etelän soulin nousu ja tuho
- Halme, Markku: Rumba – 20 vuotta rockin takahuoneessa
- Halme, Markku: Nisse M
- Nikula, Jone: Rauta-aika. Suomimetallin historia 1988–2002
- Moynihan, Michael & Søderlind, Didrik: Kaaoksen ruhtinaat – Mustan metallin messu
- Saastamoinen, Mika: Parasta Lapsille – Suomipunk 1977–1984
- Rinne, Harri: Laulava vallankumous
- Tirronen, Antero & Tirronen, Sari: Selluloidi soi! Rock’n'roll – ja twist-elokuvat 1953–1963

POPMUSIIKKI KAUNOKIRJALLISUUDESSA, esim.

- Grytten, Frode: Popmusiikkia 24 tuntia, 24 kaupunkia, 24 laulua, 24 tarinaa
- Kesti, Jouni: Musameduusan Sepalus-Akatemia

MUUTA OLEELLISTA

- Hyttinen, Cyde: Festariopas

Hyviä ja antoisia lukuhetkiä kaikille!

Osoiterakenne Kommentoi

Top n: Menneiden kesien aivot narikkaan -hitit

toukokuu 31, 2009 at 2:01 ip (musiikki) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Mitäpä muuta sitä voi toivoa lämpimiltä keleiltä kuin hyvää kaveriremmiä, jonka kanssa hankkiutua rannalle löllöttämään koko päiväksi: fiilistelyä, uimista, eväitä, puolialastomia ihmisiä, puskiin sammuneita spurguja, palaneita nenänpäitä ja paaljon, paaaljon jäätelöä. Menoa siivittävät muistelut aiemmilta vuosilta. Muistatko vielä nämä kesähitit aiemmilta ajoilta?


GüntherTeeny Weeny String Bikini (levyltä Pleasureman [anteeksi, mutta KÖH!] vuodelta 2004)


Nylon BeatKuumalle hiekalle (levyltä Satasen laina, 1997)


ValvomoMikä kesä? (levyltä Heitä ensimmäinen kivi, 2006)


PMMPRusketusraidat (levyltä Kuulkaas enot!, 2003)


ParadisioBailando (samannimiseltä singleltä, 1995)


HansonMmmbop (levyltä Middle of Nowhere, 1997)


AlexiaUh la la la (levyltä Fan Club, 1997)


DarudeSandstorm (levyltä Before the Storm, 2001)


Seremoniamestari feat. Idän ihme & [Em:el]Chillaa meiä kanssa (levyltä Sana viikonvaihteeksi, 2002. Ilmestynyt samana vuonna myös Kesä-Maxi!-12″-vinyylinä.)


ShakiraWhenever, Wherever (levyltä Laundy Service, 2001)


TiktakHeilutaan (levyltä Ympyrää, 2003)


ChoraleUniviidakko (samannimiseltä singleltä, 2004)


Don Johnson Big BandOne MC, One Delay (levyltä Breaking Daylight, 2003)

Luulitko jo unohtaneesi nämä “hitit”? Niin minäkin. Nyt yritän keksiä, miten saan ne pois päästäni…

Hyvää ja etenkin huoletonta kesän alkua kaikille!

Osoiterakenne Kommentoi

Top n: Erilaisen rakkauden todistajia

toukokuu 30, 2009 at 12:29 ip (musiikki) (, , , , , , , , , , , , , , , )

(Otsikko mukaelma Stam1na-bändin kappaleen nimestä.)

Rakkautta – kuten tiedämme – on perin monenlaista. Homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus alkavat olla jo yleisesti “ymmärrettyjä” rakastamisen muotoja, ja suuret rakkaustarinat aina Tuulen viemästä Titaniciin ovat kaikille tuttuja. Melodramaattinen mies kohtaa naisen ja vaikeuksien kautta he lopulta saavat toisensa -maailma on vienyt populaarikulttuurin kentällä aina paljon, paljon tilaa, sillä jostain syystä ihmiset rakastavat suuria tunteita (liittyisiköhän tämä aiempaan elossa olemisen tuntemiseen?)

Halusin pureutua tässä postauksessa tuohon “vaikeuksien kautta” -osaan vähän tarkemmin. Päätin, että kaikista kulttuurinmuodoista haluan nostaa esille musiikkikappaleita, joissa käsitellään mitä ihmeellisimpiä rakkauden nousukausia ja taantumia. Varautukaatten siis jälleen YouTube-listaukseen! Tästä aiheesta voisi kaivella ainakin 97 kappaletta lisää, mutta tässä nyt pieni otanta asian tiimoilta.

