Aaliyah kuoli lentoturmassa vuonna 2001 + muita vastauksia hakukoneen kautta blogiini päätyneille
Koska WordPress.com on niin hyvä bloggauspalvelu, näyttää se kaikenlaisia koukuttavia tilastoja blogistanian ihmemaailmasta omaan blogiini tietenkin keskittyen. Näiden statistiikkalistojen seasta näen myös, millaisten Google-hakusanojen takaa ihmiset ovat löytäneet blogiini. Olen nyt niin monta kertaa harmitellut, etteivät ihmiset mitä ilmeisemmin ole löytäneet vastausta joihinkin tarkkoihin kysymyksiinsä, että päätin helpottaa “omantunnontuskiani” (jos hitusen liioitellaan…) ja selvitellä vastauksia hakusanoihinne. Vaikka jouduinkin spekuloimaan ihmisten ajatusten kulkua tätä postausta kootessani, toivon, että näistä on jotain hyötyä edes jollekin. :)
HAKUSANA 1:
“laulajatar, lentoturma 2006″
Ettei hakija sattunut tarkoittamaan Aaliyahia? Kyseinen 22-vuotias r’n'b-tähti ja aloitteleva näyttelijä menehtyi yhdessä kahdeksan muun henkilön kanssa lentoturmassa vuonna 2001, kun kuvausryhmä matkusti liian raskaasti pakatulla pienoislentokoneella, jota ohjannut henkilö oli huumeiden vaikutuksen alaisena. Aaliyahin “tärkeimmäksi” näyttelijäntyöksi jäi Akashan rooli Anne Ricen kirjaan perustuneessa Kadotettujen kuningatar -elokuvassa (2002). Leffaa tähditti myös muun muassa Stuart Townsend, ja sen soundtrackista vastasi Korn-yhtyeen Jonathan Davis. Ps. Täytyy sanoa, että kyseinen leffa on naurettavan surkea. Yliyritystä, yliyritystä. Stuart Townsend on tosin ihanan kalpea ja rokkikohtaukset ovat sinällään ihan kivoja (eli aika huonoja), mutta leffa on vain niin… kökkelö.
Tässä Aaliyahin Rock the Boat -musiikkivideo, jonka kuvauksiin lentoturmakin liittyi. Kappale löytyy vuonna 2001 julkaistulta levyltä nimeltä Aaliyah:
HAKUSANA 2:
“house of rock bret jes poison“
Rokkarille morsian -sarjan englanninkielinen nimi oli Rock of Love, House of Rock oli puolestaan brittiläinen satiirinen animaatiosarja edesmenneistä rokkareista. Jos hakija mietti, onko Rokkarille morsian -sarjan rokkari Bret Michaels (Poison-yhtyeestä) vielä yhdessä sarjan voittaneen Jesin kanssa, vastaus on, että ei. Jesillä ei kuulemma ollut tarpeeksi tunteita Bretiä kohtaan. Sarjasta nähdään Suomessa vielä tulevana sunnuntaina reunion-jakso, jossa Bret ja naikkoset käyvät läpi sarjan kulkua talk show -hengessä. Sarjasta ollaan pykätty myös toinen tuotantokausi, ja ilmeisesti vielä kolmattakin ainakin suunnitellaan kovasti. Nämä tiedot kertonevat omaa kieltään löytyneistä tyttöystävistä.
Pieneksi triviatiedoksi, jonka bongasin sarjaa käsitteleestä Wikipedia-artikkelista (HUOM! SPOILEREITA!), voisin mainita, että Rokkarille morsian -sarjan kuvauspaikkana toiminutta taloa on aiemmin käytetty America’s Next Top Model (Huippumalli haussa) -sarjan viidennen tuotantokauden kulisseina.
Lue lisää Rokkarille morsian -sarjasta täältä. HUOM! SPOILEREITA!
Lue lisää House of Rock -animaatiosarjasta täältä.
House of Rock on myös rokkibaari Kouvolassa.
