Ongelmakatalogi, eli miksi nuoret voivat pahoin

syyskuu 30, 2008 at 9:56 ip (Uncategorized) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Viikko sitten kansainväliset viestimet saivat jälleen kirjoitettavaa Suomen nuorison pahoinvoinnista ja maamme väkivaltaisuudesta, synkkyydestä, itsemurhatilastoista, suorituskeskeisyydestä, kovuudesta, tuppisuuna pönöttämisestä ja muusta erityisen pitkälle vedetystä. Myös Suomen – etenkin keltainen – lehdistö osasi jälleen, ja tähän mennessä olemme saaneet jo lukea monenlaisista (oletetuista!) tekijöistä esimerkiksi koulusurmien taustalla.

Etenkin nuorten miesten koetaan voivan todella huonosti, ja niinhän se taitaa tilastojenkin mukaan mennä. Miksi nuoret suomalaismiehet sitten voivat niin pahoin? Missä mättää? Mitä pitäisi tehdä? Kenen johtopäätökset ovat oikeita, ketä tulee kuunnella? Kuka on syyllinen ja kenen on vastuu? Voimmeko ehkäistä väkivaltaa? Mitä tulisi priorisoida, kun kaikkialla tuntuu olevan resurssipula?

MIKSI NÄITÄ ASIOITA TAPAHTUU?

Tähän kysymykseen laadin tämän viikon aikana muodollisesti pätevän vastauslistan. Käytin blogini teeman mukaisesti hyödykseni populaarikulttuuria – tällä erää etenkin tämän vuoden kirjasyksyyn painottuen. Lista on koottu tarkoituksellisen osoittelevasti ja kärjistävästi. Kirjat tarjoavat niin ymmärryksen mahdollisuutta, raakaa tutkimustuloskattausta, konkreettisia ratkaisuja kuin myös syvempää pohdiskelua monista eri asioista. Romaanit ovat listalla, koska niiden avulla omia tunteitaan on suhteellisen hyvä purkaa, jos sellaiseen kykenee. Sanoudun irti kaikista kirjojen syyttämisestä, ja jos joku minun niin luulee tekevän, on ohittanut pointin kirkkaammin kuin [syötä tähän ontuva vertaus].

Linkit vievät kustantajien laatimiin tarkempiin tietoihin listalta löytyvistä kirjoista.

YHTEISKUNTA?
- Oksanen, Atte: Haavautuva minuus – Väkivallan barokki kontrolliyhteiskunnassa
- Eriksen, Thomas Hylland: Hetken tyrannia
- Krohn, Leena: Unelmakuolema (romaani)
- Blackburn, Simon: Platonin Valtio
- Wheen, Francis: Marxin Pääoma
- Norberg, Johan: Globaalin kapitalismin puolustus
- Lahdenmäki, Ari & Rantala, Riku: Isänmaan asialla – matkaopas syrjäytettyjen Suomeen

HALLITUS?
- Pernaa, Ville & Pitkänen, Ville: Poliitikot taistelivat, media kertoo – Suomalaisen politiikan mediapelejä 1981-2006

HISTORIA?
- Pernaa, Ville & Niemi, Mari K. (toim.): Entäs jos… Vaihtoehtoinen Suomen historia
- Jokisipilä, Markku & Niemi, Mari K. (toim.): Entäs jos… Lisää vaihtoehtoista Suomen historiaa

NYKYAIKA?
- Gadd, Carl-Johan & Colting, Fredrik: Ultramoderni historia
- Kotro, Arno & Krohn, Minerva: Suoraa ja koukkua – kirjeitä kaikesta
- Wheen, Francis: Kuinka humpuuki valloitti maailman – Harhaluulojen lyhyt historia

SUKUPOLVIEN VÄLINEN KUILU?
- Colting, Fredrik & Gadd, Carl-Johan & Davidson, Karin: Elä, kuolet kumminkin – Mummojen ja pappojen viisauksia
- Hildén, Riitta & Iivari, Ulpu: Suuret ikäluokat luokkakuvassa – mitä meistä tuli?
- Pajamäki, Osku: Ahne sukupolvi – Suurten ikäluokkien perintö
- Uhlgren, Sauli: Urho

KOULU(JÄRJESTELMÄ)?
- Lampela, Anja: Älä koske ope (romaani)
- Kontula, Aino: Rexi on homo ja opettajat hullui! Opettajan päiväkirja (romaani)
- Kontula, Aino: Ei eläinkokeita – käyttäkää mopoja – Oppilaan päiväkirja (romaani)

LUONNOSTA ERKAANTUMINEN?
- Moilanen, Olavi: Elämä puhuu

LÄHIÖELÄMÄ?
- Denezhkina, Irina: Anna mulle! (novellikokoelma)

PAHUUS, JULMUUS?
- Fletcher, Susan: Meriharakat (romaani)
- Kunnas, Tarmo: Paha – Mitä kirjallisuus ja taide paljastavat pahuuden olemuksesta
- Klemettilä, Hannele: Keskiajan julmuus
- Shriver, Lionel: Poikani Kevin (romaani). Katso myös aiempi blogipostaukseni tähän kirjaan liittyen.
- Kant, Immanuel (toim. Hirvonen, Ari & Kotkas, Toomas): Radikaali paha. Paha eurooppalaisessa perinteessä

TYHJYYDEN TUNTEET?
- Pasanen, Kimmo: Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa
- Haatanen, Kalle: Pitkäveteisyyden filosofiaa

PINNALLISUUS?
- von Ziegesar, Cecily: Gossip Girl -sarja (romaani)

YLTÄKYLLÄISYYS?
- Hirvonen, Tatu & Mangeloja, Esa: Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi?
- Gürtler, Detlef: Kroisokset – Rikkaiden historia faaraoista Bill Gatesiin
- Lowe, Steven & McArthur, Alan: Onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa?

SIVISTYMÄTTÖMYYS?
- Schwanitz, Dietrich: Sivistyksen käsikirja
- Asserate, Asfa-Wossen: Sivistynyt käytös
- Baggini, Julian: Possu, joka halusi tulla syödyksi – ja 99 muuta ajatusleikkiä
- van Boxsel, Matthijs: Tyhmyyden ensyklopedia

INFORMAATIOÄHKY, TURHAUTTAVAN SUURI TIETOISUUS ITSESTÄ JA YMPÄRÖIVÄSTÄ MAAILMASTA?
- Ankowitsch, Christian: Täydellisen tiedon käsikirja
- Stein, Hannes: Vihdoinkin eroon ajattelusta! Käsikirja ylirasittuneille älyköille
- Cioran, E. M.: Katkeruuden syllogismeja

VAISTOT JA ALITAJUISET TUNTEET?
- Gladwell, Malcolm: Välähdys – alitajuisen ajattelemisen voima
- Turunen, Kari E.: Tunne-elämä
- Virkki, Tuija: Vihan voima – Toimijuus ja muutos vihakertomuksissa

IHMISYYS?
- Høystad, Ole M.: Sydämen historiaa
- Buzzell, Colby: Minun sotani. Amerikkalaissotilas Irakissa
- Regan, Geoffrey: Päin mäntyä
- Clover, Jonathan: Ihmisyys – 1900-luvun moraalihistoria

IHMISSUHTEET?
- Kast, Bas: Rakkauden selitys

EPÄVARMUUS, PAIKKANSA HAKEMINEN, ULKOPUOLISUUS, YKSINÄISYYS?
- Konstig, Joonas: Ahneet ja viattomat (romaani)
- Harford, Tim: Elämän logiikka – Järjellinen selitys järjettömälle maailmalle
- Silfverberg, Anu: Kung Po (romaani)
- Peura, Maria: Vedenaliset (romaani)
- Hornby, Nick: Poika (romaani)
- Jämsén, Turkka: Mahla virtaa (novellikokoelma)

MASENNUS JA/TAI MUUT MIELENTERVEYSONGELMAT?
- Martin, Philip: Zen – Tie depression läpi
- Airaksinen, Timo: Hulluuden houkutus
- Lehtosaari, Arja & Välipakka, Tuija: Sata tapaa tappaa sielu – Narsismin uhrit kertovat
- Lahti, Pirkko: Hyvän mielen mahdollisuudet
- Marttila, Hanna Marjut: Tulikirja (romaani)

PSYKOPAATIN TAI SOSIOPAATIN PERSOONALLISUUS?
- Müller, Thomas: Ihmispeto

TERVEYSONGELMAT?
- Mazzarella, Merete: Hyvä kosketus – ihmisen kehosta, terveydestä, hoitamisesta ja kirjallisuudesta

LÄHIOMAISEN TERVEYSONGELMAT?
Courtemanche, Gil: Kaunis kuolema (romaani)

MEDIKALISOINTI, ASIOIDEN SAIRAALLISTAMINEN?
- Hamilo, Marko (toim.): Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa. Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki
- Tammisalo, Osmo: Tavataan ensi viikolla – psykoanalyysin ja sen hoitovaikutusten kriittinen tarkastelu

STRESSI?
- Leahy, Robert L.: Älä huoli – Seitsemän askeleen ohjelma sinulle, jolle monet asiat aiheuttavat huolta
- Keltikangas-Järvinen, Liisa: Temperamentti, stressi ja elämänhallinta
- Ehdin, Sanna: Sisäinen menestys
- Germain, Adriana: Paranna Keho. Itsehoito-opas stressin hallintaan ja elinvoiman lisäämiseen
- Gray, John: Mars ja Venus törmäyskurssilla. Kuinka miehet ja naiset selviytyvät eri tavalla stressistä
- Metropoliitta Johannes: Hiljaisuus