Rakkaus voi olla paitsi ihanaa jee myös…

…toisena naisena olemista

StellaLumottu (levyltä Pelkääjän paikalla, 2006)

…noitaan rakastumista

Mercyful FateMelissa (levyltä Melissa, 1983, tämä live vuodelta 1999)

…pohjalta pelastavaa (ja sinne uudelleen upottavaa?)

SentencedSun Won’t Shine (levyltä Down, 1996)

…oikeaa ja väärää yhtä aikaa

Spiritual FrontLove Through Vaseline (levyltä Armageddon Gigolo, 2006, tämä huonolaatuinen live vuodelta 2008)

…pakkomielteistä

Sielun veljetRakkaudesta (single vuodelta 1987)

…päällä, poissa, päällä, poissa, jatkuu jatkuu hetkinen hetkinen jatkuu jatkuu, liian hyvää ollakseen totta

PMMPIkuinen leikki (levyltä Kuulkaas enot!, 2003)

…liian kuluttavaa

Diary of DreamsTears of Joy (levyltä Nekrolog 43, 2007)

…ennakkoluuloista vapautumista

Nylon BeatRakastuin mä luuseriin (levyltä Nylon Beat, 1996)

Niinhän se on, että jossain kromosomien ristiaallokossa piilee varmasti sukupuolten välinen ymmärrys toisiaan kohtaan, mutta löydetäänkö sitä koskaan, ja jos niin käy, mitä populaarikulttuurista jää jäljelle? Sotapelit?

Osoiterakenne Kommentoi

Miltä se tuntuu, kun on elossa?

toukokuu 28, 2009 at 2:03 ip (Uncategorized) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Olen tässä parin viime päivän aikana pohtinut, miltä käytännössä tuntuu olla elossa. Kovin usein sanotaan, että pitäisi elää jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen ja tarttua hetkeen. Sanovat myös, että there’s a difference between living and being alive. Aina käsketään, että nauttikaa elämästänne, koska se ei kuitenkaan kestä kauaa ja että ei pitäisi jäädä roikkumaan huonoihin ihmissuhteisiin, työpaikkaan tai asuinalueelle, koska elämä on niin lyhyt. Ja sitten, jos ja kun käykin kuppaisesti, niin siihen sanotaan, että sellaista on elämä ja että elämä on laiffii. Syntymisen, valmistumisen, naimisiinmenon ja hautajaisten teemakorteissa puhutaan elämästä matkana ja lahjana, aina pitäisi olla nauttimassa ja rakastamassa elämää ja tuntea elävänsä. En voi olla ainut, jonka mielestä elämä on loppujen lopuksi aika pitkälle samaa arkista ympyrää.

Populaarikulttuuri tulee tässä asiassa hyvin paljon avuksi. Sen tuotteet toki myös ruokkivat nautinnonhakuisuutta ja elämyskeskeisyyttä, mutta palvelevat ainakin kaltaistani eskapistia ja arjesta irtautumisen suurta tarvettani varsin mallikkaasti ja myöskin edullisesti, jos vertaa esimerkiksi valaistumismatkoihin.

Jos käyttää elämästään suuren osan eri populaarikulttuurituotteiden (enkä tuotteista puhumalla tarkoita, että kirjat, elokuvat, tv-sarjat ja musiikki itsessään olisivat [pelkästään] kertakäyttötavaraa tai muovista liiketalouden tarkoitusperiin valjastettua tuotantoa) parissa, voi jollain tavalla unohtua siihen harhakuvitelmaan, että elämän tosiaan kuuluisi olla jatkuvaa seikkailua ja tunteiden äkkisyviä ja liiankin lennokkaita vuorottelua. Viimeksi kun tarkistin, kaikki maailman ihmiset minä mukaan lukien eivät olleet maanis-depressiivisiä. Kuitenkin arkielämää pakoillaan aivan valtavalla vauhdilla ja teknologia kehittyy yhä enemmän palvelemaan meitä jokapäiväiseen oravanpyörään liian herkkiä ihmisiä. 3D-elokuvat, jättimäiset screenit kotioloihin, entistä ehommat pelilaitteet, uudet musiikkiformaatit, tosi-tv:n rumasta ankanpoikasesta joutseneksi -hömpötykset, dvd-soittimet autoissa ja aikuisten äänikirjat – mielikuvitustodellisuus on koko ajan saatavilla. Sinne voi kadota ja siellä oleviin hahmoihin ihastua sekä vihastua. Mutta miten käy tosielämän, jos rakastaa draaman kaarta ja suuttuu, kun Carrie valitsee Mr. Bigin eikä Aidania?