HAKUSANA 3:
“suomennos [kappaleen nimi]“
Kovasti ihmiset tuntuvat etsivän suomennoksia erinäisiin kappaleisiin. Koska olen itse ihan hirmuisen innostunut sekä suomen että englannin kielistä, ajattelin, että voisin suomennella iloksenne joitain kappaleita joskus, sillä se on oikeasti aika hauskaa hommaa (olenko omituinen?) ja lisäksi kartuttaa mukavasti sanavarastoa molempien kielten kohdalla, sillä jotkut ilmaukset suomentuvat sanatarkkoina niiiin tyhmiksi, että jonkinlaisiin toimenpiteisiin on päädyttävä. Saattaa siis olla, että kokoan tänne jossain vaiheessa suomentamiani kappaleita. :)
HAKUSANA 4:
“riitasointuja-sarjan tunnari”
Tätä on etsitty monesti, myös kakkosjakson laulukohtausten kappaleita on haettu. Yritin eräs päivä tutkia ja tonkia niitä intterwebsien ihmemaasta, mutta täytyy sanoa, että se oli äärimmäisen vaikeaa (itse asiassa kyseinen toimenpide vei aikaa niin paljon, että jouduin jättämään homman kesken yöunien puskiessa päälle.) En siis löytänyt mitään tietoa sarjan teemabiisistä sen enempää kuin itse sarjassa soineista kappaleistakaan, vaikka kuinka selailin läpi Wikipediat, Googlet ja IMDb:t.
Suosittelenkin ihmisille, jotka haluavat tunnistaa kappaleita, seuraavanlaista toimintaa: Kun bongaatte jonkun kivan kappaleen, yrittäkää painaa siitä sanoituksia, tai ainakin niiden osia, mieleenne. Google kyllä tunnistaa suhteellisen helposti hakemanne, jos laitatte hakusanaksi vaikkapa pätkän “i am social butterfly lyrics“. Silloin eteenne pälkähtää vaihtoehtoja, joista voitte bongata vaikkapa juuri tuon Kim Heroldin tänä vuonna julkaistun Social Butterfly -sinkun, joka muuten on edelleen yhtä ärsyttävä:
Sanoituksia hakiessa kannattaa aina ensin koittaa laittaa perään englanninkielistä lyrics-sanaa suomiväännösten, kuten “sanoitus”, “sanat”, “lyriikat” sijasta, etenkin englanninkielisten kappaleiden kohdalla.
Hyviä lyriikkasivustoja ovat mielestäni esimerkiksi suomenkielinen Lirama sekä metallisanoituksia kokoava DarkLyrics.
HAKUSANA 5:
“[sarjan/leffan nimi], juonipaljastuksia”
Ensinnäkin kannan jälleen korteni kekoon asian tiimoilta ja sanon, että en ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tietää suosikkisarjojensa (tai muidenkaan) tulevia tapahtumia etukäteen – sehän vie pohjan sarjojen, ja etenkin leffojen, seuraamiselta, jos tietää jo etukäteen, että nuo menevät kohta panemaan ja sitten tuo nainen jättää tuon miehen tuon uuden komean miessivuosahahmon vuoksi, vai olenko ymmärtänyt jotain ihan väärin? Taidan kuulua niihin ihmisiin, jotka vahtaavat suosikkisarjojaan vähän turhankin intensiivisesti ja “tosissaan”… Mutta noh, asiaan.
Juonipaljastuksia englanninkielisten sarjojen/leffojen osalta kannattaa etsiä esimerkiksi IMDb:stä, niiden virallisilta sivuilta tahi erilaisilta fanisivuilta. Googlea kannattaa myös hyödyntää syöttämällä hakukenttään sarjan englanninkielisen nimen lisäksi myös esimerkiksi seuraavia sanoja “plot“, “screenplay“, “series“, “spoilers“. Näihin tosin vaaditaan yleensä myös, että lukija kykenee lukemaan ja ymmärtämään engelskaa.