TRAAGISET JA TRAUMAATTISET ELÄMÄNKOKEMUKSET, EPÄTOIVO?
- Hauhio, Elisa & Paakkala, Satu & Sadinmäki, Jari: Suru
- Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti!
- Huovi, Hannele: Pesula (romaani)

HUUMEET?
- Ejersbo, Jakob: Pohjolan voima (romaani)
- Frey, James: Miljoonia sirpaleita (romaani)

MUUT RIIPPUVUUDET?
- Poutiainen, Anneli: Rulettipäiväkirja – Kuinka jouduin pelihimon valtaan
- Graham, James: Juoppohullut vallankahvassa – Alkoholismin salattu historia

MENETYKSET?
- Lardot, Raisa: Matkamies maan (romaani)
- Lundán, Tina: Ensimmäinen kesä (romaani)
- Creech, Sharon: Kulje kaksi kuuta (romaani)

ULKONÄKÖPAINEET?
- Beigbeder, Frédéric: Apua, anteeksi (romaani)

KOPIOINTI?
- Gladwell, Malcolm: Leimahduspiste

PERHEONGELMAT?
- Pulkkinen, J.P.: Kaikki onnelliset perheet (romaani)
- Juslin, Emma: Frida ja Frida (romaani)
- Hanhisuanto, Kari: Isä meidän (romaani)
- Uhlgren, Sauli: Kulissit (romaani)

KASVATUKSELLISET SEIKAT?
- Matilainen, Tuulia: Lapsi elää rutiineista – Helppo ja hyvä arki
- Sinkkonen, Jari: Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun
- Blythe, Daniel: Vaippavapaalla – vaihtoehtoinen opas uusille isille
- Wahlsten, Juhani & Tamminen, Juhani: Peli – mitä harrastus ja peli voi opettaa lapselle?

VANHEMPIEN IDEOLOGISET TAI ELÄMÄNKATSOMUKSELLISET SEIKAT?
- Antola, Päivikki: Papinlapset

SUOMALAISEN MIEHEN MALLI?
- Hyrkäs, Seppo & Tabermann, Tommy: Tosimiehen testamentti
- Jouhki, Hannu & Holappa, Pentti: Mies miehelle – tarina ystävyydestä
- Toiviainen, Petri: Eiku

KOULUKIUSAAMINEN, NUORTEN ERIARVOISUUS?
- Reuter, Martina & Holm, Ruurik: Koulu ja valta
- Holmberg-Kalenius, Tina: Koulukiusaamisen jälkeen

ENEMMISTÖSTÄ POIKKEAVA OLEMUS, KÄYTÖS JA AJATTELU?
- Ackroyd, Peter: Edgar Allan Poe – Lyhyt elämä
- Keskisarja, Teemu: Suomen ainoa sarjamurhaaja – Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus
- Hautala, Marko: Itsevalaisevat (romaani)
- Friman, Rainer: Miehen tie

TASAPÄISTÄMINEN?
- Virtanen, Kirsi: Lupa olla nainen

YHTEISÖLLISYYDEN PUUTE?
- Lähteenoksa, Meri: Viisas arki – Opas yhteisöllisyyteen
- Mazzucco, Melania G.: Täydellinen päivä
- Tamminen, Juhani: Teamwork – Menestyksen askeleet ryhmätyössä
- Blanchot, Maurice: Tunnustamaton yhteisö
- Surowiecki, James: Joukkojen viisaus

LINTUKOTO-AJATTELU?
- Taleb, Nassim Nicholas: Musta Joutsen – erittäin epätodennäköisen vaikutus

JENGIYTYMINEN / YHTEISÖLLISYYS EPÄSOPIVINA PIDETTYJEN ASIOIDEN YMPÄRILLÄ?
- Sikes, Gini: 8 ball chicks – Vuosi tyttöjengien väkivaltaisessa maailmassa

KAPINOINTI?
- Hoikkala, Tommi & Laine, Sofia & Laine, Jyrki (toim.): Mitä on tehtävä? Nuorison kapinan teoriaa ja käytäntöä

NIHILISMI, PERINTEISTEN ARVOJEN HYLKÄÄMINEN, INDIVIDUALISMI?
- Martikainen, Jarkko: Yhdeksän teesiä
- Haatanen, Kalle: Ei voisi vähempää kiinnostaa – Esseitä nihilismistä
- Hughes, Josh Amatore: Punkshui – kodinsisustusta anarkisteille
- Blythe, Daniel: Vihaan joulua – Manifesti jouluhömpötystä vastaan

HEDONISMI, NAUTINNONHAKUISUUS?
- Niemi, Mari K. (toim.): Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa

DEKADENSSI, RAPPIOROMANTIIKKA?
- Thompson, Hunter S.: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa – julma matka amerikkalaisen unelman keskipisteeseen (romaani)

NAISET?
- Blackledge, Catherine: Vaginan tarina

POLIITTISTEN / FILOSOFISTEN TOISINAJATTELIJOIDEN IHANNOINTI?
- Vadén, Tere (toim.): Linkolan ajamana – Mistä linkolalaisuudessa on kysymys?
- Laari, Jukka (toim.): Nietzschen hämärä – Pieni kirja Nietszchestä ja filosofiasta
- Lehto, Katriina: Ulrike Meinhof – Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta
- de Madariaga, Isabel: Iivana Julma
- Thompson, Mel & Rodgers, Nigel: Huonosti käyttäytyvät filosofit
- Shaw, Karl: Hullut diktaattorit
- Maser, Werner: Adolf Hitlerin Taisteluni

“OMA” POLIITTINEN TAI FILOSOFINEN AGENDA?
- Montefiore, Simon Sebag: Suuret puheet, jotka muuttivat maailmaa

MARKKINAVOIMAT?
- Ojajärvi, Jussi & Steinby, Liisa (toim.): Minä ja markkinavoimat – Yksilö, kulttuuri ja yhteiskunta uusliberalismin valtakaudella
- Aitio, Tommi: Lajinsa paras – 200 tapaa viettää ylettömän hienoa elämää

MEDIA?
- Schmidt, Johan: Reality show (romaani)
- Saari, Heikki: Isku tajuntaan! – Suomen iltapäivälehdistön lyhyt historia
- Kuutti, Heikki: Tutkittu juttu – johdatus tutkivaan journalismiin

HUOMIONKIPEYS?
- BlÃ¥field, Ville & Sharma, Leena: Ken leikkiin ryhtyy… Julkisuuden himo ja hinta

USKONNOLLISUUS?
- Jacobs, A.J.: Raamatullinen vuosi – Yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamatun ohjeita kirjaimellisesti yhden vuoden ajan
- Isä Mitron ajatuksia elämästä, työstä, uskosta
- Gardell, Jonas: Jumalasta
- Virtanen, Lasse: Lähimmäiset – Metropoliitta Johannes
- Armstrong, Karen: Jumalan historia – 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia

USKONNOTTOMUUS?
- Enqvist, Kari: Monimutkaisuus, elävän olemassaolomme perusta
- Coupland, Douglas: Jumalan jälkeen
- Swain, Harriet (toim.): Suuret kysymykset
- Ganten, Detlev & Deichman, Thomas & Spahl, Thilo: Luonto, tiede ja elämä – Kaikki mitä tulee tietää
- Dawkins, Richard: Jumalharha

MIELIKUVITUS?
- Topsell, John & Nigg, Joseph: Lohikäärme – hoito ja kasvatus

POPULAARIKULTTUURI?
- Johnson, Steven: Kaikki huono on hyväksi – Miten nykyinen populaarikulttuuri tekeekin meistä älykkäämpiä
- Lindfors, Jukka: Pakko vatkaa – Kirjoituksia popmusiikista
- Rowlands, Mark: Opin kaiken tietämäni televisiosta – filosofiaa sohvaperunoille
- Talvio, Otto: Biff! Bang! Pow! Seikkailuja populaarikulttuurissa

ALAKULTTUURIT?
- Chang, Jeff: Can’t stop, won’t stop – hiphopsukupolven historia
- Moynihan, Michael & Søderling, Didrik: Kaaoksen ruhtinaat – Mustan metallin messu
- McNeil, Legs & McCain, Gillian: Please Kill Me – punkin sensuroimaton esihistoria

ROCK-LYRIIKKA?
- Lahtinen, Toni & Lehtimäki, Markku (toim.): Ääniä äänien takaa – tulkintoja rock-lyriikasta

MUSTA HUUMORI?
- Simon, Rich: Kusiaistarha ja muita epätoivoisia tilanteita
- Kuula, Taija & Hyyppä, Aki & Toppari, Elina: Seppojormairmeli – etunimen selitys

Kaiken kaikkiaan pointti lienee loppujen lopulta se, että jokainen ongelmatapaus on yksilöllinen, sillä jokaisen ihmisen historia, luonne ja ominaisuudet ovat erilaiset, ja vaikka toimimmekin usein suhteellisen ennalta-arvattavasti, emme voi tuudittautua siihen, että jokainen toista aseella osoittava ihminen on esimerkiksi menettänyt isovanhempansa 4-vuotiaana, omistanut kaksi koiraa, pitänyt silkkipuseroita, laulanut mielellään juomalauluja, ottanut tatuoinnin tai juuri muutakaan näin spesifiä. Yksittäisten tekijöiden sijaan kannattaisikin keskittyä pohtimaan, miten ylipäänsä on päädytty tilanteeseen, jossa joudumme pohtimaan syitä siihen, miksi ihmiset ylipäänsä voivat niin pahoin. Milloin ongelmat ovat kasautuneet niin pahasti, että joudumme silmät ymmyrkäisinä kaivelemaan ongelmavyyhtejä ja etsimään sieltä pohjalta THE SEIKAN, joka on kaiken alku ja juuri?