Halusinkin paitsi omaksi myös muiden eskapismiin taipuvaisten tylsiöiden iloksi etsiä populaarikulttuuriviidakosta sellaisia tekeleitä, joissa eletään hetkessä; jotka kertovat, miltä tuntuu olla “oikeasti” (lue: stereotyyppisesti nautinto- ja elämyskeskeisyyden pohjalta määritellysti) elossa. Jos tarkkoja ollaan, populaarikulttuurimaailma ruokkii lähes kaikkia tarpeitamme. Syödä voi television ääressä. Suihkussa voi laulaa ja unissaan nähdä kirjan tapahtumat elokuvana. Helppoa kuin… elämä?

Spontaanien tutkimusten perusteella päädyin siihen, että nämä teokset ovat löytäneet jollain tavalla elämisen perimmäisen merkityksen ja etenkin tunteen elossa olemisesta:

TV

Mullan alla (Six Feet Under, 2001-2005)

Kiteyttää minimalistisella ja laadukkaalla tavalla sen, miltä tuntuu elää arkista elämää. Ihmisillä on kurjaa ja vaikeaa, mutta onnen hetket ovat kauniita ja kuulaita ja saavat katsojankin pyörimään sukissaan. Surut puolestaan ovat vaikeita ja rankkoja ja ahdistavat heitä, jotka myötäelävät Fisherin perheen edesottamuksia sarjaa seuratessaan. Ihmisten mielet järkkyvät ja kuolema on läsnä. Elämä on koko ajan veitsenterällä ja ihmisten taivallus päättyy mitä omituisimmilla tavoilla mitä omituisimpina hetkinä. Juuri tämä kaiken romahtamisen tiedostaminen saa jollain tavalla aikaan tunteen siitä, että elämä on ihan oikeasti tässä ja nyt – seuraavana hetkenä en välttämättä ole tässä, mutta juuri nyt olen, kaikkine katkeruuksineni ja surkeuksineni päivineen.

ELOKUVAT

Vuosi nuoruudestani (Girl, interrupted, 1999)

Susanna Kaysenin omaelämäkertaan pohjautuva elokuva mielisairaalaan 60-luvulla joutuvasta Susanna-tytöstä itkettää. Se itkettää koko ajan. Jo alun “oletko koskaan ajatellut” -selostus herkistää. Elokuva nostattaa esiin paljon sellaisia tuntemuksia, joita ei välttämättä osaa ajatella ilman provosointia. Susanna tekee paljon hyviä havaintoja elämisestä ja elämisen ytimestä. Hänen sosiopaattiystävänsä Lisa puolestaan näyttää, miten turhaa kaikki on loppujen lopulta, jos ei itse suostu tekemään elämästään mitään ja jää lillumaan keskinkertaisuuden tyhjiöön. Kun näin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa, olin muistaakseni 14-vuotias, ja voi sitä itkun määrää etenkin elokuvan jälkeen. Katsoimme tämän yhdessä ystäväni kanssa ja kun lopputekstit pamahtivat ruutuun, huutoitkimme varmaan vartin putkeen. En sanoisi, että olemme mitenkään erityisen kajahtaneita, kunhan vain liikutuimme. Ja sinä hetkenä ainakin itse koin olevani erittäin elossa. Suosittelen kaikille puhdistavaa itkua!

Natural Born Killers (1994)

Mickeyn ja Malloryn sairaan kaunis maailma ja elokuvan sairaan upea dialogi ja sopivasti käytetyt erikoisefektit kertovat myös jotain hyvin oleellista siitä, mikä maailmassa mättää ja mikä siinä on hyvin. Elokuva sai ainakin minut ihailemaan tätä sarjamurhaajapariskuntaa ja pitämään heidän rakkauttaan jollain tavalla kaikista maailman rakkaustarinoista aidoimpana ja romanttisimpana, vaikka he intohimonsa keskellä myös riitelivät ja vähättelivät toisiaan rankasti. Kaaosmainen ympäristö ja leffan miljöö eivät oletettavasti voisi olla mahdollisia ihan tuossa mittakaavassa, mutta ehkä juuri se on tämän leffan ydin: Voimakkaita kohtauksia voi ihastella ja lähestulkoon palvoa, koska se on turvallista. Itseään ei tarvitse pitää surkimuksena sen takia, että ei tuomitse elokuvan murhia, vaan sen takia, että katsoo tätä leffaa useasti sen sijaan, että on spinningissä parhaiden tyttökavereidensa kanssa tai treffeillä ihmisen kanssa, jonka kanssa tulisi seurustelemaan vain, koska ei halua olla yksin. Mickeyn ja Malloryn välinen rakkaus ja heidän yhdessä tekemänsä asiat ovat minulle jo pitkään olleet täysillä elämisen määritelmälistassa korkealla sijalla. Enkä tarkoita, että ihailen ihmisten murhaamista ja sekasorron levittämistä, tämä on paljon kuvainnollisempaa.