Kaikille spoilaamisesta kiinnostuneille voisin suositella Threadless.comin Spoilt-paitaa, jonka hurmaava etumus aiheuttanee varmasti monenlaisia reaktioita tietyissä ihmisissä. Paino sanalla voisin, sillä paita on tällä hetkellä loppuunmyyty. Linkin takaa pääsee kuitenkin tutkimaan paitsi paidan painatusta, myös niitä satoja muita loistavia printtejä, joita kyseinen jenkkipulju myy dollarin kurssia huomioon ottamattakin varsin edukkaasti. Shopatkaa ja laittakaa Suomessa satamaan jatkuvasti enemmän (tämän piti olla viittaus lentokonerahtaamiseen, mutta se taisi ontua melko paljon).
Ps. Päivän kappale:
Manowar – Warriors of the World United (levyltä Warriors of the World, 2002)
Tärkeitä miksi-kysymyksiä!
Joskus jonkin sortin viihde”uutisia” tulee selattua, vaikka niiden tärkeys ja informaatioarvo lähentelevätkin sukkahien aromien analysoinnin vastaavia tasoja. Usein nämä uutiset tuntuvat toistavan itseään, ja olenkin miettinyt muutaman kerran “miksi?” Ajattelin listata nämä minua askarruttaneet kysymykset ihan yhdeksi listaksi tänne, esimerkiksi sen varalta, että joltakulta löytyisi vastauksia. Tässä siis (vahvasti kärjistettynä, yleistettynä ja dramatisoituna):
- Miksi miljonäärijulkkikset eivät juuri koskaan ota avioehtoa? Paul McCartney joutui maksamaan Heather Millsille ihan helvetisti rahaa (23,7 miljoonaa puntaa, eli päälle kolmekymmentä miljoonaa euroa)
- Miksi julkkikset tatuoivat rakkaansa nimen ihoonsa ja vieläpä melko lyhyen ajan jälkeen suhteen alkamisesta? Viimeksi näin taisi tehdä Keith Urban, näyttelijä Nicole Kidmanin mielitietty.
- Miksi julkkikset ottavat Botoxia huuliinsa? Onko “muhkeahuulisuus” oikeasti niin tärkeää, että sen vuoksi pilataan ulkonäkö joskus kokonaan?
- Miksi 27-vuotiaina kuolleista muusikoista ja näyttelijöistä tulee lähestulkoon uskonnollisia ikoneja?
- Miksi Bruce Springsteen on vieläkin pinnalla?
- Miten Amy Winehouse on vieläkin elossa?
- Miksi julkisuudenhenkilöt menevät niin mielellään Afrikkaan poseeraamaan köyhien ja nälkään kuolevien lasten viereen ja seuraavalla viikolla ostavat kymmenen miljoonan dollarin talon Hollywoodista?
- Miksi Jussi69 sheivaa genitaalialueensa ja pitää vielä ihan liian matalavyötäröisiä nahkapöksyjä? Samaan syssyyn voisi kysyä, miksi Jyrki69 laulaa matalammalta kuin miten hänen olisi äänelleen sopivasti luonnollisinta?
- Miksi 7 päivää -lehti laittaa sivuilleen kuvia julkkisten roskisten sisällöistä? Kiinnostaako jotakuta oikeasti, mitä kuukautissuojamerkkiä Jennifer Aniston käyttää?
- Miksi ihmiset oikeasti hakeutuvat Big Brotheriin? Onko olemassa mahdollisia muita, kenties syvempiä syitä, kuin raha ja/tai julkisuus?
- Miten Coldplay voi kenenkään mielestä olla hyvä livebändi, kun ainakin keikkatallenteilla bändi on näyttäytynyt yhtä eläväisenä kuin tylsistynyt kirjolohiparvi? Ja miksi Chris Martin esiintyy niin… höhlästi?
- Miksi suomalaisten raskasrockbändien pitää ympätä dvd-julkaisuilleen kännisekoilumateriaalia? Ei sillä, etteikö sellainen voisi olla viihdyttävääkin katseltavaa, mutta toisaalta meininki on usein niin pöljää, että katsojaakin nolottaa. Mikä on se pointti?