Mielestäni mennään metsään, jos aletaan syyttää videopelejä, musiikkityylejä tai muita seikkoja, jotka eivät missään nimessä voi olla vastuussa häiriintyneistä ihmisyksilöistä ja heidän valinnoistaan. Onko oikeasti niin vaikeaa ymmärtää, että ihminen voi olla yhtäaikaisesti tasapainoinen ja silti kiinnostunut monista hurjina pidetyistä asioista? On myös muistettava, että monilla on ongelmia, monet käyttävät internetiä ja monet kuuntelevat hurjaa mörkömusiikkia – ja silti vain harvat päätyvät äärimmäisiin tekoihin.

Lisäys 2.10.: lukijan kirjalisäys (kohtaan Ihmisyys?) sekä romaanimaininnat.

Osoiterakenne 2 kommenttia

Top n: PMMP:n lyriikka

syyskuu 22, 2008 at 1:28 ap (lyriikka, musiikki) (, , , , , , , , , , , , )

Vaikka kuuntelenkin suurimmaksi osaksi metallimusiikkia, olen aina pitänyt – ja ihan julkisesti – PMMP:stä. Juuri niistä Paulan ja Miran Molemmista Puolista, joista koko Suomi on tuntunut kohkaavan vähintään kesän 2003 Rusketusraidat-renkutuksen ajan. Pidän myös Sjöroosin Jorista, joka tyttöjen ja bändin poikien taustalla velhoilee tuottajan roolissa. Pidän PMMP:n keikoista, joita olen todistanut noin kuudesti tähän mennessä, ja pidän siitä, että tyttöjen imago on vahva ja sielukas, ja silti niin ihanan kapinoiva ja ilkeä. Ja ne sanoitukset… Ihanaa, että on vielä kunnianhimoisia muusikoita, jotka eivät tyydy sanoituksissaan keskinkertaisuuteen ja onnistuvat välttämään pahimmat kliseet tässä niin vaikeassa kulttuurin alalajissa.

Monille PMMP on lähinnä yhtä kuin radiosoitossa kahden kerran jälkeen puhki kuluneet hittisinglet sekä viimeisen päälle poseeratut promokuvat Suosikin kannessa ja ties missä, mutta minulle ja monille kaltaisilleni PMMP on yhtye, joka hämmentää ja viehättää jollain kummallisella tavalla. Älkääkä nyt, kiltit, estäkö minua kohkaamasta sanomalla, että PMMP:n viehätys perustuu varmasti pitkälti tarttuviin kappaleisiin, astetta mietitympiin sanoituksiin, hyvään tuotantoon sekä niihin kirosananomaisiin imagoseikkoihin. Vaikka niin olisikin, niin… Olkoon! Mitä sitten!

PMMP on ennen kaikkea yhtye, joka herättää vahvoja mielipiteitä. Sitä joko rakastetaan tai vihataan, tai siihen muodostetaan viha-rakkaussuhde. Vaikeita ovat nämä asiat, kyllä. Itse tunnustan, että on aikoja, jolloin PMMP ei vain toimi. Aina ei kykene olemaan riehakas ja vahva, ja silloin PMMP tekisi mieli irtisanoa tai ainakin lomauttaa pysyvästi, mutta silti siitä ei koskaan pääse eroon. Levyt ovat niin raikkaita ja kiinnostavia, vaikka sitten viiden kuukauden totaalisen lakon jälkeen kuultuna. Ja kyllä, vaikka sanoituksissa viljelisi miten paljon kuolemaa ja hajanaisuutta tahansa, on niiden pohjavire mielestäni aina kuitenkin suhteellisen vahva ja selviytyvä.

Koska henkilökohtaisesti inhoan Henkilökohtaisesti-kappaletta lähes yhtä paljon kuin Rusketusraitoja, ajattelin tässä postauksessa tuoda ilmoille niitä oikeasti kuulemisen arvoisia kappaleita sekä etenkin lukemisen arvoista lyriikkaa, jota tältä yhtyeeltä on ilmestynyt jo kolmen oman levyn sekä yhden lastenlaululevyn verran. Puuhevonen-levyä en tosin ole suostunut hankkimaan, sillä muistan tunteeni tiettyjä lastenlauluja kohtaan, ja on syitä, miksi ne tunteet kuuluvat nimenomaan lapsuuteen yhdessä näiden kappaleiden kanssa. En ole vielä siinä iässä, että voisin järkevästi tuntea nostalgiaa kyseisiä kappaleita kohtaan, tällä hetkellä vain loukkaantuisin minulle tärkeiden kappaleiden uudelleenversioinneista. Mutta jotta en jäisi tähän jaarittelemaan loppuvuodeksi epäoleellisuuksia, tässä niitä ihania sanoituksia/lyriikanpätkiä niistä ihanista kappaleista. Bongatkaa kappaleet musiikkimuodossaan jostain muualta. PMMP:n kotisivut (vink vink). Voimakkain tunne-elämys kun syntyy sanoitusten ja sävelten yhdessä muodostamasta kokonaisuudesta. Ainakin meilläpäin.

SUOSIKKI NRO n: Kesä -95 (levyltä Kuulkaas enot!, 2003)

Sinä panet aina silmät kii
Mä pidän auki ne
kun tahdon nähdä kaiken
Koko ajan vaan odotan
et tapahtuis jotain
Sun otteesi irtoaa
Oon kiinni ja irrallaan

Oma tulkintani: Ihana kuvaus burn outista, riippumattomuudesta, vapaudesta ja/tai elämysjanoisuudesta.

SUOSIKKI NRO n: Kovemmat kädet (levyltä Kovemmat kädet, 2005)

Kirottu syyllinen
joku kasvoton ihminen
Kuka se teistä on
Ja kenen käsi on tahraton

minne käynkin maailmassa
sinä olet hoitamassa

Kovempi sydän ja kovemmat kädet
häneen kajonneet
ja tänään sulaneet lumet
ne pohjalta ojan pojan ovat paljastaneet

Oma tulkintani: Viimeinen rivi. Viimeinen rivi. Viimeinen rivi.

SUOSIKKI NRO n: Poika (Kuulkaas enot!)

Ei ole huolta, ei pimeää
Maan paine uupuu ja häviää
Niin suuri onni!
Ja satuun jää sylissään meriheinää.

Oma tulkintani: Kauneimpia kuolemakuvauksia pitkiin aikoihin!

SUOSIKKI NRO n: Isin pikku tyttö (Kuulkaas enot!)

Päiväkodis piti aina
olla prinsessa
Mieluummin kun oisin ollut
massamurhaaja
9-10-9-10-9-10-9-10
Kato, mulla todistus
on priimatavaraa
Saas nähdä
mihin korkeekouluun lähden hakemaan
OIKIS-LÄÄKIS-OIKIS-LÄÄKIS
OIKIS-LÄÄKIS
Jos kuljen käsi pystyssä
niin se on vahinko
Oon viitannut liikaa
mun kädessä on kuolio
Kato, mulla todistus
on priimatavaraa
Ehkä lähden opiskeleen
PSYKOLOGIAA
Kun opin puhumaan, sanoin:
“En haluu sisaruksia”

Oma tulkintani: Täydellistä.

SUOSIKKI NRO n: Matkalaulu (Kovemmat kädet)

Avaan ikkunan
hengitän sisään maisemaa
niin täydellistä, että pelottaa
Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen
Mitä sitten teen
mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin
että meillä kaikilla on kotikin
Toisilla on joku, joka siellä odottaa
Nyt ei kukaan muista
eikä tahdokaan

Oma tulkintani: Tätä on hetkessä eläminen, tätä se on.

SUOSIKKI NRO n: Matoja (Kovemmat kädet)

Sanot, että minussa on sisällä
satojen ihmisten mennyt elämä
elävä kuollut ja kuollut elävä
Elämä, on, minussa on elämä
Vika on tietenkin aina minussa
minulla ei ole lainkaan tapoja
nahan alla kihisee vain rumia
torakanalkuja, käärmeenmunia
matoja ja piruja ja matoja

Liekki suutelee jalkapohjaa
sitä palvelen, se mua ohjaa
täysillä eteenpäin
Silloin kun tuli selkää nuolee
niin on juostava, muuten kuolee
Jonnekin taakse jäät, sinne sä taakse jäät

Oma tulkintani: Ok, Isin pikku tyttö ei ole täydellistä nähnytkään, tässä nimittäin jotain vielä täydellisempää, ja täydellistä täydellisempäähän ei voi olla.