KIRJAT

Sarah Dunn: Suuri rakkaus (The Big Love, suomennos Tammi 2005)

Suloisen tunteellinen kirja rakastumisesta, rakastamisesta ja näiden vaikeudesta. Tätä kirjaa lukiessani muistan hymyilleeni valtavasti, ja silti perusvire on haikea ja surullinenkin. Elämisen ilo/suru voi olla myös maltillista ja sievää. Mainitsemisen arvoista on tämän kirjan kohdalla myös se, että suomennos on erittäin laadukas ja sitä huomaa lähes makustelevansa. Suomennos on Turun yliopiston suomennosseminaarin käsialaa Hilkka Pekkasen johdolla.

Nick Hornby: Alas on pitkä matka (A Long Way Down, suomennos WSOY 2006)

Laittaa väkisinkin miettimään elämistä, kun kirjassa neljä henkilöä kohtaavat samalla katolla kaikilla aikeenaan hypätä sieltä alas. Hornbyn kieli on täynnä ironiaa, ja tarina avaa monia näkökulmia elämiseen, elämän merkillisyyteen sekä kuolemiseen ja siihen, onko siinäkään mitään järkeä.

Louis Sachar: Paahde (Holes, suomennos Otava 2003)

Tätä lukiessa kirjaimellisesti hikoilin ja kauhistelin ja ihastelin tarinan kulkua. Luin kirjan yhdeltä istumalta ja sen jälkeen päässä vain surisivat kaikki ne ajatukset, kaikki ne tunteet ja kaikki ne kokemukset, joista kirja puhui. Nuortenkirja toiminnee myös vanhemien kohdalla. Yksi selkeä merkki siitä, että on elossa: janottaa ihan vietävästi. Sen tämä kirja kohdallani teki.

MUSIIKKI


PMMP: Matkalaulu (erityisesti c-osa) (levyltä Kovemmat kädet, 2005)

Ei vaan voi olla noin hyvin kaikkea kiteyttävää c-osaa! Muutenkin tämän arkisen mahtipontisuuden edessä voi vain nyökätä ponnekkaasti ja todeta, että aivan kyllä, festarimatkoilla sitä tuntee tosiaan olevansa elossa: joka paikkaan sattuu, jatkuvasti tulee vastaan uusia upeita ihmisiä, yöllä ollaan hypotermian partaalla ja aamulla lähes lämpöhalvauksessa ja kyllä, kaiken taustalla soi musiikki, joka liikuttaa paitsi mieltä, myös kehoa. Yhtään ei ehdi kaikelta hössötykseltä nukkua ja syöminenkin on vähän siinä ja siinä, ja loppujen lopuksi reissulta vihdoin kotiuduttuaan on niin rikkipoikki, että ei jaksa edes nukkua. Se on elämää ja se näkyy myös tämän biisin tunnelmassa. Kuten voitte aistia, odotan tosiaan festareita erittäin innolla…


PMMP – Kuvia (levyltä Veden varaan, 2009)

Tässä biisissäkin tunnelma on aivan käsittämätön, tämä todellakin tuntuu ytimissä asti. Jos ei tunnu, kannattaa lähteä itsetutkiskelun polulle. Tai sitten allekirjoittaneen pitäisi vähän rauhoittua näiden fiilistelyjen suhteen.


Sia – Breathe Me (löytyy ainakin Mullan alla -levyn Everything Ends -soundtrackilta, 2005)

Tässä kappaleessa kiteytyy mielestäni elämän hauraus ja haikeus. Sian äänen värinä ja käheys tekevät biisin tunnelmasta intiimin ja herkän ja tuntuu, että juuri tätä kappaletta kuunnellessa tajuaa, miten paljon välittää läheisistään ja kuinka paljon heitä tarvitsee. Ellei sitten ole misantrooppinihilisti, mikä sekin käy. Silloin tämä kappale paljastaa jotain olennaista siitä, miten riippuvaisia me nössöt olemme toisistamme.