- Miksi nuoriin vetoavista kirjailijoista (muistakin kuin J.K. Rowlingista) ei ole juuri koskaan henkilöhaastatteluja oikeastaan missään nuorten suosimassa lehdessä? Vai eikö nuoria kiinnosta mitkään muut kirjat Pottereiden lisäksi? Voi ei, se olisi aika surullista.
- Miksi Slayer käy Suomessa ilmeisesti kaksi-kolme kertaa joka vuosi? Tänä vuonna he ovat vielä eksymässä Pohjolaan Unholy Alliance 2008 -kiertueensa kanssa yhdessä Triviumin, Mastodonin ja Amon Amarthin kanssa. Sitä ennen tämä varsin (ainakin 80-luvulla) mainio bändi kävi ilonamme ja riemunamme heinäkuun Tuska-festareilla. En itse asiassa kykene muistamaan, oliko näiden pieksijöiden Tuskaa edeltänyt Suomen-keikka tämän vuoden puolella… Eikä Googlekaan auttanut, sniif.
Mutta ennen kaikkea:
- MIKSI KETÄÄN KIINNOSTAA MIETTIÄ TÄLLAISIA?!
E-Type – Life (levyltä Euro IV Ever, 2001)
Haluatko julkkikseksi? Mieti vielä hetki…
Jälleen kerran tänä syksynä kansakuntamme saa digivastaanottimiinsa pällisteltäväksi ihmisiä, jotka tunkevat itsensä valokeilaan valokeilan vuoksi kuvitellen, että se on hienoa ja siistiä. Harva tullee ajatelleeksi, että valot häikäisevät ja että niiden hehku saattaa jopa sytyttää hiukset palamaan (opin tämän Rokkarille morsian -sarjasta). Jos julkisuuteen kiilaa Idolsista, voi olla kova paikka, kun joutuukin sitten oikeasti tekemään aivan hitosti töitä. Puolivalmis levy pukataan markkinoille pikkuteinien ostettavaksi ja keikkoja pukkaa Puhdas Elämä Lapselle -konserttiin ja muihin massatapahtumiin. Yöunet jäävät vähäisiksi, selkääntaputtelijoita riittää, mutta “uskottavat musiikkipiirit” eivät ota vakavasti, jokaista sanaansa joutuu pohtimaan ihan eri tavalla kuin ennen ja omat Suuret Musiikilliset Visiot saattavatkin lentää tylysti roskakoriin, kun levy-yhtiöllä on mielessä paljon myyvempiä – ja usein taiteellisessa mielessä mitäänsanomattomampia – ideoita. Iltapäivälehdet kaivavat luurangot kaapista alta aikayksikön ja jos supermegaidolilla sattuu olemaan jotain päivänvaloa kestämätöntä menneisyydessään, voidaan olla varmoja siitä, että juuri niihin asioihin hyeenalehdet kohdistavat parhaimmat spottivalonsa.
Jos taas ponnistaa “kaikkien” tietoisuuteen Big B(r)otherista, voi pikkuhiljaa ärsyttää, kun ei ole julkisuudessa minkään muun kuin oman pärstänsä takia. Jotkut tuntuvat huumaantuvan tästä helposta näkyvyydestä ja alkavat epätoivoisesti provosoida lehtiä saadakseen lisää palstatilaa sen jälkeen, kun ketään ei voisi enää vähempää kiinnostaa heidän tähdenlentonsa ja mitättömät mielipiteensä. Kannattaa miettiä, miksi siellä julkisuudessa loppujen lopuksi on. Suomessa on suhteellisen mahdotonta saavuttaa Paris Hiltonin ja kumppaneiden asemaa pärstäjulkkiksena johtuen monestakin seikasta, mm. väkiluvun pienuudesta (ei tarpeeksi faneja). Toisaalta taas joskus näillä julkisuudenkipeillä tyr- ihmisillä on yllättävänkin paljon vaikutusvaltaa, m.o.t. esimerkiksi Johanna Tukiaisen kohdalla. Kyseinen tapaus lieneekin sen verran poikkeuksellinen, ettei kannata toivoa omalta kohdaltaan yhtä suuria.