SUOSIKKI NRO n: Olkaa yksin ja juoskaa karkuun (Kovemmat kädet)

Epäiletkö milloinkaan
että et jaksaisikaan niellä enempää
Naruasi toivot köydeksi
ja pettymykset riittää, riittää

Oma tulkintani: Kyllä. Ja ei, en ole erityisen surullinen ihminen, vaikka pidänkin tämäntyylisistä kappaleista ja tämänkaltaisista sanoituksista. Olen itse asiassa aikamoinen optimisti (kuka idiootti valvoo tähän aikaan, jos aamulla pitää olla pirteä?)

SUOSIKKI NRO n: Salla tahtoo siivet (Kovemmat kädet)

Kai ehjin siivin
me vielä joskus liidetään
Alhaalla jossain nukkuu kaikki muut
Kukaan ei löydä
pimeyteen meidät merkitään
Saa salaisuuden sysimetsän puut

Oma tulkintani: Kappaleen tunnelma kylmää mieltä kaikella lämmöllään. Miten lastenkin suosima pop-yhtye voikaan tehdä näin ihanan kipeitä sanoituksia? Mahtavaa, tap tap.

SUOSIKKI NRO n: Kiitos (levyltä Leskiäidin tyttäret, 2006)

Monta kertaa näin käy:
kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.

Oma tulkintani: Voi tätä surkuhupaisaa eloa.

SUOSIKKI NRO n: Kesäkaverit (Leskiäidin tyttäret)

–tällaista on ehkä olla nuori:
kerrankin unohtaa kaikki se vakava,
mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Oma tulkintani: !!!

SUOSIKKI NRO n: Taiteilia (Leskiäidin tyttäret)

Olet työstänyt matskua,
sitä muistatkin mainostaa.
Onko baskeri kallellaan, mitä, mitä?
Inspiraation lähteenä tietty Brecht
ja sit Nietszcheä,
herran jestas oot tärkeä.

Melkein oma tulkintani: Ihminen on eläimistä julmin. Aahhahaha.

SUOSIKKI NRO n: Tässä elämä on (Leskiäidin tyttäret)

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin. –

Oma tulkintani: Niinpä.

SUOSIKKI NRO n: Kohkausrock (Leskiäidin tyttäret)

Koskaan ei enää tätäkään päivää
kahlata läpi uudestaan,
mutta se häly jää soimaan:
kaikuu, meteli kumisee, raikuu,
ja korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu.
Hän saa vain siinä tapauksessa soittaa,
jos joku tomumajan jättää,
ja tänään puhelin soi.

Oma tulkintani: Tää karuselli on vähän hurja. Alkaa pyörryttää.

SUOSIKKI NRO n: Leskiäidin tyttäret (Leskiäidin tyttäret)

Häviäisin sittenkin, jos nyt luovuttaisin -
tämän kaiken loppuun vien,
ja se olkoon lohtuni viimeinen.

Oma tulkintani: Jep, kaikesta huolimatta. :)

Joko iski ähky? Ei se mitään, niin minullekin, mutta tämän yön pyhitän silti PMMP:lle.

Osoiterakenne 2 kommenttia

Top n: Yhtyeitä, joiden tuotantoa en voi sietää

syyskuu 19, 2008 at 4:37 ip (musiikki) (, , , , , , , , , , , , , , )

Jankutan jatkuvasti, kuinka rakastan kaikkea, mikä on tehty aidolla omistautumisella ja tunteella sekä muiden mielipiteistä välittämättä. En tietenkään ole minkäänmuotoinen oraakkeli, joka voisi paikallistaa kaikenlaiset yrittelijät, eikä intuitionikaan välttämättä ole pettämätön. En myöskään ole auktoriteetti, joka saa päättää, mikä on hyvää ja mikä ei (ja tästä olen mitä suuremmin katkera). Ja sehän se vasta hauskaa onkin, sillä siten pääsemme mielipiteisiin, ja ne taas yleensä tuppaavat olemaan hyvinkin henkilökohtaista kauraa useimmille meistä. Tämä pohjustus lienee paikallaan, sillä aion tässä postauksessa paneutua yhtyeisiin, joiden tuotannosta en pidä lainkaan, eli siis paljastaa oman yksisilmäisyyteni ja osaignorantin luonteeni. Perustelut niin ikään perustuvat omiin mielipiteisiini. Kommentit tervetulleita. Millaisista bändeistä sinä et viehäty?

Oma listani näyttää kutakuinkin tältä:

The 69 eyes

Lost Boys (levyltä Devils, 2004)

Oikeastiiiiiiii! Jyrki “pelastetaan maailma” 69 on aivan mielettömän vaivaannuttava laulaja. Onko pakko vetää niin matalalta, kun siihen ei ihan kykene? Näennäisen syvällinen jööttiromantiikka muuttuu näissä käsissä muoviseksi nolodraamaksi. Olkaa hukassa, ihan miten vaan, mutta olisitte sitä edes tyylillä. Vähän esim. tunnetta voisi ottaa hommaan mukaan.

The Black Eyed Peas

Let’s Get it Started (levyltä Monkey Business, 2005)

ARGH. ARGH. ARGH. Raha haisee. Biisit ovat ärsyttäviä renkutuksia, Fergie kuulostaa inhottavalta ihmiseltä, tuotanto on ylikliinistä… Mielipiteeseeni voi tosin vaikuttaa myös se, etten ikinä koskaan tanssi missään, joten en osaa ajatella musiikkia tanssittavuuden näkökulmasta. Tämä toimii varmaan lihatiskibaareissa ihan kätevästi. Olisi kieltämättä ihan hauskaa osata sheikata ääshii tämänlaisten yhtyeiden tahdissa, mutta tyydyn olemaan juuri se hapannaama, joka puhisee nurkassa, kun tämä lähtee soimaan, ja jolta tullaankin sen vuoksi kysymään, miksi näytän niin ***tuuntuneelta.

Uniklubi

Huomenna (levyltä Luotisade, 2007)

Grärärärärär. Ei näin. Ei nyt vain näin! Laulaja honottaa, kappaleet ovat tökerön kliseisiä kaikessa rypemisessään ja muutenkin paketti on kokonaisvaltaisen korni. Huomennakin ollaan surullisia, aha, no selvä. On se elo vaikeaa. Kohdeyleisöön, eli noin 14-vuotiaisiin tyttöihin, tämä varmasti uppoaa kuin… jätänpä mauttomat vertaukset tällä erää väliin, mutta kuitenkin. Ihan kivat pimputteluväliosat, ihan söpöjä lyyrisiä asioita, mutta. Voiko surkeutta enää muovisempiin kuoriin pukea?

In Flames

Take This Life (levyltä Come Clarity, 2006)

Mikä on tämän rypistelyn pointti? En ymmärrä. Tässä ei ole minkäänlaista tarttumapintaa. In Flames käsittääkseni nauttii kansainvälistäkin suosiota tällä hetkellä, mutta… Eihän tässä ole mitään! Hyvin soitettua, hyvin tuotettua, hyvin koottua. Sisältö sen sijaan loistaa poissaolollaan. Se on aika surullista. Kuten myös se, että tällaisia bändejä on nykyään 13 tusinassa. Jos saisin päättää, levy-yhtiöt ottaisivat tiukemman linjan ja julkaisisivat harvemmin, mutta parempia levyjä, joiden tuottamiseen käytettäisiin oikeasti aikaa ja tietynlaista harkintaa. Näitä teknisen/melodisen death metalin nimeen luottavia yhtyeitä kun on vain niin paljon (liikaa). Metalcoresta en edes aloita.

Sonata Arctica

Tallulah (levyltä Silence, 2001)

EI EI EI EI EI EI EI. Viekää se pois! Rallienklanti: check, surku: check, “herkkä ja koskettava” pianovetoisuus: check, jylhät soundit: check, tunne: ok, ehkä, mutta voi tuota patetian määrää. Tämä on tietysti todella naurettavaa, mutta mielestäni Sonata Arctica on liian pirteä yhtye. En tiedä, miten asian voisi pukea sanoiksi, mutta tietynlainen jeesmiesmäisyys ei voisi purra itseeni yhtään vähempää. “Mä haluun nähdä paljon käsiä ilmassaaaaaa, jeeeee, hyvä meininki!” Taidan olla suhteellisen perusnegatiivinen ihminen.