Stella – Häävalssi (levyltä Pelkääjän paikalla, 2006)

Jos tämä kappale soitettaisiin omissa häissäni, en varmaan kestäisi sen hetken kauneutta. Miten tunteellista! Miten… herkkää! Miten ihanaa! Ääwääwäää! Elämä olisi juuri siinä katseessa, jolla minä ja aviomieheni katsoisimme toisiamme tämän kappaleen aikana.

Mitkä populaarikulttuurituotteet ovat saaneet Sinut tuntemaan olevasi elossa, tai mitkä poptuotteet ovat mielestäsi osanneet parhaiten kiteyttää elämisen ja elossa olemisen välillä olevan häilyvän rajan?

Osoiterakenne 2 kommenttia

Top n: PMMP:n lyriikka

syyskuu 22, 2008 at 1:28 ap (lyriikka, musiikki) (, , , , , , , , , , , , )

Vaikka kuuntelenkin suurimmaksi osaksi metallimusiikkia, olen aina pitänyt – ja ihan julkisesti – PMMP:stä. Juuri niistä Paulan ja Miran Molemmista Puolista, joista koko Suomi on tuntunut kohkaavan vähintään kesän 2003 Rusketusraidat-renkutuksen ajan. Pidän myös Sjöroosin Jorista, joka tyttöjen ja bändin poikien taustalla velhoilee tuottajan roolissa. Pidän PMMP:n keikoista, joita olen todistanut noin kuudesti tähän mennessä, ja pidän siitä, että tyttöjen imago on vahva ja sielukas, ja silti niin ihanan kapinoiva ja ilkeä. Ja ne sanoitukset… Ihanaa, että on vielä kunnianhimoisia muusikoita, jotka eivät tyydy sanoituksissaan keskinkertaisuuteen ja onnistuvat välttämään pahimmat kliseet tässä niin vaikeassa kulttuurin alalajissa.

Monille PMMP on lähinnä yhtä kuin radiosoitossa kahden kerran jälkeen puhki kuluneet hittisinglet sekä viimeisen päälle poseeratut promokuvat Suosikin kannessa ja ties missä, mutta minulle ja monille kaltaisilleni PMMP on yhtye, joka hämmentää ja viehättää jollain kummallisella tavalla. Älkääkä nyt, kiltit, estäkö minua kohkaamasta sanomalla, että PMMP:n viehätys perustuu varmasti pitkälti tarttuviin kappaleisiin, astetta mietitympiin sanoituksiin, hyvään tuotantoon sekä niihin kirosananomaisiin imagoseikkoihin. Vaikka niin olisikin, niin… Olkoon! Mitä sitten!

PMMP on ennen kaikkea yhtye, joka herättää vahvoja mielipiteitä. Sitä joko rakastetaan tai vihataan, tai siihen muodostetaan viha-rakkaussuhde. Vaikeita ovat nämä asiat, kyllä. Itse tunnustan, että on aikoja, jolloin PMMP ei vain toimi. Aina ei kykene olemaan riehakas ja vahva, ja silloin PMMP tekisi mieli irtisanoa tai ainakin lomauttaa pysyvästi, mutta silti siitä ei koskaan pääse eroon. Levyt ovat niin raikkaita ja kiinnostavia, vaikka sitten viiden kuukauden totaalisen lakon jälkeen kuultuna. Ja kyllä, vaikka sanoituksissa viljelisi miten paljon kuolemaa ja hajanaisuutta tahansa, on niiden pohjavire mielestäni aina kuitenkin suhteellisen vahva ja selviytyvä.

Koska henkilökohtaisesti inhoan Henkilökohtaisesti-kappaletta lähes yhtä paljon kuin Rusketusraitoja, ajattelin tässä postauksessa tuoda ilmoille niitä oikeasti kuulemisen arvoisia kappaleita sekä etenkin lukemisen arvoista lyriikkaa, jota tältä yhtyeeltä on ilmestynyt jo kolmen oman levyn sekä yhden lastenlaululevyn verran. Puuhevonen-levyä en tosin ole suostunut hankkimaan, sillä muistan tunteeni tiettyjä lastenlauluja kohtaan, ja on syitä, miksi ne tunteet kuuluvat nimenomaan lapsuuteen yhdessä näiden kappaleiden kanssa. En ole vielä siinä iässä, että voisin järkevästi tuntea nostalgiaa kyseisiä kappaleita kohtaan, tällä hetkellä vain loukkaantuisin minulle tärkeiden kappaleiden uudelleenversioinneista. Mutta jotta en jäisi tähän jaarittelemaan loppuvuodeksi epäoleellisuuksia, tässä niitä ihania sanoituksia/lyriikanpätkiä niistä ihanista kappaleista. Bongatkaa kappaleet musiikkimuodossaan jostain muualta. PMMP:n kotisivut (vink vink). Voimakkain tunne-elämys kun syntyy sanoitusten ja sävelten yhdessä muodostamasta kokonaisuudesta. Ainakin meilläpäin.