Jos haluat siltikin päästä pinnalle ja vippibileisiin vetämään ilmaista viinaa sekä Seiskan sivuille pikku-uutiseen (kävit esimerkiksi huoltoasemalla syömässä rasvaisen pikaruoka-aterian), kannattaa tutustua näihin teoksiin. Suhteellisen usein totuus on sittenkin tarua ihmeellisempää – ja karumpaa.
Populaarikulttuurissa on käsitelty julkisuutta ja sen lieveilmiöitä mm. seuraavissa erilaisissa yhteyksissä (paino suomalaisessa näkökulmassa):
Kirjat
- BlÃ¥field, Ville & Sharma, Leena: Ken leikkiin ryhtyy… Julkisuuden himo ja hinta (Ajatus Kirjat 2007). Tämä kirja pakolliseksi luettavaksi jokaiselle yläkoulu- ja lukioikäiselle! Kirja sisältää paljon ajatuksia herättävää materiaalia, mukaanlukien teinien omia kommentteja julkisuudesta, idoleista ja muusta asiaan liittyvästä. Kirjassa on hyödynnetty myös Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen laajaa Big Brother -aiheista tutkimusta, joka toteutettiin ensimmäisen BB-tuotantokauden aikana.
- Guzenina, Maria: Unelmatehdas – Access All Areas (WSOY 2004). MTV-musiikkikanavan entisen juontajan ja nyttemmin myös kansanedustajan avainromaanina mainostettu teos mediamaailmasta, jossa huumeet ovat arkipäivää, koko ajan on kauhea kiire ja kovan kilpailun vuoksi töissään joutuu juonittelemaan ja jättämään yöunet minimiin, jotta pysyy ajan hermolla.
- Metsämäki, Mikko & Mäkinen, Esa: Kuka kukin luulee olevansa 2005 & 2007 (Ajatus Kirjat 2005 & 2007). Ilmaantumalla julkisuuteen asetat itsesi myös arvostelun kohteeksi. Monet osaavat käyttää sitä hyödyksi, ja monia myös kiinnostavat ilkeät juorut ja toisten mokailu. Mikko Metsämäki ja Esa Mäkinen ovat tehneet jo kaksi julkkishenkilöhakemistoa, joissa nimensä mukaisesti tungetaan jauhot julkkisten suuhun. Haluaisitko olla tällaisessa kirjassa, johon olisi painettu tietoja yksityiselämästäsi ja kommentoitu niitä häijyyn sävyyn?
- Alanko, Tero & Silas, Petri: Neljäs sukupolvi – Suomalainen rock nyt (Johnny Kniga 2006). Haastattelukirja kertoo suomalaisten nykyrokkareiden asemasta ja mietteistä liittyen paitsi itse musiikkiin, myös uran luomiseen, julkisuuteen, mammonaan ja muuhun asiaan liittyvään. Plussaa maanläheisyydestä – tämä kirja ottanee luulot pois niiltä, jotka kuvittelevat Suomessa muusikkona olemisen jotenkin helpoksi ja tuottavaksi.
TV
- Riitasointuja (Nelosella maanantaisin klo 21, 11.8. alkaen). En ole tästä sarjasta nähnyt kuin mainoksia, mutta odotan kovasti, mitä britit ovat saaneet aikaan Idols-aiheesta, kun näkökulma sarjaan on nimenomaan unelmien murskautuminen ja mediamaailman kriittisyys.
Musiikki
Tämän listan kokosin omien tulkintojeni pohjalta.
- Apulanta – Jumala (levyltä Hiekka, 2002)
- W.A.S.P. – The Crimson Idol (albumi, 1992). Yhtyeen laulaja Blackie Lawless avaa tässä dokumenttihaastattelussa The Crimson Idol -konseptilevyn muutaman kappaleen ideaa. The Idol -kappale on itselleni ollut yksi vaikuttavimmista elämyksistä musiikin parissa, kyseisen biisin tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla. Koko The Crimson Idol -levyn sanoitukset löydät täältä.