Siinä joitakin. Onneksi näihin juttuihin pätee tämä kaunis viisaus (silmät kiinni, äiti): Mielipiteet ovat kuin persereikiä – jokaisella omansa (tuntematon). Ja kaikista hauskintahan on, kun voi useimmiten itse valita, millaista musiikkia haluaa kuunnella. ;)

Osoiterakenne 2 kommenttia

Aaliyah kuoli lentoturmassa vuonna 2001 + muita vastauksia hakukoneen kautta blogiini päätyneille

elokuu 26, 2008 at 6:23 ip (elokuvat, musiikki, tv-sarjat, yleiset) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Koska WordPress.com on niin hyvä bloggauspalvelu, näyttää se kaikenlaisia koukuttavia tilastoja blogistanian ihmemaailmasta omaan blogiini tietenkin keskittyen. Näiden statistiikkalistojen seasta näen myös, millaisten Google-hakusanojen takaa ihmiset ovat löytäneet blogiini. Olen nyt niin monta kertaa harmitellut, etteivät ihmiset mitä ilmeisemmin ole löytäneet vastausta joihinkin tarkkoihin kysymyksiinsä, että päätin helpottaa “omantunnontuskiani” (jos hitusen liioitellaan…) ja selvitellä vastauksia hakusanoihinne. Vaikka jouduinkin spekuloimaan ihmisten ajatusten kulkua tätä postausta kootessani, toivon, että näistä on jotain hyötyä edes jollekin. :)

HAKUSANA 1:
“laulajatar, lentoturma 2006″

Ettei hakija sattunut tarkoittamaan Aaliyahia? Kyseinen 22-vuotias r’n'b-tähti ja aloitteleva näyttelijä menehtyi yhdessä kahdeksan muun henkilön kanssa lentoturmassa vuonna 2001, kun kuvausryhmä matkusti liian raskaasti pakatulla pienoislentokoneella, jota ohjannut henkilö oli huumeiden vaikutuksen alaisena. Aaliyahin “tärkeimmäksi” näyttelijäntyöksi jäi Akashan rooli Anne Ricen kirjaan perustuneessa Kadotettujen kuningatar -elokuvassa (2002). Leffaa tähditti myös muun muassa Stuart Townsend, ja sen soundtrackista vastasi Korn-yhtyeen Jonathan Davis. Ps. Täytyy sanoa, että kyseinen leffa on naurettavan surkea. Yliyritystä, yliyritystä. Stuart Townsend on tosin ihanan kalpea ja rokkikohtaukset ovat sinällään ihan kivoja (eli aika huonoja), mutta leffa on vain niin… kökkelö.

Tässä Aaliyahin Rock the Boat -musiikkivideo, jonka kuvauksiin lentoturmakin liittyi. Kappale löytyy vuonna 2001 julkaistulta levyltä nimeltä Aaliyah:

HAKUSANA 2:
house of rock bret jes poison

Rokkarille morsian -sarjan englanninkielinen nimi oli Rock of Love, House of Rock oli puolestaan brittiläinen satiirinen animaatiosarja edesmenneistä rokkareista. Jos hakija mietti, onko Rokkarille morsian -sarjan rokkari Bret Michaels (Poison-yhtyeestä) vielä yhdessä sarjan voittaneen Jesin kanssa, vastaus on, että ei. Jesillä ei kuulemma ollut tarpeeksi tunteita Bretiä kohtaan. Sarjasta nähdään Suomessa vielä tulevana sunnuntaina reunion-jakso, jossa Bret ja naikkoset käyvät läpi sarjan kulkua talk show -hengessä. Sarjasta ollaan pykätty myös toinen tuotantokausi, ja ilmeisesti vielä kolmattakin ainakin suunnitellaan kovasti. Nämä tiedot kertonevat omaa kieltään löytyneistä tyttöystävistä.

Pieneksi triviatiedoksi, jonka bongasin sarjaa käsitteleestä Wikipedia-artikkelista (HUOM! SPOILEREITA!), voisin mainita, että Rokkarille morsian -sarjan kuvauspaikkana toiminutta taloa on aiemmin käytetty America’s Next Top Model (Huippumalli haussa) -sarjan viidennen tuotantokauden kulisseina.

Lue lisää Rokkarille morsian -sarjasta täältä. HUOM! SPOILEREITA!
Lue lisää House of Rock -animaatiosarjasta täältä.
House of Rock on myös rokkibaari Kouvolassa.

HAKUSANA 3:
“suomennos [kappaleen nimi]“

Kovasti ihmiset tuntuvat etsivän suomennoksia erinäisiin kappaleisiin. Koska olen itse ihan hirmuisen innostunut sekä suomen että englannin kielistä, ajattelin, että voisin suomennella iloksenne joitain kappaleita joskus, sillä se on oikeasti aika hauskaa hommaa (olenko omituinen?) ja lisäksi kartuttaa mukavasti sanavarastoa molempien kielten kohdalla, sillä jotkut ilmaukset suomentuvat sanatarkkoina niiiin tyhmiksi, että jonkinlaisiin toimenpiteisiin on päädyttävä. Saattaa siis olla, että kokoan tänne jossain vaiheessa suomentamiani kappaleita. :)

HAKUSANA 4:
riitasointuja-sarjan tunnari”

Tätä on etsitty monesti, myös kakkosjakson laulukohtausten kappaleita on haettu. Yritin eräs päivä tutkia ja tonkia niitä intterwebsien ihmemaasta, mutta täytyy sanoa, että se oli äärimmäisen vaikeaa (itse asiassa kyseinen toimenpide vei aikaa niin paljon, että jouduin jättämään homman kesken yöunien puskiessa päälle.) En siis löytänyt mitään tietoa sarjan teemabiisistä sen enempää kuin itse sarjassa soineista kappaleistakaan, vaikka kuinka selailin läpi Wikipediat, Googlet ja IMDb:t.

Suosittelenkin ihmisille, jotka haluavat tunnistaa kappaleita, seuraavanlaista toimintaa: Kun bongaatte jonkun kivan kappaleen, yrittäkää painaa siitä sanoituksia, tai ainakin niiden osia, mieleenne. Google kyllä tunnistaa suhteellisen helposti hakemanne, jos laitatte hakusanaksi vaikkapa pätkän “i am social butterfly lyrics“. Silloin eteenne pälkähtää vaihtoehtoja, joista voitte bongata vaikkapa juuri tuon Kim Heroldin tänä vuonna julkaistun Social Butterfly -sinkun, joka muuten on edelleen yhtä ärsyttävä:

Sanoituksia hakiessa kannattaa aina ensin koittaa laittaa perään englanninkielistä lyrics-sanaa suomiväännösten, kuten “sanoitus”, “sanat”, “lyriikat” sijasta, etenkin englanninkielisten kappaleiden kohdalla.

Hyviä lyriikkasivustoja ovat mielestäni esimerkiksi suomenkielinen Lirama sekä metallisanoituksia kokoava DarkLyrics.

HAKUSANA 5:
“[sarjan/leffan nimi], juonipaljastuksia”

Ensinnäkin kannan jälleen korteni kekoon asian tiimoilta ja sanon, että en ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tietää suosikkisarjojensa (tai muidenkaan) tulevia tapahtumia etukäteen – sehän vie pohjan sarjojen, ja etenkin leffojen, seuraamiselta, jos tietää jo etukäteen, että nuo menevät kohta panemaan ja sitten tuo nainen jättää tuon miehen tuon uuden komean miessivuosahahmon vuoksi, vai olenko ymmärtänyt jotain ihan väärin? Taidan kuulua niihin ihmisiin, jotka vahtaavat suosikkisarjojaan vähän turhankin intensiivisesti ja “tosissaan”… Mutta noh, asiaan.

Juonipaljastuksia englanninkielisten sarjojen/leffojen osalta kannattaa etsiä esimerkiksi IMDb:stä, niiden virallisilta sivuilta tahi erilaisilta fanisivuilta. Googlea kannattaa myös hyödyntää syöttämällä hakukenttään sarjan englanninkielisen nimen lisäksi myös esimerkiksi seuraavia sanoja “plot“, “screenplay“, “series“, “spoilers“. Näihin tosin vaaditaan yleensä myös, että lukija kykenee lukemaan ja ymmärtämään engelskaa.

Kaikille spoilaamisesta kiinnostuneille voisin suositella Threadless.comin Spoilt-paitaa, jonka hurmaava etumus aiheuttanee varmasti monenlaisia reaktioita tietyissä ihmisissä. Paino sanalla voisin, sillä paita on tällä hetkellä loppuunmyyty. Linkin takaa pääsee kuitenkin tutkimaan paitsi paidan painatusta, myös niitä satoja muita loistavia printtejä, joita kyseinen jenkkipulju myy dollarin kurssia huomioon ottamattakin varsin edukkaasti. Shopatkaa ja laittakaa Suomessa satamaan jatkuvasti enemmän (tämän piti olla viittaus lentokonerahtaamiseen, mutta se taisi ontua melko paljon).

Ps. Päivän kappale:


ManowarWarriors of the World United (levyltä Warriors of the World, 2002)

Osoiterakenne 5 kommenttia

Tärkeitä miksi-kysymyksiä!

elokuu 20, 2008 at 8:47 ip (ilmiöt, julkkikset, musiikki) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Joskus jonkin sortin viihde”uutisia” tulee selattua, vaikka niiden tärkeys ja informaatioarvo lähentelevätkin sukkahien aromien analysoinnin vastaavia tasoja. Usein nämä uutiset tuntuvat toistavan itseään, ja olenkin miettinyt muutaman kerran “miksi?” Ajattelin listata nämä minua askarruttaneet kysymykset ihan yhdeksi listaksi tänne, esimerkiksi sen varalta, että joltakulta löytyisi vastauksia. Tässä siis (vahvasti kärjistettynä, yleistettynä ja dramatisoituna):

- Miksi miljonäärijulkkikset eivät juuri koskaan ota avioehtoa? Paul McCartney joutui maksamaan Heather Millsille ihan helvetisti rahaa (23,7 miljoonaa puntaa, eli päälle kolmekymmentä miljoonaa euroa)

- Miksi julkkikset tatuoivat rakkaansa nimen ihoonsa ja vieläpä melko lyhyen ajan jälkeen suhteen alkamisesta? Viimeksi näin taisi tehdä Keith Urban, näyttelijä Nicole Kidmanin mielitietty.

- Miksi julkkikset ottavat Botoxia huuliinsa? Onko “muhkeahuulisuus” oikeasti niin tärkeää, että sen vuoksi pilataan ulkonäkö joskus kokonaan?