SUOSIKKI NRO n: Kesä -95 (levyltä Kuulkaas enot!, 2003)

Sinä panet aina silmät kii
Mä pidän auki ne
kun tahdon nähdä kaiken
Koko ajan vaan odotan
et tapahtuis jotain
Sun otteesi irtoaa
Oon kiinni ja irrallaan

Oma tulkintani: Ihana kuvaus burn outista, riippumattomuudesta, vapaudesta ja/tai elämysjanoisuudesta.

SUOSIKKI NRO n: Kovemmat kädet (levyltä Kovemmat kädet, 2005)

Kirottu syyllinen
joku kasvoton ihminen
Kuka se teistä on
Ja kenen käsi on tahraton

minne käynkin maailmassa
sinä olet hoitamassa

Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen kajonneet
ja tänään sulaneet lumet
ne pohjalta ojan pojan ovat paljastaneet

Oma tulkintani: Viimeinen rivi. Viimeinen rivi. Viimeinen rivi.

SUOSIKKI NRO n: Poika (Kuulkaas enot!)

Ei ole huolta, ei pimeää
Maan paine uupuu ja häviää
Niin suuri onni!
Ja satuun jää sylissään meriheinää.

Oma tulkintani: Kauneimpia kuolemakuvauksia pitkiin aikoihin!

SUOSIKKI NRO n: Isin pikku tyttö (Kuulkaas enot!)

Päiväkodis piti aina
olla prinsessa
Mieluummin kun oisin ollut
massamurhaaja
9-10-9-10-9-10-9-10
Kato, mulla todistus
on priimatavaraa
Saas nähdä
mihin korkeekouluun lähden hakemaan
OIKIS-LÄÄKIS-OIKIS-LÄÄKIS
OIKIS-LÄÄKIS
Jos kuljen käsi pystyssä
niin se on vahinko
Oon viitannut liikaa
mun kädessä on kuolio
Kato, mulla todistus
on priimatavaraa
Ehkä lähden opiskeleen
PSYKOLOGIAA
Kun opin puhumaan, sanoin:
“En haluu sisaruksia”

Oma tulkintani: Täydellistä.

SUOSIKKI NRO n: Matkalaulu (Kovemmat kädet)

Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen
mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista
eikä tahdokaan

Oma tulkintani: Tätä on hetkessä eläminen, tätä se on.

SUOSIKKI NRO n: Matoja (Kovemmat kädet)

Sanot, että minussa on sisällä
satojen ihmisten mennyt elämä
elävä kuollut ja kuollut elävä
Elämä, on, minussa on elämä
Vika on tietenkin aina minussa
minulla ei ole lainkaan tapoja
nahan alla kihisee vain rumia
torakanalkuja, käärmeenmunia
matoja ja piruja ja matoja

Liekki suutelee jalkapohjaa
sitä palvelen, se mua ohjaa
täysillä eteenpäin
Silloin kun tuli selkää nuolee
niin on juostava, muuten kuolee
Jonnekin taakse jäät, sinne sä taakse jäät

Oma tulkintani: Ok, Isin pikku tyttö ei ole täydellistä nähnytkään, tässä nimittäin jotain vielä täydellisempää, ja täydellistä täydellisempäähän ei voi olla.

SUOSIKKI NRO n: Olkaa yksin ja juoskaa karkuun (Kovemmat kädet)

Epäiletkö milloinkaan
että et jaksaisikaan niellä enempää
Naruasi toivot köydeksi
ja pettymykset riittää, riittää

Oma tulkintani: Kyllä. Ja ei, en ole erityisen surullinen ihminen, vaikka pidänkin tämäntyylisistä kappaleista ja tämänkaltaisista sanoituksista. Olen itse asiassa aikamoinen optimisti (kuka idiootti valvoo tähän aikaan, jos aamulla pitää olla pirteä?)