- The Offspring – The Kids Aren’t Alright (levyltä Americana, 1998. Sanat)
- Matti Nykänen – Mäkikotka ja häkkilintu (levyltä Ehkä otin, ehkä en vuodelta 2006)
- Britney Spears – Lucky (levyltä Oops… I Did It Again, 2000. Sanat.)
- Britney Spears – Piece of Me (levyltä Blackout, 2007. Sanat.)
Edustan itse sitä koulukuntaa, joka arvostaa hikisistä ja homeisista treenikämpistä uransa aloittaneita yhtyeitä paljon näitä tähdenlentoja enemmän. Asiasta voi olla montaa mieltä, mitä te sanotte?
Oikein hauskoja hetkiä tosi-teeveen parissa.
Rihannan sateenvarjon alleko tunkua..?
Rihanna feat. Jay-Z – Umbrella (levyltä Good Girl Gone Bad, 2007)
Kuka olisikaan arvannut, että Umbrella-kappaleesta, joka huhujen mukaan kiersi monella eri poptähdellä ennen kuin vihdoin muuan Rihanna suostui sen esittämään, tuli niin hillitön hitti? Aiemmassa postauksessani mainitsinkin jo tästä Iivo Johanssonin Sontsan alla -versiosta:
Mutta sattumalta havaitsin, että Iivon versio ei suinkaan ole ainoa laatuaan, sillä Umbrellaa on coveroinut mm. niinkin tasokkaana pidetty yhtye kuin brittiläinen Manic Street Preachers. Tältä vuodelta oleva cover on itse asiassa loistava! Biisistä paljastuu ihan uusia puolia, ja sitä voi näiden maanisten katusaarnaajien käsittelemänä jopa kuunnella! Hurjaa! Mitähän ihmettä ovat miehet miettineet tätä väsätessään..? Kokeilkaa, miten toimii teihin:
Toisaalta ilmassa on myös toisenlaista yrittelijää, kun pienemmät ja persoonattomammat rokkibänditkin haluavat saada huomiota suht. helpolla tavalla (kappale loppuu himpsusti kesken tässä videossa):
Vanilla Sky Italiasta.
Sitten on myös niitä “vähän suurempia” ja oman polkunsa löytäneitä bändejä, jotka varmasti tekevät pilaa tämäntyylisistä kappaleista ihan siitä syystä, että he voivat tehdä niin.
Linkin Park (2008, live)
…Nyt herää enää kysymys, miksi koko oletettavasti aivan hitsinpimpulan suuri yleisö osaa koko kappaleen ulkoa? Tosin niin osaan kyllä minäkin, että tuota, haenpa takkini (tai no, pitäisikö sanoa, että sateenvarjoni…) Sinällään nämä hittibiisit on rakennettu varsin toimiviksi, sillä sanat jäävät päähän aika helposti, kun samoja fraaseja toistellaan jatkuvalla syötöllä ja kappaleessa on niinkin syvällistä sanomaa kuin elaa elaa e-e-e.
Tänään ei tarvita sateenvarjoa, aurinko paistaa niin vallattoman kauniisti! Sen kunniaksi voisinkin hankkiutua mahdollisimman kauas kaikenlaisista aparaateista…
Kun julkkiksesta tulee laulaja…
Jotkut näyttelijät ja juorulehtijulkkikset huomaavat tietyssä vaiheessa uraansa, että oma tähti alkaa epämiellyttävästi sammua ja yleisön kiinnostus omaa pärstää kohtaan laantua. Silloin täytyy ryhdistäytyä ja tehdä jotain, jotta saisi taas nimensä santaan ynnä muuta hauskaa. Toisinaan myös agentit tyrkkäävät (yleensä nais)tähdistä laulajia, tosin tämä ilmiö lienee yleisempi Ameriikanmaalla, Suomessa kun tämä agenttihomma on (onneksi?) aika olematonta. Mutta voi eläkevakuutus sentään, miksi näiden tähtösten laulu-uran pitää olla liian usein aivan käsittämättömän korni ja myötähävettävä? Halusin jakaa nämä “helmet” kanssanne.