- Miksi 27-vuotiaina kuolleista muusikoista ja näyttelijöistä tulee lähestulkoon uskonnollisia ikoneja?

- Miksi Bruce Springsteen on vieläkin pinnalla?

- Miten Amy Winehouse on vieläkin elossa?

- Miksi julkisuudenhenkilöt menevät niin mielellään Afrikkaan poseeraamaan köyhien ja nälkään kuolevien lasten viereen ja seuraavalla viikolla ostavat kymmenen miljoonan dollarin talon Hollywoodista?

- Miksi Jussi69 sheivaa genitaalialueensa ja pitää vielä ihan liian matalavyötäröisiä nahkapöksyjä? Samaan syssyyn voisi kysyä, miksi Jyrki69 laulaa matalammalta kuin miten hänen olisi äänelleen sopivasti luonnollisinta?

- Miksi 7 päivää -lehti laittaa sivuilleen kuvia julkkisten roskisten sisällöistä? Kiinnostaako jotakuta oikeasti, mitä kuukautissuojamerkkiä Jennifer Aniston käyttää?

- Miksi ihmiset oikeasti hakeutuvat Big Brotheriin? Onko olemassa mahdollisia muita, kenties syvempiä syitä, kuin raha ja/tai julkisuus?

- Miten Coldplay voi kenenkään mielestä olla hyvä livebändi, kun ainakin keikkatallenteilla bändi on näyttäytynyt yhtä eläväisenä kuin tylsistynyt kirjolohiparvi? Ja miksi Chris Martin esiintyy niin… höhlästi?

- Miksi suomalaisten raskasrockbändien pitää ympätä dvd-julkaisuilleen kännisekoilumateriaalia? Ei sillä, etteikö sellainen voisi olla viihdyttävääkin katseltavaa, mutta toisaalta meininki on usein niin pöljää, että katsojaakin nolottaa. Mikä on se pointti?

- Miksi nuoriin vetoavista kirjailijoista (muistakin kuin J.K. Rowlingista) ei ole juuri koskaan henkilöhaastatteluja oikeastaan missään nuorten suosimassa lehdessä? Vai eikö nuoria kiinnosta mitkään muut kirjat Pottereiden lisäksi? Voi ei, se olisi aika surullista.

- Miksi Slayer käy Suomessa ilmeisesti kaksi-kolme kertaa joka vuosi? Tänä vuonna he ovat vielä eksymässä Pohjolaan Unholy Alliance 2008 -kiertueensa kanssa yhdessä Triviumin, Mastodonin ja Amon Amarthin kanssa. Sitä ennen tämä varsin (ainakin 80-luvulla) mainio bändi kävi ilonamme ja riemunamme heinäkuun Tuska-festareilla. En itse asiassa kykene muistamaan, oliko näiden pieksijöiden Tuskaa edeltänyt Suomen-keikka tämän vuoden puolella… Eikä Googlekaan auttanut, sniif.

Mutta ennen kaikkea:

- MIKSI KETÄÄN KIINNOSTAA MIETTIÄ TÄLLAISIA?!


E-TypeLife (levyltä Euro IV Ever, 2001)

Osoiterakenne Kommentoi

Haluatko julkkikseksi? Mieti vielä hetki…

elokuu 9, 2008 at 3:23 ip (ilmiöt, julkkikset, kirjat, musiikki, tv-sarjat) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Jälleen kerran tänä syksynä kansakuntamme saa digivastaanottimiinsa pällisteltäväksi ihmisiä, jotka tunkevat itsensä valokeilaan valokeilan vuoksi kuvitellen, että se on hienoa ja siistiä. Harva tullee ajatelleeksi, että valot häikäisevät ja että niiden hehku saattaa jopa sytyttää hiukset palamaan (opin tämän Rokkarille morsian -sarjasta). Jos julkisuuteen kiilaa Idolsista, voi olla kova paikka, kun joutuukin sitten oikeasti tekemään aivan hitosti töitä. Puolivalmis levy pukataan markkinoille pikkuteinien ostettavaksi ja keikkoja pukkaa Puhdas Elämä Lapselle -konserttiin ja muihin massatapahtumiin. Yöunet jäävät vähäisiksi, selkääntaputtelijoita riittää, mutta “uskottavat musiikkipiirit” eivät ota vakavasti, jokaista sanaansa joutuu pohtimaan ihan eri tavalla kuin ennen ja omat Suuret Musiikilliset Visiot saattavatkin lentää tylysti roskakoriin, kun levy-yhtiöllä on mielessä paljon myyvempiä – ja usein taiteellisessa mielessä mitäänsanomattomampia – ideoita. Iltapäivälehdet kaivavat luurangot kaapista alta aikayksikön ja jos supermegaidolilla sattuu olemaan jotain päivänvaloa kestämätöntä menneisyydessään, voidaan olla varmoja siitä, että juuri niihin asioihin hyeenalehdet kohdistavat parhaimmat spottivalonsa.

Jos taas ponnistaa “kaikkien” tietoisuuteen Big B(r)otherista, voi pikkuhiljaa ärsyttää, kun ei ole julkisuudessa minkään muun kuin oman pärstänsä takia. Jotkut tuntuvat huumaantuvan tästä helposta näkyvyydestä ja alkavat epätoivoisesti provosoida lehtiä saadakseen lisää palstatilaa sen jälkeen, kun ketään ei voisi enää vähempää kiinnostaa heidän tähdenlentonsa ja mitättömät mielipiteensä. Kannattaa miettiä, miksi siellä julkisuudessa loppujen lopuksi on. Suomessa on suhteellisen mahdotonta saavuttaa Paris Hiltonin ja kumppaneiden asemaa pärstäjulkkiksena johtuen monestakin seikasta, mm. väkiluvun pienuudesta (ei tarpeeksi faneja). Toisaalta taas joskus näillä julkisuudenkipeillä tyr- ihmisillä on yllättävänkin paljon vaikutusvaltaa, m.o.t. esimerkiksi Johanna Tukiaisen kohdalla. Kyseinen tapaus lieneekin sen verran poikkeuksellinen, ettei kannata toivoa omalta kohdaltaan yhtä suuria.

Jos haluat siltikin päästä pinnalle ja vippibileisiin vetämään ilmaista viinaa sekä Seiskan sivuille pikku-uutiseen (kävit esimerkiksi huoltoasemalla syömässä rasvaisen pikaruoka-aterian), kannattaa tutustua näihin teoksiin. Suhteellisen usein totuus on sittenkin tarua ihmeellisempää – ja karumpaa.

Populaarikulttuurissa on käsitelty julkisuutta ja sen lieveilmiöitä mm. seuraavissa erilaisissa yhteyksissä (paino suomalaisessa näkökulmassa):

Kirjat

- BlÃ¥field, Ville & Sharma, Leena: Ken leikkiin ryhtyy… Julkisuuden himo ja hinta (Ajatus Kirjat 2007). Tämä kirja pakolliseksi luettavaksi jokaiselle yläkoulu- ja lukioikäiselle! Kirja sisältää paljon ajatuksia herättävää materiaalia, mukaanlukien teinien omia kommentteja julkisuudesta, idoleista ja muusta asiaan liittyvästä. Kirjassa on hyödynnetty myös Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen laajaa Big Brother -aiheista tutkimusta, joka toteutettiin ensimmäisen BB-tuotantokauden aikana.

- Guzenina, Maria: Unelmatehdas – Access All Areas (WSOY 2004). MTV-musiikkikanavan entisen juontajan ja nyttemmin myös kansanedustajan avainromaanina mainostettu teos mediamaailmasta, jossa huumeet ovat arkipäivää, koko ajan on kauhea kiire ja kovan kilpailun vuoksi töissään joutuu juonittelemaan ja jättämään yöunet minimiin, jotta pysyy ajan hermolla.

- Metsämäki, Mikko & Mäkinen, Esa: Kuka kukin luulee olevansa 2005 & 2007 (Ajatus Kirjat 2005 & 2007). Ilmaantumalla julkisuuteen asetat itsesi myös arvostelun kohteeksi. Monet osaavat käyttää sitä hyödyksi, ja monia myös kiinnostavat ilkeät juorut ja toisten mokailu. Mikko Metsämäki ja Esa Mäkinen ovat tehneet jo kaksi julkkishenkilöhakemistoa, joissa nimensä mukaisesti tungetaan jauhot julkkisten suuhun. Haluaisitko olla tällaisessa kirjassa, johon olisi painettu tietoja yksityiselämästäsi ja kommentoitu niitä häijyyn sävyyn?

- Alanko, Tero & Silas, Petri: Neljäs sukupolvi – Suomalainen rock nyt (Johnny Kniga 2006). Haastattelukirja kertoo suomalaisten nykyrokkareiden asemasta ja mietteistä liittyen paitsi itse musiikkiin, myös uran luomiseen, julkisuuteen, mammonaan ja muuhun asiaan liittyvään. Plussaa maanläheisyydestä – tämä kirja ottanee luulot pois niiltä, jotka kuvittelevat Suomessa muusikkona olemisen jotenkin helpoksi ja tuottavaksi.

TV

- Riitasointuja (Nelosella maanantaisin klo 21, 11.8. alkaen). En ole tästä sarjasta nähnyt kuin mainoksia, mutta odotan kovasti, mitä britit ovat saaneet aikaan Idols-aiheesta, kun näkökulma sarjaan on nimenomaan unelmien murskautuminen ja mediamaailman kriittisyys.