SUOSIKKI NRO n: Salla tahtoo siivet (Kovemmat kädet)

Kai ehjin siivin
me vielä joskus liidetään
Alhaalla jossain nukkuu kaikki muut
Kukaan ei löydä
pimeyteen meidät merkitään
Saa salaisuuden sysimetsän puut

Oma tulkintani: Kappaleen tunnelma kylmää mieltä kaikella lämmöllään. Miten lastenkin suosima pop-yhtye voikaan tehdä näin ihanan kipeitä sanoituksia? Mahtavaa, tap tap.

SUOSIKKI NRO n: Kiitos (levyltä Leskiäidin tyttäret, 2006)

Monta kertaa näin käy:
kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.

Oma tulkintani: Voi tätä surkuhupaisaa eloa.

SUOSIKKI NRO n: Kesäkaverit (Leskiäidin tyttäret)

–tällaista on ehkä olla nuori:
kerrankin unohtaa kaikki se vakava,
mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Oma tulkintani: !!!

SUOSIKKI NRO n: Taiteilia (Leskiäidin tyttäret)

Olet työstänyt matskua,
sitä muistatkin mainostaa.
Onko baskeri kallellaan, mitä, mitä?
Inspiraation lähteenä tietty Brecht
ja sit Nietszcheä,
herran jestas oot tärkeä.

Melkein oma tulkintani: Ihminen on eläimistä julmin. Aahhahaha.

SUOSIKKI NRO n: Tässä elämä on (Leskiäidin tyttäret)

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin. –

Oma tulkintani: Niinpä.

SUOSIKKI NRO n: Kohkausrock (Leskiäidin tyttäret)

Koskaan ei enää tätäkään päivää
kahlata läpi uudestaan,
mutta se häly jää soimaan:
kaikuu, meteli kumisee, raikuu,
ja korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu.
Hän saa vain siinä tapauksessa soittaa,
jos joku tomumajan jättää,
ja tänään puhelin soi.

Oma tulkintani: Tää karuselli on vähän hurja. Alkaa pyörryttää.

SUOSIKKI NRO n: Leskiäidin tyttäret (Leskiäidin tyttäret)

Häviäisin sittenkin, jos nyt luovuttaisin -
tämän kaiken loppuun vien,
ja se olkoon lohtuni viimeinen.

Oma tulkintani: Jep, kaikesta huolimatta. :)

Joko iski ähky? Ei se mitään, niin minullekin, mutta tämän yön pyhitän silti PMMP:lle.

Osoiterakenne 2 kommenttia

Elämällisteknisiä asioita

heinäkuu 8, 2008 at 11:25 ap (musiikki, yleiset) (, , , , , , , , , , )

Kävipä niin, että satuin tässä muutamana päivänä puuhastelemaan monia elämällisteknisiä asioita bloggaamisen kustannuksella. Oikeastaan suurin syy on toki se, että epäelämällisteknilliset laitteistoni kokivat muodonmuutoksia ja muuta hauskaa. Nyt olen niin sanotusti taas täällä. Tässäpä sen kunniaksi hieman puuhastelujeni soundtrackia.

Näiden muutamien päivien aikana olen…

…lenkkeillyt

Arch EnemyNemesis (levyltä Doomsday Machine, 2005)

…taistellut tietokoneiden kanssa

PMMPMatoja (levyltä Kovemmat kädet, 2005, tämä liveversio Ylex Popista 2006)

…siivonnut ja tiskannut

DarkthroneF.O.A.D. (samannimiseltä levyltä vuodelta 2006)

…pohtinut syntyjä syviä

Marilyn MansonThe Nobodies levyltä Holy Wood (In the Shadows of the Valley of Death, 2000. Tämän akustisen version taustoista ei tietoa.

…ja syvempiä

PrimordialCoffin Ships (levyltä The Gathering Wilderness, 2005)

…särkenyt sydämeni (no, en oikeasti, mutta se sopii draaman kaareen)

Britney SpearsEverytime (levyltä In the Zone, 2003)

sekä ostanut kengät

Nancy SinatraThese Boots Are Made for Walking (samannimiseltä singleltä vuodelta 1966)

Hyvää alkanutta viikkoa!