Paris Hilton – Stars are Blind (levyltä Paris, 2006)
Önngngng. Kirjat, elokuvat ja hajuvedet eivät tainneet riittää täyttämään bisnesjuurisen Paris Hiltonin uratoiveita. Naikkosen urasta laulajana ei ole sittemmin kuultukaan, vaikka hän perusti ihan oman levy-yhtiönkin, Heiress Recordsin. Miksiköhän…
Hayden Panettiere – Wake Up Call (2008)
Aargrhrghrg. Heroes-sarjassa loistanut teini-Hayden on lähtenyt Paris Hiltonin viitoittamalle tielle turhanpäiväiseksi pop-laulajaksi. Kappale on vain niiin… tylsä! Ja videokin on suhteellisen mauton.
Salarakkaat – Salarakas (levyltä Salarakkaat, 2005)
Tajusitteko, salarakkaat! SALARAKKAAT! Martina Aitolehti ja Marika Fingerroos ovat totisesti pistäneet itsensä kaupaksi. Kappale on ehkä surkeimpia tekeleitä hetkeen, eikä tyttöjen lauluduo ollutkaan – jostain kumman syystä – kovinkaan pitkäikäinen. Tyttöjen laulu-ura ilmeisesti katkesi niihin kuuluisiin “henkilökohtaisiin erimielisyyksiin”. Musiikillisia erimielisyyksiä tuskin ehti edes syntyä…
Tässä vielä kammottava “live”-esiintyminen Maikkarin takavuosien Ruben & Joonas -talkshow’sta, jossa Martina ja Marika tulkitsevat ah, niin kornisti yhdeksänkymmenluvun yhden hitin ihmeen, Mascaran, yhtä hitti-ihmettä, eli Erittäin hyvä ellei täydellinen -kappaletta (samannimiseltä levyltä vuodelta 1997):
Esiintymisen onnistumispisteet -100. Myötähäpeäpisteet +100.
Suutari pysyköön lestissään jne.? Tosin herää kysymys, mitä esimerkiksi Parisin ja Suomen tirppasten sitten pitäisi tehdä…
Säännön vahvistava poikkeus
Scarlett Johansson – Falling Down (levyltä Anywhere I Lay My Head, 2008, jolla Scarlett tulkitsee Tom Waitsin kappaleita)
Scarlettin albumi – vaikka se sisältääkin pelkkiä Tom Waits -covereita – osoittaa, että näyttelijäkin voi olla kunnianhimoinen laulaja. Hienoa tulkintaa. Scarlettilla on kauniin vahvanrosoinen ääni. Jään mielenkiinnolla odottelemaan lisää tuotantoa Scarlettilta.
Pyhä sukeltaja ja muita korneja lyriikkasuomennoksia
Kaikella hyvällä rakasta suomen kieltämme kohtaan: jotkut asiat rock-lyriikassa kuulostavat vain niin paljon paremmilta englanniksi kuin härmäksi esitettyinä. Kun olin pienempi kuin nyt ja kuuntelin kummallista musiikkia (ei siitä sen enempää), tykkäsin suomentaa kappaleet omaksi ilokseni. Sanatarkat käännökset ovat sittemmin naurattaneet valtavasti, vaikka opinkin noilta ajoilta varmasti todella paljon englannin kielen sanastoa. 12-vuotiaalta vaan kun puuttuvat usein ne retoriset taidot, joita tarvitaan lyriikoiden syvempien tasojen ymmärtämiseen… Ja sen kyllä huomasi.