Musiikki

Tämän listan kokosin omien tulkintojeni pohjalta.


- ApulantaJumala (levyltä Hiekka, 2002)


- W.A.S.P.The Crimson Idol (albumi, 1992). Yhtyeen laulaja Blackie Lawless avaa tässä dokumenttihaastattelussa The Crimson Idol -konseptilevyn muutaman kappaleen ideaa. The Idol -kappale on itselleni ollut yksi vaikuttavimmista elämyksistä musiikin parissa, kyseisen biisin tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla. Koko The Crimson Idol -levyn sanoitukset löydät täältä.


- The OffspringThe Kids Aren’t Alright (levyltä Americana, 1998. Sanat)


- Matti NykänenMäkikotka ja häkkilintu (levyltä Ehkä otin, ehkä en vuodelta 2006)


- Britney SpearsLucky (levyltä Oops… I Did It Again, 2000. Sanat.)


- Britney SpearsPiece of Me (levyltä Blackout, 2007. Sanat.)

Edustan itse sitä koulukuntaa, joka arvostaa hikisistä ja homeisista treenikämpistä uransa aloittaneita yhtyeitä paljon näitä tähdenlentoja enemmän. Asiasta voi olla montaa mieltä, mitä te sanotte?

Oikein hauskoja hetkiä tosi-teeveen parissa.

Osoiterakenne Kommentoi

Rihannan sateenvarjon alleko tunkua..?

elokuu 4, 2008 at 6:36 ip (musiikki) (, , , , , , , , , , , )


Rihanna feat. Jay-ZUmbrella (levyltä Good Girl Gone Bad, 2007)

Kuka olisikaan arvannut, että Umbrella-kappaleesta, joka huhujen mukaan kiersi monella eri poptähdellä ennen kuin vihdoin muuan Rihanna suostui sen esittämään, tuli niin hillitön hitti? Aiemmassa postauksessani mainitsinkin jo tästä Iivo Johanssonin Sontsan alla -versiosta:

Mutta sattumalta havaitsin, että Iivon versio ei suinkaan ole ainoa laatuaan, sillä Umbrellaa on coveroinut mm. niinkin tasokkaana pidetty yhtye kuin brittiläinen Manic Street Preachers. Tältä vuodelta oleva cover on itse asiassa loistava! Biisistä paljastuu ihan uusia puolia, ja sitä voi näiden maanisten katusaarnaajien käsittelemänä jopa kuunnella! Hurjaa! Mitähän ihmettä ovat miehet miettineet tätä väsätessään..? Kokeilkaa, miten toimii teihin:

Toisaalta ilmassa on myös toisenlaista yrittelijää, kun pienemmät ja persoonattomammat rokkibänditkin haluavat saada huomiota suht. helpolla tavalla (kappale loppuu himpsusti kesken tässä videossa):


Vanilla Sky Italiasta.

Sitten on myös niitä “vähän suurempia” ja oman polkunsa löytäneitä bändejä, jotka varmasti tekevät pilaa tämäntyylisistä kappaleista ihan siitä syystä, että he voivat tehdä niin.


Linkin Park (2008, live)

…Nyt herää enää kysymys, miksi koko oletettavasti aivan hitsinpimpulan suuri yleisö osaa koko kappaleen ulkoa? Tosin niin osaan kyllä minäkin, että tuota, haenpa takkini (tai no, pitäisikö sanoa, että sateenvarjoni…) Sinällään nämä hittibiisit on rakennettu varsin toimiviksi, sillä sanat jäävät päähän aika helposti, kun samoja fraaseja toistellaan jatkuvalla syötöllä ja kappaleessa on niinkin syvällistä sanomaa kuin elaa elaa e-e-e.

Tänään ei tarvita sateenvarjoa, aurinko paistaa niin vallattoman kauniisti! Sen kunniaksi voisinkin hankkiutua mahdollisimman kauas kaikenlaisista aparaateista…

Osoiterakenne 2 kommenttia

Kun julkkiksesta tulee laulaja…

heinäkuu 28, 2008 at 5:21 ip (ilmiöt, julkkikset, musiikki) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Jotkut näyttelijät ja juorulehtijulkkikset huomaavat tietyssä vaiheessa uraansa, että oma tähti alkaa epämiellyttävästi sammua ja yleisön kiinnostus omaa pärstää kohtaan laantua. Silloin täytyy ryhdistäytyä ja tehdä jotain, jotta saisi taas nimensä santaan ynnä muuta hauskaa. Toisinaan myös agentit tyrkkäävät (yleensä nais)tähdistä laulajia, tosin tämä ilmiö lienee yleisempi Ameriikanmaalla, Suomessa kun tämä agenttihomma on (onneksi?) aika olematonta. Mutta voi eläkevakuutus sentään, miksi näiden tähtösten laulu-uran pitää olla liian usein aivan käsittämättömän korni ja myötähävettävä? Halusin jakaa nämä “helmet” kanssanne.


Paris HiltonStars are Blind (levyltä Paris, 2006)

Önngngng. Kirjat, elokuvat ja hajuvedet eivät tainneet riittää täyttämään bisnesjuurisen Paris Hiltonin uratoiveita. Naikkosen urasta laulajana ei ole sittemmin kuultukaan, vaikka hän perusti ihan oman levy-yhtiönkin, Heiress Recordsin. Miksiköhän…


Hayden PanettiereWake Up Call (2008)

Aargrhrghrg. Heroes-sarjassa loistanut teini-Hayden on lähtenyt Paris Hiltonin viitoittamalle tielle turhanpäiväiseksi pop-laulajaksi. Kappale on vain niiin… tylsä! Ja videokin on suhteellisen mauton.


SalarakkaatSalarakas (levyltä Salarakkaat, 2005)

Tajusitteko, salarakkaat! SALARAKKAAT! Martina Aitolehti ja Marika Fingerroos ovat totisesti pistäneet itsensä kaupaksi. Kappale on ehkä surkeimpia tekeleitä hetkeen, eikä tyttöjen lauluduo ollutkaan – jostain kumman syystä – kovinkaan pitkäikäinen. Tyttöjen laulu-ura ilmeisesti katkesi niihin kuuluisiin “henkilökohtaisiin erimielisyyksiin”. Musiikillisia erimielisyyksiä tuskin ehti edes syntyä…

Tässä vielä kammottava “live”-esiintyminen Maikkarin takavuosien Ruben & Joonas -talkshow’sta, jossa Martina ja Marika tulkitsevat ah, niin kornisti yhdeksänkymmenluvun yhden hitin ihmeen, Mascaran, yhtä hitti-ihmettä, eli Erittäin hyvä ellei täydellinen -kappaletta (samannimiseltä levyltä vuodelta 1997):

Esiintymisen onnistumispisteet -100. Myötähäpeäpisteet +100.

Suutari pysyköön lestissään jne.? Tosin herää kysymys, mitä esimerkiksi Parisin ja Suomen tirppasten sitten pitäisi tehdä…

Säännön vahvistava poikkeus


Scarlett JohanssonFalling Down (levyltä Anywhere I Lay My Head, 2008, jolla Scarlett tulkitsee Tom Waitsin kappaleita)

Scarlettin albumi – vaikka se sisältääkin pelkkiä Tom Waits -covereita – osoittaa, että näyttelijäkin voi olla kunnianhimoinen laulaja. Hienoa tulkintaa. Scarlettilla on kauniin vahvanrosoinen ääni. Jään mielenkiinnolla odottelemaan lisää tuotantoa Scarlettilta.

Osoiterakenne 2 kommenttia

Vinkkejä kotibileiden soittolistan kokoamiseen

heinäkuu 9, 2008 at 10:59 ip (ilmiöt, musiikki, tapahtumat) (, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , )

Joskus rahat eivät riitä baareihin ja joskus sitä tekee muutenkin mieli pyytää kotinsa täyteen kavereita ja niiden kavereita ja kuvitella hetken ajan olevansa oikeanlainen social butterfly. Eli siis tällainen:


Kim HeroldSocial Butterfly (2008) (Huomaa Nelosen Suomen Huippumalli haussa -sarjan finalistinelikko, joka laitettiin esiintymään tähän videoon osana kilpailua)

Kotibileissä on yleensä tapana kaiken ryyp- sosialisoinnin lisäksi myös kuunnella musiikkia. Vaikka musiikki ei olekaan juhlien pääasia, on ihan kiva silti joskus näperrellä tällaisten pikkuasioiden parissa. Ja kyllähän tietty musiikki luo hyvää tunnelmaa, ja samoin jotkut kappaleet voivat puolestaan latistaa kaikkien fiilistä. Olen pähkäillyt, millainen voisi olla mahdollisimman hyvin koottu soittolista bileisiin, joihin kerääntyy hyvin erityylistä porukkaa ja tyyppejä, jotka eivät tunne toisiaan entuudestaan. Tässäpä kokoamani havainnot asian tiimoilta (nämä vinkit koskevat siis yllä kuvaamanlaisiani bileitä, joissa porukka on kaikenkarvaista ja joissa on tarkoitus olla “ihanan kiva” kaikille tasapuolisesti):

Huono soittolista sisältää seuraavanlaisia ominaisuuksia:

- Liian pitkät kappaleet (se 15-minuuttinen Sunn O))):n pöhinäbiisi voi toimia täysin mahtavasti keskellä yötä pimeässä huoneessa, mutta ei välttämättä aukea lukiokaverillesi, jonka elämää ovat aina hallinneet hevoset)

- Liian lyhyet kappaleet (intropimputtelut kuuluvat intropimputteluiksi, mutta jos soittolista on säädetty satunnaiseen järjestykseen, menee Bathoryn intro täysin hukkaan, jos se edeltää Nelly Furtadon Maneateria)

- Omat digitaaliseen muotoon tallennetut laulusi tai kaverisi kellaribändin raakamiksatut demot (kaikella hyvällä kaikkia kohtaan)

- Poliittisesti valveutuneet kappaleet (aina löytyy niitä pässinpäitä, jotka parin boolimaljasen jälkeen haluavat alkaa vääntää jostain ääriasiasta hyvin tiukkaan sävyyn, ja mikäpä olisikaan parempi keino saada ihmisiä keittiöveitsien pariin kuin provosoida musiikin avulla poliittiseen väittelyyn). Ihmiset tulevat luultavasti muutenkin pitämään hauskaa eivätkä taistelemaan siitä, kuka teki mitäkin (väärin), missä ja milloin.