Osoiterakenne Kommentoi

Liikaa valvoneen mielen herkkiä hetkiä, olkaatten hyvät

kesäkuu 23, 2008 at 1:35 ap (musiikki, tapahtumat, yleiset) (, , , , , , , , , , , , , )

Nummirockin viimeinen päivä käynnistyi kohdallani jo toiseksi viimeisenä päivänä (josta lisää tulevassa raportissa ko. tapahtumasta). Mukaan mahtui toki pari puolen tunnin lievähköä nuokkumishetkeäkin, mutta ei niistä sen enempää. Haluan nimittäin jakaa kanssanne kappaleet, jotka soivat päässäni henkilökohtaisen univajeensietokykyni (joka on loppujen lopuksi melko maltillinen) lähestyessä äärirajojaan. Valvoessa mieleen iskeytyivät seuraavat kappaleet suunnilleen seuraavina valvomistunteina:

Valvomista takana 20 h:

Paula KoivuniemiKun kuuntelen Tomppaa (samannimiseltä levyltä, 1999; tämä liveversio vuodelta 2006)

Valvomista takana 25 h:

PMMPJoku raja (levyltä Leskiäidin tyttäret, 2006)

Valvomista takana 28 h:

MysticumIn Your Grave (levyltä In the Streams of Inferno, 1996)

Valvomista takana 30 h:

ManowarHeart of Steel (levyltä Kings of Metal, 1988)

Valvomista takana 32 h:

Danny Cavanagh (Anatheman kitaristi, laulaja ja kosketinsoittaja) – Wasted Years (Iron Maiden -cover, alkuperäinen kappale Iron Maidenin levyltä Somewhere in Time, 1986; tämä liveversio tammikuulta 2008)

Kuten saatoittekin jo päätellä, kirjoitan sen Nummirock-raportin vasta, kun olen nukkunut kunnon unet. Silloin ajatuskin kulkee ehkä paremmin. ;) Sitä ennen siis tiedossa lähinnä spontaaneja seikkailuja epämääräisten päähänpistojen maailmassa.

Osoiterakenne Kommentoi

Top n: Kesäbiisit eri tilanteisiin

kesäkuu 13, 2008 at 4:47 ip (musiikki) (, , , , , , , , , , , , , )

Kesäisin tykkään toisinaan, erityisesti huolettomina päivinä, kuunnella kappaleita, jotka käsittelevät kivoja juttuja, ovat yleisfiilikseltään huolettomia (vaikka sisältäisivätkin jopa jonkun ajatuksen) sekä liikkuvat usein duuriasteikolla ja joita on ennen kaikkea kiva kuunnella vaikkapa kynsiä lakatessa tai rannalla lojuessa.

En kuuntele radiota oikeastaan lainkaan, joten minulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä biisejä radiot tuputtavat kuuntelijoille kesähitteinä, enkä niitä aiokaan tässä pohtia. Luettelemani kappaleet olen kaivanut oman päänsisäisen radioni aikaansaamalta soittolistalta. Tässä osa suosikeistani:

Terassille; ison porukan, jossa kaikki eivät tunne toisiaan, illanviettoon; kaupunkifestareille:

PMMP:n Kesäkaverit (levyltä Leskiäidin tyttäret, 2006)

Festareille:

Saxonin And the Bands Played On (levyltä Denim And Leather, 1981)

Epämääräisiin yöpohdiskeluihin:

Sopor Aeternus -bändin We Have A Dog to Exercise (levyltä La Chambre d’Echo – Where the Dead Birds Sing, 2004)

Sadepäiviin, ja etenkin niihin hetkiin, kun on kastunut kaatosateessa tai juossut koko päivän hoitamassa käytännön asioita, jotka eivät ole hoituneet kaikkien paikkojen ollessa auki kesäaukioloaikojen mukaan, eli kiinni:

Bon Jovin It’s My Life (levyltä Crush, 2000) akustisena versiona

Jälleen öisiin (ihmissuhde?)pohdiskeluihin, mahdollisesti myös festareille hoilotettavaksi (tietenkin leirintäalueella jonkun säestäessä menoa mukanaan raahaamalla epävireisellä Landolalla); humalan johdattamiin “vitsi tää on ihan mun elämästä” -hetkiin:

HIMin Gone With the Sin (levyltä Razorblade Romance, 1999)

Reissuun (muistakaa nopeusrajoitukset):

Manowarin Wheels of Fire (levyltä Kings of Metal, 1988)

Urheiluun:

KISSin vokalisti Paul Stanleyn Live to Win (herran samannimiseltä soolodebyytiltä, 2006)

Lista karkaa taas käsistä, joten lopettelenpa tähän.

Osoiterakenne Kommentoi