Päätinkin nyt ihan oman päiväni ratoksi kokeilla suomentaa joitain pieniä pätkiä erinäisistä kappaleista kokeillakseni, saa(n)ko niistä suomennettua mitään järkevänkuuloista. Tämä toimikoon myös todisteena sille, kuinka englannin kieli antaa paljon anteeksi joissain tapauksissa…
Alice Cooper – Poison (levyltä Trash, 1989)
I want to love you but I better not
Touch (dont touch)
I want to hold you but my senses
Tell me to stop
I want to kiss you but I want it too
Much (too much)
I want to taste you but your lips
Are venomous poison
Mä haluun koskettaa
mut mun ei passaa
Mä haluun halii mut mun aistit käskee lopettaan
Mä haluun pussata, haluun sitä liikaa
Mä haluun maistaa sua mut sun huulet
on myrkyllistä myrkkyy
Britney Spears – …Baby One More Time (samannimiseltä levyltä, 1999)
My loneliness is killing me
I must confess, I still believe
When I’m not with you I lose my mind
Give me a sign
Hit me baby one more time
Mun yksinäisyys tappaa mut
Myönnetäänköön, mä silti uskon
(että) Kun en oo kanssas, sekoan
Anna mulle merkki
Tuu vielä kerran, beibi
Dio – Holy Diver (samannimiseltä levyltä, 1983)
Holy diver you’ve been down too long in the midnight sea
oh what’s becoming of me
Ride the tiger you can see his stripes
but you know he’s clean
oh don’t you see what I mean
Gotta get away holy diver yeah
Pyhä sukeltaja, oot ollut liian kauan keskiyön meressä
Mitä musta tuleekaan
Ratsasta tiikerillä, voit nähdä sen raidat
Mutta tiedät, että se on puhdas
Etkö tajuu, mitä tarkoitan
Täytyy lähtee, pyhä sukeltaja
Ja sitten niitä suomalaisten englanniksi kynäilemiä kappaleita…
The Rasmus – Liquid (levyltä Hell of a Tester, 1998)
I go liquid when you come around,
And I know.
I go solid but don’t get me wrong,
Yes I go.
I love to watch you when you mess around,
With my mind.
I’m pathetic but only this time,
Who knows?
Muutun nesteeksi kun tuut lähelle
Ja tiedän
Eheydyn, mut älä käsitä mua väärin
Niin mä teen
Mä tykkään katsoa ku sä sekoilet ympäriinsä
Mun mieleni kanssa
Oon säälittävä mut vaan tän kerran
Kukapa tietää?
HIM – The Funeral of Hearts (levyltä Love Metal, 2003)
She was the sun
Shining upon
The tomb of your hopes and dreams so frail
He was the moon
Painting you
With it’s glow so vulnerable and pale
Love’s the funeral of hearts
And an ode for cruelty
When angels cry blood
On flowers of evil in bloom
The funeral of hearts
And a plea for mercy
When love is a gun
Separating me from you
Hän oli aurinko, joka paistoi
hentojen toiveidesi ja unelmiesi hautakiven yllä
Hän oli kuu, joka maalasi
sinut niin herkällä ja kalpealla hohteellaan
Rakkaus on (yhtä kuin) sydänten hautajaiset
Ja oodi julmuudelle
Kun enkelit itkevät verta
Pahuuden kukkasille kukoistuksessaan
Sydänten hautajaiset
Ja armonpyyntö
Kun rakkaus on ase
Joka erottaa minut sinusta
…Pakko kyllä sanoa, että Ville Valon kynässä on hyvin herkullista “rakkaus kohtaa kuoleman” -lyijyä. Hänen tekstejään voisi lukea ihan normaaleina runoinakin.
Helpoiten suomen ja englannin “eriarvoisuuden” huomaa lyriikoissa yleensä siten, että suomenkielisiä kohtaan on paaaaljon kriittisempi. Näyttäkääpä minulle englanninkielinen kappale, josta ei löydy jotain näistä sanoista: love, pain, hurt (+ sananparsi hurt myself again), baby, (torn) apart, fire / desire -rimmaukset, mess.
Suomeksi sanoittavia bändejä löytyy moneen junaan, niitä voisin käsitellä omassa postauksessaan tässä joku kerta.