- Musiikittomat “kappaleet” (esimerkiksi Quentin Tarantinon haastattelut Pulp Fiction -soundtrackilla. Jaksoitko muka itsekään kuunnella niitä läpi?)

- Kappaleet, joiden tahdissa saatat itkeä (…tarvitseeko selitellä?)

- Jonkun bändin koko tuotanto (kaikki paitsi sinä tylsistyvät kuoliaaksi.)

Hyvä soittolista:

- Soittolistan tulee sisältää ns. helppoja hittejä, joiden kohdalla joku voi huutaa “apua, eikä, täääää biisi! Kauheeta, mä kuuntelin tätä ku olin 13! Hihi, vähän nostalginen fiilis!”

- Tarpeeksi idioottinolotyhmähuumoria sisältävät biisit sopivat hyvin nousuhumalaa piristämään. Esimerkiksi Iivo Johanssonin Sontsan alla -kappale Rihannan supermegahitistä muokattuna versiona on tällainen kappale. Kannattaa tosin tarkistaa, että kaikilla kuulijoilla on tajua tuontyyliselle huumorille.

- Sopivan hittipituiset biisit (kolme-kuusi minuuttia) pitävät vaihtelua yllä.

- Listan täytyy olla tarpeeksi monipuolinen ja pitkä, jotta jonkun eniten vihaaman bändin voi skipata, eikä siltikään jouduta toistamaan jo kuultuja biisejä (ellei joku erikseen sitä vaadi). Eri musiikkityylien tulee olla sopivasti edustettuna, jottei kukaan pahoita mieltään ja jotta kaikki saavat kuulla potentiaalista lempimusiikkiaan. Coldplay, Eminem ja Mötley Crüe mahtuvat oikeasti samalle listalle… Joo, mahtuvat ne. Jepjep.

- Sisältää muutakin kuin kaikista tavallisimpia ja helpoimpia biisejä. Laita soimaan kappaleita, jotka tuovat sinulle hyviä muistoja mieleen, mutta jotka voivat myös tavoittaa uusia kuulijoita kauttasi. Jos vaikka bongasit Anttilan alelaarista vitosella jonkun männävuosien parin levyn ihmeen yhtyeen, josta viehätyit, mikset haluaisi kertoa siitä myös kavereillesi?

- Jos taas tunnet mustasukkaisuutta bändejä kohtaan, älä laita listalle mitään sellaista, jonka haluat pitää itselläsi. Psst. Et voi oikeasti “omistaa” mitään bändiä, muista se.

- Hyvä soittolista on hyvä, jos päätät niin. Ei kannata hankkia itselleen päänsärkyä yhdestä soittolistasta. Vaikka järjestäisitkin pippalot, et ole vastuussa siitä, että jokainen viihtyy täydellisesti, sillä myös vieraiden luulisi kehittävän itselleen hyvää mieltä. Jos lymyilet koko ajan Ron Jeremyn vehje otsassasi, et ainakaan ole hyvää seuraa.


PinkGet The Party Started (levyltä M!ssundaztood, 2001)

Osoiterakenne 1 kommentti

Pyhä sukeltaja ja muita korneja lyriikkasuomennoksia

heinäkuu 8, 2008 at 11:52 ap (musiikki) (, , , , , , , , , , , )

Kaikella hyvällä rakasta suomen kieltämme kohtaan: jotkut asiat rock-lyriikassa kuulostavat vain niin paljon paremmilta englanniksi kuin härmäksi esitettyinä. Kun olin pienempi kuin nyt ja kuuntelin kummallista musiikkia (ei siitä sen enempää), tykkäsin suomentaa kappaleet omaksi ilokseni. Sanatarkat käännökset ovat sittemmin naurattaneet valtavasti, vaikka opinkin noilta ajoilta varmasti todella paljon englannin kielen sanastoa. 12-vuotiaalta vaan kun puuttuvat usein ne retoriset taidot, joita tarvitaan lyriikoiden syvempien tasojen ymmärtämiseen… Ja sen kyllä huomasi.

Päätinkin nyt ihan oman päiväni ratoksi kokeilla suomentaa joitain pieniä pätkiä erinäisistä kappaleista kokeillakseni, saa(n)ko niistä suomennettua mitään järkevänkuuloista. Tämä toimikoon myös todisteena sille, kuinka englannin kieli antaa paljon anteeksi joissain tapauksissa…

Alice CooperPoison (levyltä Trash, 1989)

I want to love you but I better not
Touch (dont touch)
I want to hold you but my senses
Tell me to stop
I want to kiss you but I want it too
Much (too much)
I want to taste you but your lips
Are venomous poison

Mä haluun koskettaa
mut mun ei passaa
Mä haluun halii mut mun aistit käskee lopettaan
Mä haluun pussata, haluun sitä liikaa
Mä haluun maistaa sua mut sun huulet
on myrkyllistä myrkkyy

Britney Spears…Baby One More Time (samannimiseltä levyltä, 1999)

My loneliness is killing me
I must confess, I still believe
When I’m not with you I lose my mind
Give me a sign
Hit me baby one more time

Mun yksinäisyys tappaa mut
Myönnetäänköön, mä silti uskon
(että) Kun en oo kanssas, sekoan
Anna mulle merkki
Tuu vielä kerran, beibi

DioHoly Diver (samannimiseltä levyltä, 1983)

Holy diver you’ve been down too long in the midnight sea
oh what’s becoming of me
Ride the tiger you can see his stripes
but you know he’s clean
oh don’t you see what I mean
Gotta get away holy diver yeah

Pyhä sukeltaja, oot ollut liian kauan keskiyön meressä
Mitä musta tuleekaan
Ratsasta tiikerillä, voit nähdä sen raidat
Mutta tiedät, että se on puhdas
Etkö tajuu, mitä tarkoitan
Täytyy lähtee, pyhä sukeltaja

Ja sitten niitä suomalaisten englanniksi kynäilemiä kappaleita…

The RasmusLiquid (levyltä Hell of a Tester, 1998)

I go liquid when you come around,
And I know.
I go solid but don’t get me wrong,
Yes I go.

I love to watch you when you mess around,
With my mind.
I’m pathetic but only this time,
Who knows?

Muutun nesteeksi kun tuut lähelle
Ja tiedän
Eheydyn, mut älä käsitä mua väärin
Niin mä teen

Mä tykkään katsoa ku sä sekoilet ympäriinsä
Mun mieleni kanssa
Oon säälittävä mut vaan tän kerran
Kukapa tietää?

HIMThe Funeral of Hearts (levyltä Love Metal, 2003)

She was the sun
Shining upon
The tomb of your hopes and dreams so frail
He was the moon
Painting you
With it’s glow so vulnerable and pale

Love’s the funeral of hearts
And an ode for cruelty
When angels cry blood
On flowers of evil in bloom

The funeral of hearts
And a plea for mercy
When love is a gun
Separating me from you

Hän oli aurinko, joka paistoi
hentojen toiveidesi ja unelmiesi hautakiven yllä
Hän oli kuu, joka maalasi
sinut niin herkällä ja kalpealla hohteellaan

Rakkaus on (yhtä kuin) sydänten hautajaiset
Ja oodi julmuudelle
Kun enkelit itkevät verta
Pahuuden kukkasille kukoistuksessaan

Sydänten hautajaiset
Ja armonpyyntö
Kun rakkaus on ase
Joka erottaa minut sinusta

…Pakko kyllä sanoa, että Ville Valon kynässä on hyvin herkullista “rakkaus kohtaa kuoleman” -lyijyä. Hänen tekstejään voisi lukea ihan normaaleina runoinakin.

Helpoiten suomen ja englannin “eriarvoisuuden” huomaa lyriikoissa yleensä siten, että suomenkielisiä kohtaan on paaaaljon kriittisempi. Näyttäkääpä minulle englanninkielinen kappale, josta ei löydy jotain näistä sanoista: love, pain, hurt (+ sananparsi hurt myself again), baby, (torn) apart, fire / desire -rimmaukset, mess.

Suomeksi sanoittavia bändejä löytyy moneen junaan, niitä voisin käsitellä omassa postauksessaan tässä joku kerta.

Osoiterakenne 2 kommenttia

Seuraava sivu »